Esikertalaiset iskät

Yritystä vasta 2 vikkoa takana ja eikä nyt ainakaan vielä oo tärpänny.Mitä en nyt tietysti ole odottanutkaan. peläkään vain että meillä se ei onnitu helposti.mulla ikää 28 v ja vaimolla 24.vaimolla epäsäännölliset kuukautiset .molemmilla painoa ja mä idiootti poltan ja lisäksi mulla on kives kohju joka jonku lääkärin mukaan laskee hedelmällisyyttä ja jonkun ei. No joo mut kiva ois löytää ekaa kertaa isäksi haluavaa tai loppuvuodesta tulevaa juttukaveria.vaikka sähköpostitse.porin suunnaltahan kukaan ei kuitenkaan ole

moi! kandee rakastella joka päivä ja eikä niitä raskaustestejä heti rakastelun jälkeen voi tehdä vaan sen jälkeen kun kuukautiset ois pitänyt alkaa (tämän varmaan tiesitkin).

Niin se vain aika rientää. Vastahan äsken käytiin ultrassa ja synnytysvalmennuksessa ja ostettiin vauvatarvikkeita, nyt meidän pikkuneiti täyttää pian vuoden! Odotusaika meni nopeasti, mutta jälkikäteen ajatellen niin on mennyt myös tämä vauvavuosi.



Itse pidin isyysvapaita heti alussa kaksi viikkoa, ja se oli ihan oikea ratkaisu. Ensin pitkä ja rankka rutistus synnytyssalissa, sitten pari yötä perhehuoneessa sairaalassa (suosittelen!) ja sitten yhteiselon opettelua kotona. Kolmannen isyysvapaaviikon säästin myöhemmäksi ja käytin sen syksyllä: tehtiin upea reissu etelään kun neiti oli 9 kk ikäinen.



Omat menoni ja harrastukseni olen vähentänyt vauvavuoden aikana minimiin. Olen ajatellut, että tuskin sitä jälkikäteen tulen katumaan. Kerranhan se vauva vain on pieni. Seuraavan vuoden aikana on tarkoitus vähitellen alkaa taas ottaa enemmän omaakin aikaa, yksi säännöllinen harrastusilta viikossa voisi tehdä ihan hyvää.



Vauvavuoden alussa elämä oli ajoittain rankkaa (yöllisiä vaipanvaihtoja, huutoa, kanniskelua ja vatsavaivoja) mutta ajan mittaan elämä on muuttunut helpommaksi. Ovathan ne ihan pienet vauvatkin uskomattoman upeita, mutta isän rooli muuttuu tosi antoisaksi siinä vaiheessa kun alkaa saada pikkuiselta enemmän vastakaikua: ensin hymyjä, sitten jo kikatusta ja pelleilyä ja syliin kömpimistä. 1-vuotias neiti osaa jo valloittaa isin sydämen aivan totaalisesti!



Meidän neiti on ollut toisaalta helppo, toisaalta vaativa tapaus. Helppo siinä mielessä, että sopeutuminen on aina käynyt helposti, uudet paikat ja liikkeellä olo eivät ole koskaan tuottaneet hankaluuksia. Eikä lääkärissä ole tarvinnut käydä, uskomattoman terveinä on oltu. Toisaalta pikkuneiti on aina ollut utelias, aktiivinen ja seurallinen, eikä viihdy hetkeäkään yksin. Sitteri onkin ollut meillä aika turha, siinä neiti on aina pitkästynyt hetkessä. Virikkeitä on siis keksitty, kannettu paikasta toiseen ja sittemmin myös kävelytetty tuntikausia :)



Jos joku haluaa kysellä kokemuksistani ja käytännön jutuista, vastailen kyllä mielelläni. Onnellista odotusta kaikille teille jotka vielä odotatte, ja mukavia hetkiä uusille isille vauvojen parissa!

Meilläkin oli tuo viime viikon lopussa tuo rakenneultra, ja kuten Mantooriokin niin myös me saatiin pienehkö arvaus siitä kumpi sieltä on tulossa :) Mutta tosiaan meilläkin pysyy tuo tieto sitten salaisuutena siihen asti, että saadaan tulokas maailmaan :)



Tuo rakenneultra tehtiin OYSissa ja tarkemman kaavan kautta.. kaveri on selvästikin isäänsä tullut, sen verran hyvissä mitoissa mennään. Painoakin on enempi kuin tässä vaiheessa keskimäärin, joten ei mitään huolenaiheita millään rintamalla :)



Katsellaas taas lisää kun on jotain uutta kerrottavaa :)

Noniin nyt sitä ollaan isä kun pikku neiti syntyi 12.4 klo.18.42 ei voi kun sanoa että on sitä odotettukkin. Niin ja mittaa on 48cm painoa 3100



Ei voi kuin sanoa että arki on ollut todella kiireistä ja yöllä heräilty muutamia kertoja. En kyllä yhtään valita sillä on se niiin ihana ja ihan varmasti isin tyttö viimeiseen asti. Ei huomaa edes kuinka aika kuluu kun seuraa sen sikeitä unia tai kun se ihmettelee maailmaa



Mutta mutta kirjoittelen kuhan taas ehtii ja onko täällä muita tuoreita isiä ja miten muillakin isillä on menny?

jeps jeps.. meillä laskettu aika on syyskuussa.. ja ensikertalainen olen.. vähän rupeaa jännittämään.. auto on jo vaihdettu turvallisempaan ja " vähemmän karvanopalliseen" malliin. muutettiin isonpaan asuntoon (yksiöstä kaksioon). sain muutama kuukausi sitten vakituisen työpaikan mikä on hyvä sinänsä kun olen perheen ainoa elättäjä.. kokemuksia aiheen ympäriltä vaihtelisin mieluusti muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja tämä onkin vissiin juuri se paikka..

