Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat painostavat avioehtoon melkein 10 vuoden naimisissaolon jälkeen
27.07.2021 |
Tilanne on se että olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kohta 10 vuotta. Ei tehty avioehtoa (mies opiskeli ja itse tein kolmivuorotyötä kun tapasimme ja menimme aika nopeasti naimisiin eikä asia tullut koskaan kai edes puheeksi).
Nyt mies on hyväpalkkaisessa työssä (brutto noin 6700/kk) ja itse olen osa-aikatyössä (brutto noin 1300/kk). Miehen vanhemmilla on jonkinverran omaisuutta (velaton talo ja mökki) ja mun yh-äitillä ei ole muuta omaisuutta kuin säästettynä ehkä 10k säästötilillä. Miehen vanhemmat ovat jo sanoneet että lasten puolisot on rajattu testamentissa jotenkin ulos enkä nyt oo tota edes ajatellut et mitä tarkoittaa kun ei oikeestaan edes kiinnosta. Ovat myös pariin otteeseen kyselleet onko meillä avioehtoa mutta ei olla tosiaan katsottu sitä tarpeelliseksi kumpikaan ja molemmat ollaan vuorostaan toisiamme elätetty eikä rahasta ole ollut ikinä riitaa. No nyt miehen isä periikin ilmeisesti aika ison summan rahaa yllätyksenä eli vähän kaukaisemalta sukulaiselta. Ymmärsin että kyse on ainakin noin miljoonan euron arvoisesta perinnöstä johon kuuluu myös suvussa ollut mökki ja sitten ihan rahaa ja osakkeita jne ja nyt olivat eilen sanoneet miehelle että sukulaisen perimisen ehtona on että tehdään avioehto ja sama miehen veljelle ja vaimolleen, heilläkään ei ole avioehtoa ja he ovat olleet naimisissa pidempään kuin me.
Voiko noin olla? Että jonkun sukulaisen testamentissa on ehto että perijän lapsien pitää tehdä avioehto. Ymmärrän etteivät halua että vaikkapa sukumökki joudu väärään sukuun mutta jos ovat jo nyt jotenkin omassa testamentissaan sulkeneet meidät miniät ulos niin eihän siinä kuitenkaan kävisi niin. Miehen veljellä on lapsia puolisonsa kanssa, meillä ei ole eikä tule.
Jotenkin tuntuu todella oudolta että toinen ihminen edes kyselee minun ja mieheni välisiä asioita ja sitten vielä vaatii avioehtoa. Miehen veljen vaimo ihmetteli tätä myös, appivanhemmat ovat kuulema moneen kertaan kyselleet että onko avioehtoa ja tehneet selväksi että miniät on rajattu testamentissa ulos. Mikä on siis ihan fine, itse en vaan ymmärrä miksi sitä pitää moneen kertaan toitottaa ja sitten tuo avioehdon utelu ja nyt vaatiminen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempasi voivat sulkea sinut pois testamentistaan eli tuo heidän pyyntö on täysin symbolinen. Ei se mitään merkkaa käytännössä.
Minusta täysin sinun ja miehesi välinen asia. Monilla tuttavillani ei ole avioehtoa vaikka tulotaso onkin erilainen. Kun on pitkä parisuhde ja yhteiset lapset, niin eiköhän silloin olla toisen tukena myötä ja vastoinkäymisissä ja erotilanteessa puntit tasan. Loppuviimeksi lapset perivät teidät kuitenkin. Siis jos teillä on yhteiset lapset.
Itse menin naimisiin reilusti yli 20v sitten ja anoppi kovasti sähelsi meidän avioehtoa. Avioehto sittentehtiin vaikka kummatkin oltiin melko varattomia silloin. No, nyt elämä on tehnyt sen, että minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni vaikka miehen tulotaso onkin oikein hyvä. Emme ole eroamassa, mutta kuitenkin ajattelen että tämä varallisuus on kerätty yhdessä eikä niin väliä kenen nimissä se on. Eli mahdollisessa erossa mielestäni omaisuutemme tulisi jakaa tasan. Kummatkin ajattelemme, että yhteisille lapsillemme se nyt kuitenkin joskus menee.
Molempien vanhemmat elävät vielä ja uskon vahvasti että puolison oikeudet on suljettu pois testamenteissaan. En tiedä, mutta näin uskon asian olevan. Tässäkin näyttää siltä että minä perin aika paljon enemmän kuin mieheni tulee perimään. Ja se oli siis anoppini joka tätä avioehtoa kovasti vaati. Miksi?
Olette olleet ilmeisesti aika nuoria kun menitte naimisiin. Eikö tuo oma ajattelusi ole naiivia? Luulisi, että ymmärrät vähän paremmin tähän ikään mennessä. Katso ympärillesi miten liitot hajoavat ja kuinka nopeasti ylevät periaatteet viskotaan roskiin, kun toinen on löydetty salarakkaan sylistä tai loukannut muuten hyvin pahasti. Ei siinä reiluudella ole mitään sijaa. Turha anoppia on morkata. Ymmärrän äitinä hyvin häntä, varsinkin jos olette olleet hyvin nuoria avioituessanne. (Päättelin siitä, että kummankin vanhemmat ovat elossa ja olette olleet jo reilun 20 v naimisissa) Ei silloin mietitä pitkälle eikä nähdä uhkakuvia.
