Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Musiikkikysymys vain yli viisikymppisille
27.07.2021 |
Täällä näkyy olevan meneillään nostalgia-aamu ja "sopiiko senjasen ikäiselle sejase vaate ja bändi" -kyseleminen. Aloitan oman keskustelun musiikista. Vain yli viisikymppisille. Me yli viisikymppiset olimme lapsia ja nuoria, kun punk syntyi, tukkabändit olivat voimissaan ja vanha kunnon rock täytti stadionit. Suomirockin ja -popin suuret olivat tosi suuria.
Nuoret pitävät meitä yli viisikymppisiä mummoina ja pappoina. Ja mummot ja papathan kuuntelevat iskelmää ja tangoa. Vai?
Minä en tunne yhtään ihmistä, jonka musiikkimaku olisi muuttunut niin radikaalisti, että esimerkiksi rokkarista (anteeksi vanhahtava ilmaisuni...) olisi tullut iskelmäradion ystävä. Edelliset kuuntelevat yhä rokkenrollia ja jälkimmäiset kävivät aikoinaan lavatansseissa ja tavallaan ovat edelleen sillä tiellä; varsinainen humppasukupolvi alkaa olla seitsemänkympin tuolla puolen. Nuorina oltiin enemmän eri leireissä kuin nykynuoret ovat, ja se näkyi ja osin näkyy edelleenkin pukeutumisessa.
Kysymys: tunnetko radikaaleja muuttujia? Oletko itse kadottanut punkkarisydämesi tai siirtynyt heviletin ohenemisen myötä humppaväen piireihin? Onko sellaisia ihmisiä edes olemassa?
Kommentit (72)
En ole muuttanut musikkimakuani elämän aikanani minnekkään. Viimevuosina olen oppinut sietämään työnkuvani takia myös "humppaväkeä". Mutta itse kuuntelen yhä pääosin raskaampaa musiikkia ja aina mukaan tulee jotain tämän hetken hittikamaakin kuten Bee.
N.53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole muuttanut musikkimakuani elämän aikanani minnekkään. Viimevuosina olen oppinut sietämään työnkuvani takia myös "humppaväkeä". Mutta itse kuuntelen yhä pääosin raskaampaa musiikkia ja aina mukaan tulee jotain tämän hetken hittikamaakin kuten Bee.
N.53
Rammstein on ollut minulle ykkönen jo yli 20 vuotta ja varmasti hautaan asti.
Minun musiikkimakuni on hurjan laaja, mutta poimin rusinat kaikista kakuista. Humppa, punk ei käy eikä mikään konemusa. Laulajissa vaadin vähintään siedettävän äänen ja jos suomalainen niin hyvät sanat. On minulla kaikenlaista mitä mieluiten kuuntelen, mutta en jaksa kirjoittaa. Olen yli 70v.
Paljon on musiikkimaku laajentunut teini-iästä, mutta melodinen heavy metal(mm. Judas Priest, Iron Maiden, Dio, Ozzy, Black Sabbath) on pysynyt mukana.
En tunne muuttuneita. Oma musiikkimakuni on edelleen klassisen puolella muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikkimaku ei yleensä kauheasti muutu. Nykyiset nuoret kuuntelevat kaikenlaista lökäpöksy-musiikkia todennäköisesti 60 vuotiainakin.
Voi jeesuksen pyssy tuota ajatustakin!!! Nykyiset nuoret kuuntelemassa räppiä tekohampaat suussa rollaattoriin nojaten. Huh huh! Ja hampaattomilla mummuilla kumitissit heiluvat ryppyisen tatuoidun ihon alla. HUH HUH!
Joo ja MDMA mukana menossa 😅
Outo kysymys.
Kuuntelen mielelläni uusia lahjakkaita esiintyjiä eri tilanteissa. Ja olen aina kuunnellut musiikkia ihan laidasta laitaan.
Nuorempana suosikkeja oli David Bovie, Eva Dahlgren, Sade, Lou Read, disco-ja tanssimusa esim. Whitney Houston mutta myös fuusiojazzia kuten Steps ahead tai esim. Laurie Anderrsonin kokeellisia juttuja, sittemin Ultra Brasta tykkäsin kovasti. Ja tietysti Celine Dionista.
Nykyisin innostun välillä Billie Eilishista, Miley Cyruksesta tai vaikka suomalaisista rappareista jos kappaleessa on hauskat sanat. JVG ja Haloo helsinki ovat hauskoja myös.
Sitten taas kuuntelen välillä Bachia ja ooppera-aarioita. Tai Cecaria Evoraa tai Beth Harthia tai
Ehkä oudoin viime vuosien uusi ihastus on ollut Andrea Bocelli. Huomasin että hitaat rauhalliset ja pehmeät kappaleet sopivat rauhoittamaan mukavasti kun kaikki uutiset maailmalta on huonoja ja yritän tehdä töitä. Ja kun sanojakaan ei ymmärrä ne eivät sotke ajatuksia. Onko tämä nyt merkki vanhenemisesta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten musiikkimaun arvostelu kalskahtaa omaan korvaani aina ylemmyydentuntoiselta. Vähän niinku "minä sentään kuuntelen oikeaa musiikkia!"
Oma musiikkimakuni on laajentunut iän lisääntyessä ja todellakin vaihtunut nuoruuden kaihoisista tangoista teknoon. Olen yhteisöllisen lavatanssinuoruuden viettänyt, mutta yksityisesti kuuntelin samaan aikaan teinipoppia. Siitä nimenomaan kotimaisen iskelmän kautta kantriin, kantrista jälleen vanhan tanssimusiikin kautta teknoon. Mielimusiikki liittyy aina kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Tanssi edellä olen kuitenkin yleensä mennyt ja Sandstorm on kappale, joka laittaa väkisin liikkumaan. Olen haaveillut afrotanssitunneistakin, mutta vuorotyö on pitkälti estänyt tämän mielihalun.
