En selviä isän kuolemasta. Itken vain jatkuvasti tai nukun

Otan osaa ❤️

Menetin isäni viime kesänä.

Viikko on lyhyt aika. Hyvä, että saat nukuttua. Muistathan myös syödä?

Kaipaus ei lopu, mutta ihanat muistot eivät myöskään kulu.

Minun isäni kuoli tismalleen saman ikäisenä pari vuotta sitten, aivoinfarkiin. Vaikka isäni oli ihana, niin en ole surrut. Olen lähinnä iloinen siitä, että isäni pääsi pois niin helposti suorilta jaloilta. Sai elää pitkän elämän, eikä tarvinnut kärsiä vaipoissa. Juuri niin täältä pitää päästä lähtemään. Isäni sai sen onnen.

Kyllä tässä ikävä tulee välillä vieläkin, mutta edellä mainittu tieto helpottaa.

Lämmin osanotto.

Onko sulla joku läheinen tai ystävä tukena? Se olisi hyvä.

Anna itsellesi aikaa.

Olet ehkä vielä shokissa, olihan kuolema yllätys.

Pidä tosiaan perusasioista huoli.

Syö, juo, käy ulkona, liiku. Ja ole rauhassa.

Kyynelet parantavat. Mutta surutyötä ei suotta sanota työksi - se kuluttaa kovasti voimia.

Lämmin osanotto surussasi. Menetin myös rakkaan isovanhemman viime keväänä. Huolehdi han nyt itsestäsi ja nuku, jos nukuttaa. Surun alkuvaihe on kyllä raskas, onneksi aika ja etäisyys tapahtumaan tuo mukanaan vähän helpotusta.

Otan osaa. On täysin normaalia tuntea noin. Suru kestää oman aikansa. Jossain kohtaa päällimmäiseksi nousevat onnelliset muistot ja suru väistyy vähitellen taka-alalle. Minä kaipaan edelleen kaikkia edesmenneitä rakkaitani, mutta suru ei ole enää musertavaa.

Suosittelen lämpimästi, että käyt juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa. En voi luvata, että se menee ohi. En tiedä haluatko edes kuulla sellaisia sanoja. Luultavasti ne vain ärsyttäisivät sinua. Oma isäni oli hullu luuseri ja monta kertaa toivonkin hänen kuolevan, mutta kun hän kuoli... En menettänyt ainoastaan häntä vaan menetin kaiken toivon. Minä toivoin, että jonain päivänä hän tulisi ovelleni ja pyytäisi anteeksi. Myöntäisi tekonsa eikä olisi sellainen pelkuri, mitä hän oli. Ja minä itkin. Luulin, että sydämeni pysähtyisi siitä kivusta. Hukutin itseni töihin, opintoihin, urheiluun... Mitä tahansa, jotta ei tarvitsisi tuntea sitä kipua. Pyörtyilin. En joinain päivinä päässyt melkein kotiin asti. Tuntui, että teen kuolemaa. Kroppani antaisi periksi. Näin painajaisia. Heräsin itkien. Nukahdin itkien. Olin täysin yksin vieraassa paikassa, vieraassa elämäntilanteessa. Ja surin sitä mitä ei ikinä ollut eikä sitä tulisi ikinä olemaan. Ja se sattuu, se sattuu vieläkin joinain päivinä niin, että en saa henkeä ja meinaan tukehtua, mutta en pysty lopettamaan itkua. Mutta se ei satu enää niin paljoa enkä itke enää niin usein, vaikken ole unohtanut. Enkä ikinä unohda. Ei tarvitse leikkiä, että sitä ei tapahtunut. Se tapahtui ja jätti jälkensä.

Otan osaa. Viikko on hyvin lyhyt aika ja on täysin normaalia, että tässä vaiheessa tuntuu lohduttomalta. Mutta oman isäni yllättävästä kuolemasta selvinneenä voin kertoa, että vähitellen helpottaa, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisi. Usein hautajaiset ovat sellainen käännekohta, jonka jälkeen rupeaa vähitellen selviämään normaalielämää.