Niin yli 50v ollaan nyt molemmat ja vanhemmat +/- 80v. Appiukko on kuollut. Ei nyt kovin nuoria oltu silloin ja toki elämä on vienyt ja opettanut sitä sun tätä. Avioehto tehtiin enkä morkkaa anoppia. Yhä edelleen ajattelen, että jokaisen pariskunnan oman harkinnan mukaan näitä tulisi pohtia. Meillä on siis avioehto, elämässä tullut lunta tupaan, mutta yhä ollaan yhdessä ja yhä ajattelen, että tasan menisi kaikki jos ero tulisi. Toki meillä lapset yhteisiä eikä kummallekaan ole tulossa lisää. Ei edes miehelle voi niitä lisää tulla ellei sterilisaatioita aleta purkaa joskus myöhemmin. ☺️☀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös teidän päätös jos teettekin avioehdon. Mutta älkää paljastako heille mitään asiasta, se ei kuulu heille vaikka tekisitte avioehdon.
Aika kierot appivanhemmat. Jos olisi mun vanhemmista kyse niin enpä haluaisi tollasten kanssa olla tekemisissä.
Onko myös niin että jos appiukko kuolee niin omaisuus siirtyisi pojille, jos sios avioehtoasia täyttyy, eikä anoppi saa mitään? Eihän hänkään kuulu sukuun, mieshän ne rikkaudet oeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Katsoisin, mitä tapahtuu mutta en suostuisi. 😎 Minun parisuhde ei missään nimessä ole heidän asiansa.
Ei tuo perittävä setä ole laittanut tuollaista ehtoa testamenttiinsa vaan appikset sanovat jotain tuollaista, kun pelkäävät, että miniöille menee jotain suvun omaisuudesta jossain tilanteessa. Jos appi perii millin, hän maksaa siitä perintöverot ja voi testamentilla edelleen säätää miniät avio-oikeudettomiksi. Tai hän voi lahjoittaa jotain pojilleen t. poikansa lapsille ja siinäkin poissulkea heidän puolisonsa.
Tuossa ehdotettiin, ettei miniöillä olisi avio-oikeutta mökkiin (mökkeihin). Samalla voi sopia, ettei miniät sitten "pese ikkunoita" mökillä tms. Tähän asiaan saattaa liittyä jotenkin, että mökit ja kiinteistöt maksavat (kustannuksia) jotain ja vaativat työpanosta. Vanhuksilla ei ole kuntoa t. varaa tehdä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan itse pyydä nähdä papereita saatika tutki niitä lakimiehen kanssa.
Enkai mä voi toisen testamenttia vaatia päästä näkemään?
Niinpä.luotat vaan appivanhempiin , että sellanen paperi on ja teet sen avioehdon " hyvässä uskossa". Niin kaikki idiootit tekee.
Olkoon paperi tai ei niin avioehtoa ei tehdä muiden pyynnöstä/ vaatiessa PISTE
AP+mies olisi varmasti sen tehneet JO, jos olisivat katsoneet sen aiheelliseksi ja sen teko olisi tullut OMASTA aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan itse pyydä nähdä papereita saatika tutki niitä lakimiehen kanssa.
Enkai mä voi toisen testamenttia vaatia päästä näkemään?
Niinpä.luotat vaan appivanhempiin , että sellanen paperi on ja teet sen avioehdon " hyvässä uskossa". Niin kaikki idiootit tekee.
Mitä väliä onko paperia kun ehtoa ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HALUAVAT PITÄÄ SUVUN PERINNÖN OMASSA SUVUSSAAN. Ymmärrän täysin. En edes haluaisi mieheni suvun rahoja. Pitäköön miehen suku omansa ja minä pidän oman sukuni rahat. Ihmettelen miksi et ole avioehtoa tehnyt heti. Minä tein.
.
Eikös ne jo pidä kun ovat rajanneet testamentista ulos.
Avoehto ei kuulu mitenkään tähän eikä ole anopin päätettävissä!
Huoh tätä käsityskykyä
Avioehdon voi tehdä koskemaan vain tulevia mahdollisia perintöjä. Avioehto kannattaa aina laatia juristin kanssa. Avioehdon voi tehdä myös koskemaan vain avioeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko myös niin että jos appiukko kuolee niin omaisuus siirtyisi pojille, jos sios avioehtoasia täyttyy, eikä anoppi saa mitään? Eihän hänkään kuulu sukuun, mieshän ne rikkaudet oeri.
Tollo. Vaimo ei peri miestään.
Mies voi testamentilla turvata vaimonsa elämää kuolemansa jälkeen.
Lapset perivät aina vanhempansa.
Ja vanhemmat voivat testamentilla määrätä, että aviopuolisoilla ei ole oikeutta siihen perintöön joita heidän lapsensa heiltä saavat.
Ja näitä määräyksiä on yhä enemmän nykyisin. Sillä avioerot ovat näinä aikoina yleisiä.
