Lue keskustelun säännöt.
Viiltelyarvista
06.08.2014 |
Hei! Minä olen ollut vakavasti masentunut aikoinaan ja olen viillellyt jalkaani paksuja ja syviä viiltoja vuosia sitten. Viiltoja on tikkailtu, mutta arvet ovat todella näkyvät ja laajalla alueella.
Onko kellään kokemusta laserhoidosta, ihonsiirroista tai ihan vaan näistä apteekin reseptivapaista voiteista ja hoitoöljyistä? Kuinka tehokkaita ovat.. Hintaa noilla edellämainituilla on ainakin hurjasti.
Olen itse äiti, ja nyt kesällä olen alkanut suunnattomasti häpeilemään käsivarsiani ja jalkojani puistoissa ja avoimissa päiväkodeissa. Muut äidit tuntuvat katsovan todella pahasti minua ja jäävät tuijottamaan, vaikka arvet ovat vanhoja. Muilla tällaista? Oletteko oppineet vaan elämään arpien kanssa?
Kommentit (50)
Up. Haluaisin mielelläni kuulla vinkkejä jos joku tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa itse välittää. Jotkut tuijottavat, yksi on kysynyt ja vastasin sairastaneeni nuorena vakavan masennuksen, ei ole sen enempää kyselty. Olisihan nuo kiva saada pois, mutta siihen menee rahaa ja tuo ei todellakaan ole kovin korkealla listassa asioista joihin haluan käyttää rahaa.
Mietin että auttaako enää voiteet jo arpeutuneisiin arpiin...
Avitcid-nimisellä aknen hoitoon tarkoitetulla voiteella pitäisi pystyä vaalentamaan väliaikaisesti, mutta sillä on vakavia haittoja imetyksen ja raskauden aikana. Tatuointi tai peittävä mittatilauskoru kädessä olevalle arvelle voisi toimia. Jos olet ollut huonossa kunnossa menneisyydessäsi, se ei tarkoita ettetkö olisi nyt terve ja hyvä äiti. Hienoa tietää, että joku on noilla taustoilla päässyt hoitotyöhön, ehkä sitä empatiaakin löytyy sitten enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainaki arvet näkyy ruskettuneella iholla vielä selkeemmin, arpi kun ei ota väriä pintaan.
Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 08:11"]No olisiko kannattanut miettiä tuota kun viiltelit? En ymmärrä, kuinka tyhmä ihminen voi olla, että tekee tuollaista.
[/quote]
Ymmärrätkö, että ihminen on todella huonossa kunnossa, kun alkaa viiltelemään. Se ei ole tyhmyyttä, vaan tapa pitää pää kasassa, kun henkinen pahoinvointi menee liian kovaksi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:30"]Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
[/quote]
Sä saisit hävetä. Masennus on sairaus ja henkinen pahoinvointi voi olla niin suuri, että viiltely pitää pään kasassa. Fyysinen kipu on helpompi kestää, kuin psyykkinen. Toki viiltely vie hetkeksi vain sen pahan olon pois ja siksi monella on käsivarret täynnä viiltelyarpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa viiltelyarvet ja nuorena äidiksi tulo kulkea käsi kädessä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:30"]Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
[/quote]
Sä saisit hävetä. Masennus on sairaus ja henkinen pahoinvointi voi olla niin suuri, että viiltely pitää pään kasassa. Fyysinen kipu on helpompi kestää, kuin psyykkinen. Toki viiltely vie hetkeksi vain sen pahan olon pois ja siksi monella on käsivarret täynnä viiltelyarpia.
[/quote]
Kerrohan miksi tällaista ilmiötä ei ollut 80-luvun nuorilla, joilla varmaan ei kaikilla mennyt hyvin? Ja miksi siihen masennukseen ei voi hakea apua lääkäriltä jos olo kerran on niin paska? Viiltely taitaa olla lopulta pelkkää hemmoteltujen kakaroiden huomionhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 08:18"]Itse en välittäisi juurikaan muiden pällistelyistä.
