Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat painostavat avioehtoon melkein 10 vuoden naimisissaolon jälkeen
27.07.2021 |
Tilanne on se että olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kohta 10 vuotta. Ei tehty avioehtoa (mies opiskeli ja itse tein kolmivuorotyötä kun tapasimme ja menimme aika nopeasti naimisiin eikä asia tullut koskaan kai edes puheeksi).
Nyt mies on hyväpalkkaisessa työssä (brutto noin 6700/kk) ja itse olen osa-aikatyössä (brutto noin 1300/kk). Miehen vanhemmilla on jonkinverran omaisuutta (velaton talo ja mökki) ja mun yh-äitillä ei ole muuta omaisuutta kuin säästettynä ehkä 10k säästötilillä. Miehen vanhemmat ovat jo sanoneet että lasten puolisot on rajattu testamentissa jotenkin ulos enkä nyt oo tota edes ajatellut et mitä tarkoittaa kun ei oikeestaan edes kiinnosta. Ovat myös pariin otteeseen kyselleet onko meillä avioehtoa mutta ei olla tosiaan katsottu sitä tarpeelliseksi kumpikaan ja molemmat ollaan vuorostaan toisiamme elätetty eikä rahasta ole ollut ikinä riitaa. No nyt miehen isä periikin ilmeisesti aika ison summan rahaa yllätyksenä eli vähän kaukaisemalta sukulaiselta. Ymmärsin että kyse on ainakin noin miljoonan euron arvoisesta perinnöstä johon kuuluu myös suvussa ollut mökki ja sitten ihan rahaa ja osakkeita jne ja nyt olivat eilen sanoneet miehelle että sukulaisen perimisen ehtona on että tehdään avioehto ja sama miehen veljelle ja vaimolleen, heilläkään ei ole avioehtoa ja he ovat olleet naimisissa pidempään kuin me.
Voiko noin olla? Että jonkun sukulaisen testamentissa on ehto että perijän lapsien pitää tehdä avioehto. Ymmärrän etteivät halua että vaikkapa sukumökki joudu väärään sukuun mutta jos ovat jo nyt jotenkin omassa testamentissaan sulkeneet meidät miniät ulos niin eihän siinä kuitenkaan kävisi niin. Miehen veljellä on lapsia puolisonsa kanssa, meillä ei ole eikä tule.
Jotenkin tuntuu todella oudolta että toinen ihminen edes kyselee minun ja mieheni välisiä asioita ja sitten vielä vaatii avioehtoa. Miehen veljen vaimo ihmetteli tätä myös, appivanhemmat ovat kuulema moneen kertaan kyselleet että onko avioehtoa ja tehneet selväksi että miniät on rajattu testamentissa ulos. Mikä on siis ihan fine, itse en vaan ymmärrä miksi sitä pitää moneen kertaan toitottaa ja sitten tuo avioehdon utelu ja nyt vaatiminen.
Kommentit (75)
Meillä on avioehto joka koskee perittyjä tai lahjaksi saatuja kiinteistöjä. Laadittiin aikoinaan siksi että sain lahjana kesämökin äidiltäni ja äidillä on hallintaoikeus maapohjaan. Muussa tapauksessa äiti olisi rajannut vaimoni pois lahjakirjasta.
Vastaavasti jos vaimo perii jotain kiinteistöjä omilta vanhemmiltaan niin minulla ei ole avio-oikeutta niihin.
Nyt vaimo haluaisi purkaa avioehdon mutta minä en.
Myös appivanhempani haluaisi että avioehto puretaan muttta minä vastustan.
Epäilen että vaimo ja appivanhemmat suunnitttelevat jotain selkäni takana että saisivat minut "putsattua" ja sitten potkittua pihalle.
Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta ja kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Olen kuitenkin sitä mieltä että mökki on minun jos tulee ero. Vaimo ainoana lapsena perii sitten aikanaan vanhempiensa kotitalon ja pienen asunnon jota he pitävät vuokralla. Itse en peri äidiltäni enää mitään koska hän asuu vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina tehdä. Puolisolle ei kuulu mitään muuta kuin se omaisuus mikä hänellä oli avioliittoon mennessä. Lapset jos niitä on perivät sitten kuten kuuluu.
Ei tietenkään kannata tehdä, jos olet itse köyhempi. Joko maksat ja nait tai itket ja olet yksin.
Alapeukuttajille: tässä puhutaan rahallisesta kannattavuudesta, mikä on tietysti täysin tuntematon käsite monille.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmillasi ei ole oikeutta tietää onko tiellä avioehto vai ei.
Naapurin Pertilläkin on se oikeus. Se on julkinen tieto.
Pyydä nyt ihmeessä miestäsi kysymään isältään, onko kyse siitä, että hän haluaisi antaa perinnön suoraan itsensä yli lapsilleen - eli silloin tuo heidän testamenttinsa lauseke ei olisi pätevä. Eikä ehkä edes tuossa perinnön jättäjän testamentissa todettu puolison poissulkeva lauseke (näin varovainen asianajaja saattaisi tulkita)
Tuolloin voitte aivan hyvin tehdä avioehdon missä määritellään, että sinä et eron tilanteessa ole oikeutettu tuosta perinnöstä tulleeseen omaisuuteen.
Mikä tässä niin vaikeata?
Vaihtoehto toki on tuplaperintöverot (ensin appi, aikanaan miehesi) ja sama lopputulos - sulla ei ko omaisuuteen oikeutta.
Muilta osin teidän avioehto/ehdottomuus ei ole appivanhempien asia.
Jos testamentissa maininta, ettei lapsen puolisolla ole avio-oikeutta perintöön, niin teidän avioehto tai sen puute ei vaikuta mitenkään perinnönjakoon. Avioehto koskee vain teidän yhteisen omaisuuden jakamista avioerotilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto joka koskee perittyjä tai lahjaksi saatuja kiinteistöjä. Laadittiin aikoinaan siksi että sain lahjana kesämökin äidiltäni ja äidillä on hallintaoikeus maapohjaan. Muussa tapauksessa äiti olisi rajannut vaimoni pois lahjakirjasta.
Vastaavasti jos vaimo perii jotain kiinteistöjä omilta vanhemmiltaan niin minulla ei ole avio-oikeutta niihin.
Nyt vaimo haluaisi purkaa avioehdon mutta minä en.
Myös appivanhempani haluaisi että avioehto puretaan muttta minä vastustan.
Epäilen että vaimo ja appivanhemmat suunnitttelevat jotain selkäni takana että saisivat minut "putsattua" ja sitten potkittua pihalle.
Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta ja kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Olen kuitenkin sitä mieltä että mökki on minun jos tulee ero. Vaimo ainoana lapsena perii sitten aikanaan vanhempiensa kotitalon ja pienen asunnon jota he pitävät vuokralla. Itse en peri äidiltäni enää mitään koska hän asuu vuokralla.
Joo pidä ehdottomasti puolesi tuossa. Että jotkut kehtaavatki!
Ensin varmistatte, onko sieltä heti tulossa jotain ennakkoperintöä, kun noin hätyyttelevät. Jos tarkoitus on antaa miehellesi heti rahoja niin sitten teette avioehdon siitä, että eron tullen Puppe viettää viikko-viikko systeemillä aikaa teidän molempien kanssa. Ja ei kun rahat tilille.
Jos rahaa ei ole nyt edes tulossa niin antakaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Se avioehto itsessään ei kerro vielä mitään. Sen sisällön voi ihan itse määrätä (te kaksi yhteisymmärryksessä). Ja sen yksityiskohdista ei tarvitse kellekään raportoida.