Vanhainkodissa tosiaan paljon kuuntelutetaan tanssimusiikia, vaikka nykyvanhuksien nuoruutta olivat mm. Elvis, Buddy Holly ja Bill Haley.
Onneksi ainakin meillä oli toivelauluiltoja, jolloin huomasi kuinka erilaista musiikkia kukin haluaa kuulla. Eikä kukaan tuhahdellut halveksivasti toisten mielikappaleille. Sinne mahtuivat rinnakkain niin jazzin klassikot kuin ne humpatkin. Lämminsydämisiä, avarakatseisia vanhuksia!
Kunpa osaisimme arvostaa sitä että olemme erilaisia, eikä yhdestä puusta veistettyjä. Kuka se edes määrittää parhaan musiikin tai harrastukset?
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen ihan samanlaista musiikkia kuin nuorenakin, punk-bändejäkin on nykyisin tosi kovia, esim. Hocico.
Musiikissa merkitsee paljon se miten se on tehty, olen saanut pitkän klassisen musiikin koulutuksen ja soittanut parissakin bändissä, myös orkesterissa klassista musiikkia ja esiintynyt paljon.
Minun ystäväpiirissäni ei ole ikinä kukaan kuunnellut humppaa tai iskelmiä, eivät myöskään vanhemmat tai muut tuttavat.
"Lika barn lekar bäst", vai miten se meni. Itse olen tanssivasta suvusta ja isäni opetti meidät lapset tanssimaan heti kun opimme kävelemään. Olimme kaksi vuotta nuoremman siskoni kanssa suuri riemun ja ihastelun aihe monissa sukulaisten häissä, kun vedimme niin humpat, valssit, kuin tangotkin jo neljän ja kahden vuoden ikäisinä.
Meidän sukulais- ja tuttavapiiriimme ei kuulunut klassisen musiikin, oopperan tai jazzin ystäviä, ei myöskään tanhuväkeä (en tunne yhtään, edelleenkään). Sen sijaan serkkupojissa oli monia raskaan rokin harrastajia, vaikka tanssitaitoisia olivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reijo Taipaletta kuunteleva kirjoitti:
Hei tuo on ikä rasismia! Ja Loukkaavaa se ei ole Hyväksyttävää!
Mä taas olen 46- vuotias nainen ja mä kuuntelen ja tykkään iskelmästä ja tangosta jopa Seinäjoen
Tangomarkkinoille ilmoittautuin ja osallistuin, mutta ne peruuttiikiin , nyt Coronan vuoksi!!!
Ja Yölintu yhtye , on Alle 50- vuotiaista , koostuva tanssi orkesteri, jonka jäsen toinen Silmun veljistä kuoli , he keikkaili kauan aloittivat 16- vuotiaana Tanssi orkesteri keikkailun
Myös muitakin nuoria , on jotka on
Alle 50- vuotiaita , kuten Komiat tanssi orkesteri, joka on vuoden 2020 Tanssiorkesteri.Jäsenet Ovat , jopa Alle 30- vuotiaitakin .Tangokuningar Aino Niemi oli 18- vuotias kun hänet valittiin Seinäjoen tangomarkkinoilla Tsngokuningattarreksi.!!
Olen samalla kannalla, epäkunnioittavaa ja sanoisinko "sivistymätöntä" hyihytellä tango- tai iskelmäväelle.
Kyllä ne on oikeasti nuoret, jotka nyt niitä tanssilavoja kansoittaa ja nuoret, jotka heitä ja meitäkin tanssittaa. Tangokuninkaallisiksi pyrkivien keski- ikä on reippaasti alle 40 vuotta, eli ei se ole mikään pelkästään vanhojen harrastus! Ja tanssibändit, kuten sanoit, ovat pääosin nuoria jannuja. Ehkä kuuntelevat heviä vapaa- ajallaan, mutta toinen ei sulje pois toista.
Mutta kaikkihan eivät osaa tanssia, eivätkä opi. Ehkäpä siinä piilee pieni kateuden pistos, mikä näyttäytyy halveksimisena ulospäin... mutta "Tanssii tähtien kanssa" nauttii suurta suosiota vuodesta toiseen.. ja "voi kuinka upeasti se ja se tanssivat!". Ehkä se on julkisuuden henkilöille sallitumpaa, hyväksyttyä, kaunista ja hienoa.
On tämä kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä musiikki tehtiin 60-luvun lopulta 70-luvun alkupuolelle. Sitä kuuntelen.
Alamäki musiikissa alkoi 80-luvulla ja se on jo pitkään ollut silkkaa sontaa.
Nuoruuteni 70- luvulla viettäneenä ja Listalta mielikappaleitaan järjestyksessä kuunnelleena muistan aina kun isäni huusi toisesta huoneesta; "Toosa hiljemmalle! Ei tuollaista määkimistä ja kirkumista voi edes musiikiksi sanoa! Nykyisin eivät osaa edes laulaa!".
Alue: Aihe vapaa
Juuri tänään tuli mieleen tämä tai vastaava ketju ja nyt kun tuli palstalle niin se on etusivulla. :)
Mutta itse asiaan: musiikkimakuni on laajentuinut, mutta kyllä se edelleen on pääosin rockia, metallia ja old school -rappia.
Metallica, AC/DC, Guns'n'Roses ja KISS soivat varmasti vielä vanhainkodissakin.