Mullakin on kädet täynnä rumia arpia, mutta ne on osa mun historiaani ja kyllä niitä tuijotellaan kun hihhuloin t-paita päällä näin kesäisin. En vain jaksa niistä tuijottelijoista välittää.
Joskus se elämä kolhii toisia rajummin, kun taas toiset on syntyneet kultalusikka peräpukamissaan. En minä arpiani jaksa häpeillä enkä peitellä.
Jos joku minut niiden perusteella arvioi huonoksi ihmiseksi, niin se on hänen häviönsä olla tutustumatta muhun tarkemmin.
[/quote]
Aika tyhmää olettaa että ne kenellä ei arpia löydy on syntynyt kultalusikka perseessä. Itse kadehdin ystävääni joka nuorempana viilteli koska hän sai näkyvien arpien avulla ammattiapua ja on nyt terve aikuinen kun taas itse olen kärsinyt vuosia mielenterveysongelmista yksin.
Nyt naiset! Te ootte selvinneet jostain tosi vaikeasta. Teidän pitäis olla ylpeitä että ootte kahlanneet kaiken sen paskan läpi ettekä oo hukkuneet siihen. Ne ihmiset jotka ajattelevat teistä paskaa arpien takia ovat näitä joilla ei oo ikinä ollu elämässä vaikeeta.
Ent. Masentunut ja anorektikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:30"]Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
[/quote]
Sä saisit hävetä. Masennus on sairaus ja henkinen pahoinvointi voi olla niin suuri, että viiltely pitää pään kasassa. Fyysinen kipu on helpompi kestää, kuin psyykkinen. Toki viiltely vie hetkeksi vain sen pahan olon pois ja siksi monella on käsivarret täynnä viiltelyarpia.
[/quote]
Kerrohan miksi tällaista ilmiötä ei ollut 80-luvun nuorilla, joilla varmaan ei kaikilla mennyt hyvin? Ja miksi siihen masennukseen ei voi hakea apua lääkäriltä jos olo kerran on niin paska? Viiltely taitaa olla lopulta pelkkää hemmoteltujen kakaroiden huomionhakua.
[/quote]
Teinien keskuudessa ainakin tuntuu olevan muotijuttu tuo koko viiltely. Aikuisilla ehkä omat syynsä. Mutta samaa mieltä että huomiota sillä haetaan.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:30"]Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
[/quote]
Sä saisit hävetä. Masennus on sairaus ja henkinen pahoinvointi voi olla niin suuri, että viiltely pitää pään kasassa. Fyysinen kipu on helpompi kestää, kuin psyykkinen. Toki viiltely vie hetkeksi vain sen pahan olon pois ja siksi monella on käsivarret täynnä viiltelyarpia.
[/quote]
Kerrohan miksi tällaista ilmiötä ei ollut 80-luvun nuorilla, joilla varmaan ei kaikilla mennyt hyvin? Ja miksi siihen masennukseen ei voi hakea apua lääkäriltä jos olo kerran on niin paska? Viiltely taitaa olla lopulta pelkkää hemmoteltujen kakaroiden huomionhakua.
[/quote]
Vittu mikä saatanan kusipää olet. Toivon että saat masennuksen ja näät minkälainen sairaus se todella on.
Minulle on tehty ihonsiirrot toiseen käteen ranteesta kyynärtaipeeseen saakka. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tokihan se oli kallista. Lähinnä ammattini takia hakeuduin korjaukseen, mutta myös siksi kun niin monilla ihmisillä on tosi mustavalkoinen käsitys viiltelyarvista: tuijotetaan pahasti, ei ymmärretä että arvet on seurausta vakavasta sairaudesta eikä sitä että nykyään arvet ovat jo historiaa ja sitten tuo "itsepä olet arvet tehnyt, elä siis niiden kanssa"... Voisi sitä elääkin, jos toiset ei arvostelisi vanhojen arpien takia!