Taitaa seniileys painaa appivanhempia. Varhainen muistisairaus tekee myös vainohaehaiseksi. Se heidän testamenttinsä riittää rajaamaan miniät pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö appiukolle. Heillä ei ole mitään sananvaltaa teidän väleihin ja he ovat jo tehneet osaltaan testamentin.
Jos appiukko pysyy itse hengissä siihen asti että saa sen miljoonaperintönsä, se siirtyy hänen omaisuudekseen. Ja kun hän on tehnyt omasta puolestaan testamentin jossa rajaa lasten puolisot pois omaisuutensa perijöistä, niin eihän teidän mahdollinen avioehto tuohon liity mitenkään.
Käy kuitenkin jututtamassa lakimiestä, mutta minusta tuntuu että appiukko yrittää nyt fuulata.
Onko mahdollista, että puolisosi hautoisi eroa ja olisi kertonut asiasta vanhemmilleen, jotka koettavat tällä keinolla suojata miehesi omaisuutta mahdollisen eron sattuessa? Toivottavasti tästä ei ole kyse, mutta onhan sekin mahdollisuus olemassa.
Appivanhempasi voivat sulkea sinut pois testamentistaan eli tuo heidän pyyntö on täysin symbolinen. Ei se mitään merkkaa käytännössä.
Minusta täysin sinun ja miehesi välinen asia. Monilla tuttavillani ei ole avioehtoa vaikka tulotaso onkin erilainen. Kun on pitkä parisuhde ja yhteiset lapset, niin eiköhän silloin olla toisen tukena myötä ja vastoinkäymisissä ja erotilanteessa puntit tasan. Loppuviimeksi lapset perivät teidät kuitenkin. Siis jos teillä on yhteiset lapset.
Itse menin naimisiin reilusti yli 20v sitten ja anoppi kovasti sähelsi meidän avioehtoa. Avioehto sittentehtiin vaikka kummatkin oltiin melko varattomia silloin. No, nyt elämä on tehnyt sen, että minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni vaikka miehen tulotaso onkin oikein hyvä. Emme ole eroamassa, mutta kuitenkin ajattelen että tämä varallisuus on kerätty yhdessä eikä niin väliä kenen nimissä se on. Eli mahdollisessa erossa mielestäni omaisuutemme tulisi jakaa tasan. Kummatkin ajattelemme, että yhteisille lapsillemme se nyt kuitenkin joskus menee.
Molempien vanhemmat elävät vielä ja uskon vahvasti että puolison oikeudet on suljettu pois testamenteissaan. En tiedä, mutta näin uskon asian olevan. Tässäkin näyttää siltä että minä perin aika paljon enemmän kuin mieheni tulee perimään. Ja se oli siis anoppini joka tätä avioehtoa kovasti vaati. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette tehneet avioehtoa kun menitte naimisiin? Nykyään miltei kaikki valistuneet tekevät, sillä ei voi ennustaa miten käy ja mitä tapahtuu elämän aikana. Rahaton ja varaton puoliso voi rikastua yllättävästi, ja voi tulla ero. En minäkään halua jakaa rahojani puolisolle tai hänen suvulleen. Toki lasten asema pitää turvata.
Meillä on vanhemmat sulkeneet minun ja sisarten puolisot pois perinnöstä.
Avioehdon teimme miehen kanssa kun olimme olleet 9 vuotta naimisissa, kun lunastin osuuden perheyrityksestä. Sillä varmistimme että mahdollisen eron sattuessa molempien yritykset ovat kummankin omat ja vain yhteinen omaisuus ( talo, sijoitusasunnot, vene) menee puoliksi.
Meille tuo avioehto oli ihan luonnollinen, samalla teimme keskinäisen testamentin ja määräsimme miten hallintaoikeudet ja omaisuus jakaantuu jos toinen kuolee, lapset ovat nyt alaikäisiä ja teemme sittn uuden kun lapset ovat aikuisia. Toki jo tässä testamentissa rajasimme lasten mahdolliset puolisot pois perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempasi voivat sulkea sinut pois testamentistaan eli tuo heidän pyyntö on täysin symbolinen. Ei se mitään merkkaa käytännössä.