Hei!



Joo sikäli oikeessa paikassa että aikoinaan olin samassa tilanteessa ja halusin tietoa. Nyt on sellanen vajaa 5kk vanha tyttö sylissä ja kaikki on menny todella hyvin ja suht helposti. Olet kyllä hyvillä jäljillä ku autoa vaihtaa ja asuntoa koska kyllä on helppoa nytte ku on tilaa niin kotona kuin autossaki.



Muistan kyllä kuinka jännää aikaa oli odottaa että millon tulee lähtö ja sitten ku se päivä koitti täytyy myöntää että en muista siitä päivästä ennen sairaalaa yhtään mitään ja voi sitä odottamisen tuskaa kun odotti että millon tapahtuu jotain ratkaisevaa. Meillä odotus kesti toista päivää mutta oli se sellainen kokemus jota en vaihtaisi pois. Välillä jännitti ja ehkä hiukka pelottiki mutta HUH HUH ku siitä selviää niin kyllä ei voinu olla ku yhtä hymyä monta päivää. Oikeastaan vasta kun pieni tyttö tuli kotiin alko tajuta että mitäs tää elämä on siitälähtien.



Yritän käydä miten ehdin täällä joten kerro toki mikä askarruttaa ja sen verran sanon että kannattaa hommata kaikki mahdollinen valmiiksi sillä itse olin helpottunu kun ei tarvinnu hädässä alkaa hankkia puuttuvia asioita. Onnea ja odotusta sinne kunnes lapsi syntyy tähän maailmaan.

Onkos kellään uutisia ja miten on menny kellä oli h-hetki lähellä? Eikös täällä muutama käyny ilmoittaan että tulossa millähetkellä hyvänsä.



Itse joudun odottamaan viel viikon ennen ku saan seuraavat uutiset mahan sisältä.

Ei ollu h-hetki vielä lähellä, mutta vauvat syntyi silti. rv 33+6 syntyi pienen pienet kaksostytöt, molemmilla painoa pikkasen alle kaksi kiloa. Tytöt on vielä sairaalassa seurannassa, mitään erityisiä ongelmia ei ole, mutta kasvavat siellä vielä hetken. On se jännää! Vaippoja on käyty vaihtelemassa ja syötetty tyttöjä pullosta. Saa nähdä milloin saadaan vauvat kotiin, varmaankin kahden viikon sisällä.



Palataan asiaan jossain vaiheessa!

Moi vaan



Maanantaina oli tosiaan laskettu aika, eikä ole vielä Tyyppi putkahtanut maailmaan. Taitaa Tyyppi viihtyä siellä mahassa... No eiköhän se sieltä tässä lähiaikoina tule maailmaa katselemaan. Toivotaan että kaikki menee hyvin.

tässä nyt toista kertaa jotakuta kyydissä, eräpäivä vuodenvaihteessa, esikoinen tuolloin juuri 5 v. täyttämässä. Eipä sen ihmeempiä, elämä on arkea aina vain, mutta arjissa on eroja. Enpä ole ikiaikoihin osannut kuvitellakaan millaista oli tai olisi olla omillaan tai kahdestaan vain tuon toisen aikuisen kanssa, ts. hyperkliseisesti ainakin minun elämälleni ilmaantui Todellista merkitystä ja sisältöä sekä tunteita vasta naperon myötä.



No, tuossa nyt ei liene mitään niin ihmeellistä. Lähinnä mieleni teki heittää hieman kontrastia noihin muihin kertomuksiin sen suhteen, että meillä ensimmäinen kantoaika meni varsin iisisti, vauva-aika samoin eikä sen jälkeenkään ole ollut muuta kuin ajoittaista stressiä työsunmuukuvioihin liittyen ja normaalia parisuhdevitutusta silloin tällöin. Tarkoitan lähinnä sitä, että IHAN OIKEASTI vauva-aika saattaa olla myös mukavaa, relaa ja helppoa niin pienokaisen kuin puolisonkin kanssa - älä ota annettuna sitä että omaa aikaa ei enää ole, nukkua ei saa koskaan, vaimo vain kitisee ja kiukuttelee jne. joita aina toisinaan aivan Totuuksina tarjoillaan.



