Murkun ehdoton "ei" liikuntaharrastuksen jatkamiselle :/

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:34"]

AP, kuinka usein sä liikut ja mitä harrastat? Entä mies? Entä se 11v?

[/quote]Että jos ei itse liiku ja on päässyt huonoon kuntoon ja esim. sairastunutkin, niin ei alaikäistäkään voi pakottaa tekemään mitään mitä itse ei tee? Että anti mennä vaan, 13-vuotias samaan kuntoon kuin neli-viiskymppinen ylipainoinen sairas vanhempi? Viis lapsen tulevaisuudesta ja terveydestä, vaikkei omastaan enää kykenisi huolehtimaan?

[/quote]

Kukas näin sanoi muu kuin sinä? Jos olet ap, niin vastaa vaan, saadaan taustaa ja ehkä keksitään jotain, sitähän sä haluat?

[/quote]No en ole ap, vaan toinen vanhempi jolla on sama ongelma. Ei lapsille sallita muutenkaan kaikkea millä aikuinen voi pilata oman terveytensä. 

Onko itse saanut valita lajinsa? Jos hiemankin vanhempien johdattelua

haluaa kapinoida vastaan. Meillä 14 v. kilpacheerleadingiä (ei sitä pyllynhetkuttelua)
harrastava tyttö valitsi itse täysin lajinsa; tippunut pahasti kerran ylhäältä ja motivaatio
ollut hukassa, mutta taas vaan jatkaa. Olen sanonut, että kun kausimaksu maksettu jatkataan
kauden loppuun vähintään. Kesken kauden ei lopeteta.
Yksi maksettu harrastus riittää, harkkoja kuitenkin useampana päivänä viikossa.
Jos liikaa harrastuksia tai harkkoja/viikossa alkaa tympiä ketä tahansa koulutyön lisäksi.

Onko siellä harrastusporukassa sitten ollut jotain riitoja?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:55"]

Olisiko sitten parempi vaihtoehto, että tapat teinin kiinnostuksen liikuntaa kohtaan pakottamalla ja aikuistuttuaan hän lopettaa koko touhun pahimmillaan loppuelämäkseen? Anna teinin keskittyä mihin tahtoo, murrosiän vuodet ovat muutenkin tarpeeksi kuluttavia. Ajan myötä omaehtoinen kiinnostus johonkin varmasti herää, siihen asti hän pärjää oikein hyvin arki- sekä koululiikunnalla.

[/quote]

Joo, ihan kiva neuvo mutta käytännössä se menee sitten siihen että lapsi ei harrasta liikuntaa. Ei se mene höntsylilemään tai arkiliiku kuitenkaan! Jos höntsyää kavereitten kanssa niin montako kertaa vaikka 6 kk aikajaksolla menee sitä tekemään? Eihän siinä mitään jos sitä olisi EDES pari kertaa viikossa.. Mutta kun vanhemmat ei käsitä että jos ei sitä aikaa ole korvamerkitty, edes muutamaan kertaan viikossa niin ne päivät menee vaan synkistellessä. Ei lapsi liiku. Ja hyvin helposti OSA teistä on "tyytyväisiä" että lapsi höntsyilee kavereitten kanssa, ihan justiinsahan siellä oli -ja siitä viimesestä kerrasta on äkkiä 3 viikkoa!!

Ei ohjattuliikunta ole helvetistä. Meillä lapsi harrastaa miltei päivittäin jotain OHJATTUA.. IIK. Pistä siihen päälle pyöräily kouluun, kavereitten kanssa joka päivä koulun jälkeen ehtii harrastaa ennenkö lähtee reeneihin. Ja kyllä: osa suvusta kuvittelee että me vanhemmat pakotetaan lapsi mutta tuo menee koska tahtoo ja enempikin tekisi jos ehtisi mutta pidetään kiinni opiskelusta, kavereista ja koulustakin. ;)

Ihmettelen miten 11- vuotias onnistuu käymään ohjatussa liikunnassa KERRAN viikossa. Tuo kuulostaa minusta höntsyltä. :D

Itse ajattelen että ei sitä nyt niinkään liikuntaa tarvitse harrastaa, voihan harrastus olla mielekäs käsityö tai musiikkipitoinen juttu. Liikunnasta käy vaikka pyörällä kulkeminen. Minusta harrastuksen pointti on että sillä rikkoo arkista aherrusta ja siitä saa potkua.

Hyvä vinkki on sanoa että mene itse harrastamaan lapsen kanssa viikottain jotain, mutta oikeasti: käsi sydämelle -menisitkö sinä itse sitten viikottain harrastamaan lapsen kanssa ITSE- koska tuntuu että tuo on ihmisen suusta joka ei ITSE irtoa tietokoneelta/sohvalta työpäivänsä jälkeen. Sen takia se harrastus on "ihan sama" ja harrastaminen jo aikuiselle (sinulle) tuntuu pakkopullalta ja ajattelet kielteisesti. Mutta en usko että itse menisit joka viikko kuukaudesta toiseen lapsen kanssa vaikka uimaan. Ota se vaikka haasteena.. ;)

Itsekin harrastan ja tulevaisuudessa lapsikin aikoo tulla kanssani kun on siihen valmis, uimataito kohdilleen niin pääsee mukaan. Se on sydämestä lähtöisin että miten arkensa liikuttaa evää. Jos sataa niin sulaako?

Minusta tekee vaan hallaa lapselleen jos ei tsemppaa. Jos joku harrastus ei iske niin etsitään muuta.

Itseäni kiinnostaisi miksi lapsi ei tahtoisi harrastaa ja miksi lopettaisi eikä ottaisi jotain siihen tilalle. Mutta 1 kerta viikossa on vähän. Ihan vaan kun ajattelee keuhkoja ja sydäntä. Jos miettii koululiikuntaa, niin senkin voi jättää tekemättä. Tämä siis ihan omasta itsestäni, minä löysin liikunnanilon (joka on lapsellani jo nyt) vasta 3-kymppisenä. Syitä liikkumattomuuteen "oli" muttei minua kukaan koskaan innostanut liikkumaan. Koen sen virheenä, vanhempani ei osaa vieläkään liikkua ja jos puhun etten jaksaisi lähteä lenkille niin he lähinnä kehoittavat jäämään sohvalle makaamaan. :/

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 19:22"]Onko siellä harrastusporukassa sitten ollut jotain riitoja?

[/quote]

Tämä voi nimittäin olla se todellinen syy lopettamiselle... sisäiset hierarkiat jne

Usko pois ap / 34, meitä vanhempia on, jotka ovat samasta huolissaan ja todellakin käymme murkkujemme kanssa harrastamassa... Ja hiton hyvä näin, tulee edes murkun jotain tehtyä. Mutta meillä on välit ihan ok, joten se onnistuu.