Minusta täysin sinun ja miehesi välinen asia. Monilla tuttavillani ei ole avioehtoa vaikka tulotaso onkin erilainen. Kun on pitkä parisuhde ja yhteiset lapset, niin eiköhän silloin olla toisen tukena myötä ja vastoinkäymisissä ja erotilanteessa puntit tasan. Loppuviimeksi lapset perivät teidät kuitenkin. Siis jos teillä on yhteiset lapset.
Itse menin naimisiin reilusti yli 20v sitten ja anoppi kovasti sähelsi meidän avioehtoa. Avioehto sittentehtiin vaikka kummatkin oltiin melko varattomia silloin. No, nyt elämä on tehnyt sen, että minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni vaikka miehen tulotaso onkin oikein hyvä. Emme ole eroamassa, mutta kuitenkin ajattelen että tämä varallisuus on kerätty yhdessä eikä niin väliä kenen nimissä se on. Eli mahdollisessa erossa mielestäni omaisuutemme tulisi jakaa tasan. Kummatkin ajattelemme, että yhteisille lapsillemme se nyt kuitenkin joskus menee.
Molempien vanhemmat elävät vielä ja uskon vahvasti että puolison oikeudet on suljettu pois testamenteissaan. En tiedä, mutta näin uskon asian olevan. Tässäkin näyttää siltä että minä perin aika paljon enemmän kuin mieheni tulee perimään. Ja se oli siis anoppini joka tätä avioehtoa kovasti vaati. Miksi?
Ehkä anopilla ei ollut käytössä sitä kristallipalloa, josta sinä näit kaiken tulevan. Ja näet edelleen, että kaikki tulee päättymään hyvin. Ehkä anoppi halusi miettiä kaiken varalta. Toisaalta jos olette sitä mieltä, että tasan menee kaikki, eihän sitä avioehtosopimusta tarvitse noudattaa, eli toisaalta mikä sen haitta teille on ollut?
Oliko vaan sinun anoppi jotenkin omituinen, kun kuitenkin todella monet laativat sen avioehtosopimuksen? Kummeksutko kaikkia samalla tavalla ajattelevia vai vaan omaa anoppiasi?
Avioehto käytännössä tarkoittaa sitä, että mies / nainen haluaa suojata omaisuutensa tulevalta puolisoltaan. Mielestäni vähän ongelmallinen lähtökohta avioliitolle. Varmaan on tapauksia, joissa avioehto on paikallaan, vaikka iso perheyritys tai jotain...mutta itse olisin, en nyt tiedä...loukkaantunut, jos mieheni olisi sellaista ehdottanut. Ja jos itse haluaisin suojata oman omaisuuteni tulevalta mieheltäni, ei hän ehkä sitten olisi ns. aviomiesmateriaalia muutenkaan...
Meni vähän ohi, mutta aloitukseen liittyen, anoppi oli tökerö ja mahdollisesti pilasi välit miniöihinsä, kannattiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä nyt ihmeessä miestäsi kysymään isältään, onko kyse siitä, että hän haluaisi antaa perinnön suoraan itsensä yli lapsilleen - eli silloin tuo heidän testamenttinsa lauseke ei olisi pätevä. Eikä ehkä edes tuossa perinnön jättäjän testamentissa todettu puolison poissulkeva lauseke (näin varovainen asianajaja saattaisi tulkita)
Tuolloin voitte aivan hyvin tehdä avioehdon missä määritellään, että sinä et eron tilanteessa ole oikeutettu tuosta perinnöstä tulleeseen omaisuuteen.
Mikä tässä niin vaikeata?
Vaihtoehto toki on tuplaperintöverot (ensin appi, aikanaan miehesi) ja sama lopputulos - sulla ei ko omaisuuteen oikeutta.