No joo, nimenomaan nyt kun esikko on jo iso sälli jäävät pitkät viikonloppuaamu-unet lähinnä nukkumatta - ja siinäpä ainoa mitä on joskus kaivannut esipoikasellisista ajoista. Onneksi sellaistakin joskus minulle ihan tarkoituksella suodaan, tietävät toki lähtemättömän yöeläjyyteni.



Relaa, se auttaa muitakin relaamaan. En ole itse kokenut, että olisi tarvinnut mikään " peruskallio" olla - meitä ainakin on koko matkan ollut kaksi tasapainoista aikuista ja yksi tyytyväinen mukelo, sillointällöisistä muunkinmoisista tilanteista ja vaiheista huolimatta. Varma voinee olla vain siitä, että yllätyksiä tulee. Ja siitä, että kotiinpaluu laitokselta on aika jännää.



Pitäkää mukavaa!





* )

Onnea Jussi-J ja jaksamista.. on se mukava kuulla että kaikki on menny hyvin.. ja voin vaan kuvitella että siellä päin on naamat yhtä hymyä.. :)



Voi ku pääsis jo itsekki samaan tilanteeseen ku ketuttaa odottaa viel piitkä aika.. :)

Mulla sama tilanne kuin sulla, Mantoorio. Eka tulossa ja laskettu aika

loppukeväästä. Että semmoista :)

Eli siis olettaen että kaikki menee hyvin.

Optimistinen kyllä olen tuon suhteen.. toivotaan parasta :)

Wow, onnea KeyRdr! Porukka sen kun lisääntyy vaan :)



Meillä vauvat taitaa kohta jo päästä sairaalasta kotiin!!! Ollaan oltu vauvoja hoitamassa koko ajan ja tänään sainkin jo kunnon oksennukset paidalle :) No mut se oli ihan hauskaa vaan! Ne hoitohommat muuten oppii yllättävän nopeesti, ei tarvii montaa kertaa tehdäkun on jo veteraani. Paitsi että jotkut vaatteet on kyllä niin pirullisen vaikee laittaa päälle että ei mitään rajaa..... Nyt ymmärtää sen kun kaikki aina hokee että kannattaa ostaa helposti puettavia vaatteita.......



Isosiskon paino on jo ylittänyt kahden kilon rajan ja painoa on 2070g. Pikkusisko tulee vähän vielä perässä 1910 grammalla. Joten pieniä ovat vielä, vaikkei enää itsestä siltä tunnukaan.



Lääkäri meinasi, että ensi viikolla pääsevät kotiin ja ehkä viikonlopuksi jo käymäänkin kotona. Hommat alkaa siis näyttää hyvältä!





- Jussi-J

Joo huomenta vaan tännekki. Niin ja onneksi olkoon KeyRdr ja tervetuloa tänne. Sulla taitaa olla suunilleen samat ajat kun mulla ku puhuit loppukeväästä.



Mahtaa Jussi-J olla täyttä hymyä ku lukee sen kommentteja. Varmasti mahtava tunne kun saa käydä niitä katsomassa ja hoitamassa.



Sen verran on omia uutisia että kaveri on hyvää vauhtia kasvamassa ja viimes oli jo 3,2cm pitkä :)

Nettilaskurin mukaan laskettu aika 22.5.2006, eli 7. viikko menossa.

Ja huomenna tiedustelemaan aikaa ekaan ultraan.. että sitä odottaessa

sitten :)

moi mantoorio ja muut joilla odotus on alussa. odotusaika menee

kyllä hirvittävän nopeasti. ainakin omalla ja puolisoni kohdalla näin

teki. tuntuu että vasta tehtiin raskaustestiä ja alettiin innoissaan odottamaan ja nyt enää viitisen viikkoa jäljellä. mihin se kesäkin meni?

yhdellä ystäväpariskunnalla on kohta yksivuotinen lapsi ja siitäkin tuntuu

että vastahan me käytiin katsomassa sitä kun se oli sellainen pikkuinen

avuton käärö. iha pelottaa että kohta huomaa kun oma lapsi on

jo kouluikäinen ja sitten se kohta jo muuttaa kotoa pois... no täytyy

jatkaa töitä.. heipähei ja hyvää ja onnellista odotusta ja muutakin elämää kaikille. pitäkäähän puolisojanne hyvänä.

05.10.2006 klo 02.31 Helsingin Naistenklinikalta raportoitiin seuraavaa. 52 senttimetriä ei milliäkään vähemmän. 3486 gramma täyttä rautaa. Onpa siinä voimaa. Tottakai nyt juhlitaan H_____ ja J_____ esikois POIKAA.



Terveisin Wenge

Todella paljon onnea voiman pesästä.. :) Ei voi kuin kuvitella miltä mahtaa tuntua kun saa tuollaisia uutisia.



Itsellä on taas yks pykälä lähellä kun avopuoliso menee maanantaina ekaan lääkärin tarkastukseen ja saadaan jotain tietoo mahan uumenista.

Sais jo olla itselläki ne h-hetket käsillä ku tuntuu että ei malta odottaa :)



Niin kysynpä kokeneilta että kannattaako ostaa ihan halvimpia (n.350-400) yhdistelmä vaunuja vaan kannattaako uhrata hiukka enämpi merkkiin?