Kukaan ei voi etukäteen tietää, milloin se avioero voi tulla, vaikka miten elämä tuntuisi just sillä hetkellä niin auvoisalta.
Tehkää avioehto, joka on voimassa perinnön vastaanottamisen ajan ja raukeaa saman tien 😁
Jos joku sitten kysyy, onko avioehtoa, ”on se”…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai laatikaa avioehto, jonka sisältö on, että avioehtoa ei ole. Anoppi voi sitten maistraatista tarkastaa, onko avioehtoa kirjattu, mutta sisältö ei kerrota 😁
No eihän teidän asiat kuulu appivanhemmille, mutta avioehto kannattaisi aina tehdä. Meidän suvussa kävi niin, että setäni vanhemmiltaan perinnöksi saatu arvoasunto piti sitten myydä kun ex-vaimo vei avioerossa ihan kaiken minkä sai eli myöskin tästä asunnosta halusi osuutensa. Tiedän, että oli ajateltu, että asunto säilyisi suvussa setäni lapsille jne. Appivanhempasi ovat huolissaan siitä ettei perintö joudu "vääriin käsiin". Hölmöä kyllä kehittää tuollainen tarina avioehdosta, että saisivat teidät hommaamaan sen. Kannattaa kuitenkin joka tapauksessa tehdä avioehto.
Jos avio/ avopuolisot on testamentissa rajattu pois niin mikä on ongelma ?
Appivanhempasi ovat pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon voi tehdä koskemaan vain tulevia mahdollisia perintöjä. Avioehto kannattaa aina laatia juristin kanssa. Avioehdon voi tehdä myös koskemaan vain avioeroa.
Tämä. Avioehto ei ole mikään joko tai sopimus, sen voi laatia täysin omaan tilanteeseen sopivaksi.
Nyt jo päättyneessä avioliitossani meillä oli avioehto avioeron varalta. Leskeksi jäänyt olisi ollut oikeutettu puoleen yhteenlasketusta omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan itse pyydä nähdä papereita saatika tutki niitä lakimiehen kanssa.
Enkai mä voi toisen testamenttia vaatia päästä näkemään?
No, jos siellä muka sinulle asetetaan velvoitteita (avioehdon tekeminen), niin olisi syytä nähdä. Eiköhän nyt vaan appivanhemmat vedätä ja 'ovelina' perustelevat omaa avioehtoagendaansa kaukaisen sukulaisen testamentilla.
Vierailija kirjoitti:
No eihän teidän asiat kuulu appivanhemmille, mutta avioehto kannattaisi aina tehdä. Meidän suvussa kävi niin, että setäni vanhemmiltaan perinnöksi saatu arvoasunto piti sitten myydä kun ex-vaimo vei avioerossa ihan kaiken minkä sai eli myöskin tästä asunnosta halusi osuutensa. Tiedän, että oli ajateltu, että asunto säilyisi suvussa setäni lapsille jne. Appivanhempasi ovat huolissaan siitä ettei perintö joudu "vääriin käsiin". Hölmöä kyllä kehittää tuollainen tarina avioehdosta, että saisivat teidät hommaamaan sen. Kannattaa kuitenkin joka tapauksessa tehdä avioehto.
Ei se avieron jälkeinen ositus aivan noin mene, miten kommentoija kuvailee.
Hän liioittelee.
Se joka joutuu tasinkoa toiselle maksamaan, voi itse valita sen, että missä muodossa tasingon maksaa.
Ei sitä ole pakko antaa käteisenä rahana, voi antaa myös kiinteänä maana ja muuna omaisuutena.
Ei kukaan vie erossa kaikkea mitä irti saa.
Se omaisuus lasketaan ja sen perusteella tasinko määrätään. Jos itse pysty ositusta tekemään, sen voi tehdä pesänjakaja, jonka oikeus määrää.
Jos sedälläsi olis ollut tarpeeksi rahaa tai muutoin maksaa puolisolleen, ei arvoasuntoa olisi tarvinnut myydä.
Alue: Aihe vapaa
Oma äitini on samanlainen narsisti, toisista pitää hyötyä itse maksimaalisesti mutta jos minä perisin rahaa, hän vaatisi tekemään avioehdon yms muuta. Sellainen hän on, ottaa tuollaisia puheeksi kun käyn kylässä ja yrittää puuttua asioihini.
Mutta puheen tasolle ne jutut jää. En minä häntä kuuntele, enkä aio vaikuttaa asioihini, enkä aio kertoa omia asioitani myöskään. Vastaan vain tympeästi "ei kuulu sulle" ja kävelen eri huoneeseen. Ei ne puheet siitä lopu, yltyy vaan, voi alkaa yksinään jopa huutamaan että nyt teet sen avioehdon. Tämä on vain esimerkki mutta noin hän käyttäytyy.
Jos olisin sinä, välttäisin vastaamasta heille asiasta mitään. Sanoisin asiallisesti "ne on meidän välisiä asioita". Ja vaihdan aihetta. Jos inttäminen jatkuu, en tapaisi heitä enää. Näille pitää pistää rajat. On ihan sama miten joku perintö menee, asia ei vain kuulu heille.