Muilta osin teidän avioehto/ehdottomuus ei ole appivanhempien asia.
Testamentilla saatua perintöä ei voi siirtää edelleen seuraavalle sukupolvelle. Joko otat sen vastaan tai et ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempasi voivat sulkea sinut pois testamentistaan eli tuo heidän pyyntö on täysin symbolinen. Ei se mitään merkkaa käytännössä.
Minusta täysin sinun ja miehesi välinen asia. Monilla tuttavillani ei ole avioehtoa vaikka tulotaso onkin erilainen. Kun on pitkä parisuhde ja yhteiset lapset, niin eiköhän silloin olla toisen tukena myötä ja vastoinkäymisissä ja erotilanteessa puntit tasan. Loppuviimeksi lapset perivät teidät kuitenkin. Siis jos teillä on yhteiset lapset.
Itse menin naimisiin reilusti yli 20v sitten ja anoppi kovasti sähelsi meidän avioehtoa. Avioehto sittentehtiin vaikka kummatkin oltiin melko varattomia silloin. No, nyt elämä on tehnyt sen, että minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni vaikka miehen tulotaso onkin oikein hyvä. Emme ole eroamassa, mutta kuitenkin ajattelen että tämä varallisuus on kerätty yhdessä eikä niin väliä kenen nimissä se on. Eli mahdollisessa erossa mielestäni omaisuutemme tulisi jakaa tasan. Kummatkin ajattelemme, että yhteisille lapsillemme se nyt kuitenkin joskus menee.
Molempien vanhemmat elävät vielä ja uskon vahvasti että puolison oikeudet on suljettu pois testamenteissaan. En tiedä, mutta näin uskon asian olevan. Tässäkin näyttää siltä että minä perin aika paljon enemmän kuin mieheni tulee perimään. Ja se oli siis anoppini joka tätä avioehtoa kovasti vaati. Miksi?
Ehkä anopilla ei ollut käytössä sitä kristallipalloa, josta sinä näit kaiken tulevan. Ja näet edelleen, että kaikki tulee päättymään hyvin. Ehkä anoppi halusi miettiä kaiken varalta. Toisaalta jos olette sitä mieltä, että tasan menee kaikki, eihän sitä avioehtosopimusta tarvitse noudattaa, eli toisaalta mikä sen haitta teille on ollut?
Oliko vaan sinun anoppi jotenkin omituinen, kun kuitenkin todella monet laativat sen avioehtosopimuksen? Kummeksutko kaikkia samalla tavalla ajattelevia vai vaan omaa anoppiasi?
Siis meillähän on avioehto. Teimme sen kyllä ihan omasta tahdosta yli 20v sitten vaikka anoppi etenkin sen puolesta julkisesti liputti. Tarinan pointti on se, ettei kukaan ulkopuolinen voi määrittää tai määrätä mitä joku pariskunta taloushallinnosta ja omistuksista ajattelee. Anoppi on oikein mukava ja fiksu nainen. Talousasioissa ehkä aika suurpiirteinen, mutta se on sopinut hänelle. Itse olen aika paljon tarkempi.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempasi voivat sulkea sinut pois testamentistaan eli tuo heidän pyyntö on täysin symbolinen. Ei se mitään merkkaa käytännössä.
Minusta täysin sinun ja miehesi välinen asia. Monilla tuttavillani ei ole avioehtoa vaikka tulotaso onkin erilainen. Kun on pitkä parisuhde ja yhteiset lapset, niin eiköhän silloin olla toisen tukena myötä ja vastoinkäymisissä ja erotilanteessa puntit tasan. Loppuviimeksi lapset perivät teidät kuitenkin. Siis jos teillä on yhteiset lapset.