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:30"]Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
[/quote]
Sä saisit hävetä. Masennus on sairaus ja henkinen pahoinvointi voi olla niin suuri, että viiltely pitää pään kasassa. Fyysinen kipu on helpompi kestää, kuin psyykkinen. Toki viiltely vie hetkeksi vain sen pahan olon pois ja siksi monella on käsivarret täynnä viiltelyarpia.
[/quote]
Kerrohan miksi tällaista ilmiötä ei ollut 80-luvun nuorilla, joilla varmaan ei kaikilla mennyt hyvin? Ja miksi siihen masennukseen ei voi hakea apua lääkäriltä jos olo kerran on niin paska? Viiltely taitaa olla lopulta pelkkää hemmoteltujen kakaroiden huomionhakua.
[/quote]
Harva edes saa apua nykyään, vaikka tarvitsisi. Itse sain apua masennukseen vasta, kun yritin itsemurhaa. Monta vuotta viiltelin pahaa oloani, koska en saanut apua, vaikka hain. 80-luvusta en tiedä mitään, koska en ollut syntynyt silloin.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:30"]Toivottavasti saat elää loppuelämäsi viiltelyarpiesi kanssa! Kehtaatkin valittaa niistä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan arpeutuneet, hekin monesti joutuvat niiden kanssa elämään. Saisit hävetä!
[/quote]
Sä saisit hävetä. Masennus on sairaus ja henkinen pahoinvointi voi olla niin suuri, että viiltely pitää pään kasassa. Fyysinen kipu on helpompi kestää, kuin psyykkinen. Toki viiltely vie hetkeksi vain sen pahan olon pois ja siksi monella on käsivarret täynnä viiltelyarpia.
[/quote]
Kerrohan miksi tällaista ilmiötä ei ollut 80-luvun nuorilla, joilla varmaan ei kaikilla mennyt hyvin? Ja miksi siihen masennukseen ei voi hakea apua lääkäriltä jos olo kerran on niin paska? Viiltely taitaa olla lopulta pelkkää hemmoteltujen kakaroiden huomionhakua.
[/quote]
Vittu mikä saatanan kusipää olet. Toivon että saat masennuksen ja näät minkälainen sairaus se todella on.
[/quote]
Kyllä minä ainakin tiedän, että masennus on sairaus ja vakava sellainen mutta sitä voidaan hoitaa eikä viiltely ole mikään hoitokeino vaan todellakin pelkkää huomonhakua kuten itsemurhauhkailutkin.
Itse olen 24 vuotias äiti ja monia vuosia sitten on arvet saanut alkunsa. N.10 vuotta.
Kotona ja oikeiden ystävien kesken voin olla lyhyt hihaisella samoin ihan tuiki tuntemattomien (esim. Vieras kaupunki)
Mutta päiväkodissa, töissä ja vieraiden tullessa pidän pitkähihaista ja tiedostamattani pidän kädestä niin kiinni että peitän arvet. ,tosin kädet puuskassa on vaikea Kokoajan olla. Kesä on tuskaista aikaa ja koitan välttää tilanteita missä kohtaan tuttuja ja työkavereita.
Arpeni on osa minua mutta niistä on niin leimaavat ennakkoluulot etten niitä kehtaa näyttää. Ja ne myös murskaavat itsetuntoni ja rajoittavat elämääni ja ehkä myös siksi etten ole koskaan kenelläkään muulla nähnyt mitään arpia. Tuijotan kyllä ihmisten käsiä!! :O
Itsellä kans on käsissä ja jaloissa arpia ollut monta vuotta, ja tänä kesänä rohkaistuin sen verran että pidin jopa mekkoa. :)
Ajattelin että jos joku katsoo niin antaa katsoa... Mitään kommenttia en ole kuullut keneltäkään. Oli muuten erittäin hassu fiilis olla ihmisten ilmoilla edes t-paidassa. Tsemppiä, älä mieti muiden mielipiteitä!! :)