Itse menin naimisiin reilusti yli 20v sitten ja anoppi kovasti sähelsi meidän avioehtoa. Avioehto sittentehtiin vaikka kummatkin oltiin melko varattomia silloin. No, nyt elämä on tehnyt sen, että minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni vaikka miehen tulotaso onkin oikein hyvä. Emme ole eroamassa, mutta kuitenkin ajattelen että tämä varallisuus on kerätty yhdessä eikä niin väliä kenen nimissä se on. Eli mahdollisessa erossa mielestäni omaisuutemme tulisi jakaa tasan. Kummatkin ajattelemme, että yhteisille lapsillemme se nyt kuitenkin joskus menee.
Molempien vanhemmat elävät vielä ja uskon vahvasti että puolison oikeudet on suljettu pois testamenteissaan. En tiedä, mutta näin uskon asian olevan. Tässäkin näyttää siltä että minä perin aika paljon enemmän kuin mieheni tulee perimään. Ja se oli siis anoppini joka tätä avioehtoa kovasti vaati. Miksi?
Olette olleet ilmeisesti aika nuoria kun menitte naimisiin. Eikö tuo oma ajattelusi ole naiivia? Luulisi, että ymmärrät vähän paremmin tähän ikään mennessä. Katso ympärillesi miten liitot hajoavat ja kuinka nopeasti ylevät periaatteet viskotaan roskiin, kun toinen on löydetty salarakkaan sylistä tai loukannut muuten hyvin pahasti. Ei siinä reiluudella ole mitään sijaa. Turha anoppia on morkata. Ymmärrän äitinä hyvin häntä, varsinkin jos olette olleet hyvin nuoria avioituessanne. (Päättelin siitä, että kummankin vanhemmat ovat elossa ja olette olleet jo reilun 20 v naimisissa) Ei silloin mietitä pitkälle eikä nähdä uhkakuvia.
Vierailija kirjoitti:
Ei avioehto ole mikään pakko, mutta mietipä tätä tilannetta:
Teillä olisi yhteinen talo, vaikka 200 000 euron arvoinen ja jo velaton (sillä ei ole nyt merkitystä, kuka sen maksoi, papereitten mukaan se on yhteinen). Sinä voittaisit lotossa 100 000 e.
Miehellä on lisäksi vanhemmilta peritty 1 000 000 e, joka on saatu testamentilla, joka sulkee puolison avio-oikeuden pois.
Teille tulee ero. Joskus niin käy.
Erossa sinä saisit 150 000 e. Mies pitäisi loput eli 1 150 000. Sinun lottovoittosi tulisi jakoon, miehen peritty omaisuus ei.
Meillä kävi suunnilleen noin. Kaksi tyhjätaskua opiskelijaa meni naimisiin, minä en missään nimessä halunnut avioehtoa, suorastaan nauroin sille, kun anoppi ehdotti, että "kun ei koskaan tiedä". Meillä oli molemmilla tavalliset ammatit, tehtiin töitä ja ostettiin asunto. Sitten mies keksi perustaa yrityksen eli jäi pois päivätöistä. MInä sain pienen perinnön (alle 10 000 e) ja sen sekä lainan turvin ostettiin kuivanmaan mökki. Miehen yritys ei menestynyt kovin hyvin, koti ja mökki oli yrityksen lainojen vakuutena.
Mies peri vanhempansa ja sai vähän yli 800 000 e. Testamentissa oli avio-oikeus suljettu pois. Mies halusi eron ja sen jälkeen minulla ei ollut kotia eikä mökkiä, miehellä oli 800 000 e omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Aatteleppa itte,saat kymmenen miljoonaa,ei ole avioehtoa,ukko ottaa eron ja saa puolet!
Jos on avioehto ja eroatte,saat pitää oman osuutesi.
https://www.saastopankki.fi/fi-fi/asiakaspalvelu/vinkit/koti-asuminen-j…
Olen omalle nuorelleni opettanut että tekee avioehdon. Tuttu mies oli naimisissa kolme kertaa. Kolme kertaa aloitti alusta,tyhjätaskuna melkein. Neljännellä kerralla teki avioehdon. AIkanaan lapset perivät hyvän ja menestyvän liikeyrityksen ja muuta omaisuutta,ei ollu tarvinnut jakaa ahneelle siipalle! Sillä kertaa!
Itse pärjäisin ihan hyvin viidellä miljoonalla. Jos satatonnia pitäisi jakaa, niin se kirvelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempasi voivat sulkea sinut pois testamentistaan eli tuo heidän pyyntö on täysin symbolinen. Ei se mitään merkkaa käytännössä.
Minusta täysin sinun ja miehesi välinen asia. Monilla tuttavillani ei ole avioehtoa vaikka tulotaso onkin erilainen. Kun on pitkä parisuhde ja yhteiset lapset, niin eiköhän silloin olla toisen tukena myötä ja vastoinkäymisissä ja erotilanteessa puntit tasan. Loppuviimeksi lapset perivät teidät kuitenkin. Siis jos teillä on yhteiset lapset.
Itse menin naimisiin reilusti yli 20v sitten ja anoppi kovasti sähelsi meidän avioehtoa. Avioehto sittentehtiin vaikka kummatkin oltiin melko varattomia silloin. No, nyt elämä on tehnyt sen, että minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni vaikka miehen tulotaso onkin oikein hyvä. Emme ole eroamassa, mutta kuitenkin ajattelen että tämä varallisuus on kerätty yhdessä eikä niin väliä kenen nimissä se on. Eli mahdollisessa erossa mielestäni omaisuutemme tulisi jakaa tasan. Kummatkin ajattelemme, että yhteisille lapsillemme se nyt kuitenkin joskus menee.
Molempien vanhemmat elävät vielä ja uskon vahvasti että puolison oikeudet on suljettu pois testamenteissaan. En tiedä, mutta näin uskon asian olevan. Tässäkin näyttää siltä että minä perin aika paljon enemmän kuin mieheni tulee perimään. Ja se oli siis anoppini joka tätä avioehtoa kovasti vaati. Miksi?
Ehkä anopilla ei ollut käytössä sitä kristallipalloa, josta sinä näit kaiken tulevan. Ja näet edelleen, että kaikki tulee päättymään hyvin. Ehkä anoppi halusi miettiä kaiken varalta. Toisaalta jos olette sitä mieltä, että tasan menee kaikki, eihän sitä avioehtosopimusta tarvitse noudattaa, eli toisaalta mikä sen haitta teille on ollut?
Oliko vaan sinun anoppi jotenkin omituinen, kun kuitenkin todella monet laativat sen avioehtosopimuksen? Kummeksutko kaikkia samalla tavalla ajattelevia vai vaan omaa anoppiasi?
Siis meillähän on avioehto. Teimme sen kyllä ihan omasta tahdosta yli 20v sitten vaikka anoppi etenkin sen puolesta julkisesti liputti. Tarinan pointti on se, ettei kukaan ulkopuolinen voi määrittää tai määrätä mitä joku pariskunta taloushallinnosta ja omistuksista ajattelee. Anoppi on oikein mukava ja fiksu nainen. Talousasioissa ehkä aika suurpiirteinen, mutta se on sopinut hänelle. Itse olen aika paljon tarkempi.
Niin? Miten tulkitsit oikein tekstiäni? Kyllähän minä tiesin koko ajan avioehdostanne. Mistä päättelit, etten sitä ymmärtänyt?
Ihmettelin sitä, miksi avioehto on sulle jotenkin noin käsittämätön asia. Miksi ihmettelet anopin kantaa? Fiksuahan se vaan oli.
Et sinä voinut yhtään enempää tietää tulevasta kuin anoppisi. Asiat olisivat voineet mennä toisin. Ja voivat mennä edelleen.
Alue: Aihe vapaa
Teidän avioliittonne ja asianne ei kuulu appivanhemmille millään tavalla.