Itse huomasin suurimmassa surussa fyysisen työn vähän helpottavan oloa, esim. ihan tyyliin kävely metsässä tai pihatyöt. Se jotenkin auttoi, kun elimistö joutui käyttämään osan energiastaan johinkin muuhun kuin suremiseen.

Otan osaa ❤️ Viikko on todella lyhyt aika. Itse menetin läheiseni ja kyllä siinä useampi viikko meni valtavan surun vallassa. Tapahtumasta on useampi vuosi ja vieläkin välillä tulee hyvin surullinen olo. Elämä kuitenkin jatkuu eikä se suru ja ikävä enää yhtenä päivänä tunnukaan niin musertavalta kuin se tuntuu nyt ❤️

Ei suru mene pois, koska ei mene se rakkauskaan. Mutta asian kanssa oppii elämään ja sitten jonkun ajan kuluttua on päiviä ja myöhemmin jopa viikkoja, kun asia ei enää muistu mieleen, toki taas ennemmin tai myöhemmin niin käy. Vähän kerrallaan itkuja tulee harvemmin.

Itsellä 32 vuotta isän menetyksestä ja edelleen itken. Mutta kuten sanottu, eihän ihmistä kaipaisi, jos ei rakastaisi. 

Joku kerran sanoi, että häntä lohdutti, kun hänellä oli isänsä paita ja sai haistella sitä. Siinä oli vielä isän haju jäljellä. Kuulosti himpun makaaberilta, mutta heitän tämänkin vinkin ilmoille.

Voimia.

Voimaa ja jaksamista suuren surun keskellä, toivottavasti ne iloiset ja kauniit muistot sekä yhdessä vietetyt ajat auttaa surutyössä.

Olet vasta ihan alussa surun kanssa. Seuraavat viikot ja kuukaudet on raskaita, kun menetyksen oikeasti alkaa sisäistää. Aika laimentaa surun. Tulevaisuudessa pystyt taas elää ilman musertavaa surua, vaikka ajatus elämän jatkamisesta voi ensin jopa tuntua väärältä. Kuolema ja suru kuuluu jokaisen elämään ja sitä ei kukaan pääse pakoon. Jonkin ajan kuluttua pystyt muistella isää hymyillen.

Aikaa myöten helpottaa.

Ei voi oikein muuta sanoa, kuin että ajan kuluessa (viikkojen, kuukausien, vuosien) suru haalistuu, mutta ei katoa vaan sen kanssa vaan oppii elämään ja se jää jonnekin taustalle.

Jos sinulla on jäljellä äiti, voiko äidille soitella. Onko muita ihmisiä vielä jäljellä, jossain.

Voi sua.. Otan osaa. Itse olen suunnilleen saman ikäinen ja isänikin samaa ikäluokkaa kuin sinun. Alkoi itkettää.

Onko äitisi vielä elossa? Aivan hirveäähän tämä on myös hänelle.

Mun äiti kuoli viiskymppisenä ja isä kuuskymppisenä. On ollut hirveän vaikeaa hyväksyä, mutta eipä ole vaihtoehtoa. Ikävään ei koskaan totu, mutta surun kanssa oppii elämään. Olen yrittänyt olla kiitollinen, että sain kuitenkin elää lapsuuteni/nuoruuteni niin hyvien vanhempien kanssa, jotkut kun eivät saa ollenkaan. Vaikka toki menetys oli siten suurempi. Hirveästi voimia.

Ensimmäinen vuosi on tosi vaikea mutta sen jälkeen alkaa helpottaa. Onko kukan muu läheisesi kuollut ennen isääsi? Jos ei murhe on sitä suurempi ja käsittely kestää kauemmin. Voimia <3

Tee vaikka mindfullness ja rentoutusharjoituksia jotka auttavat pääsemään yli raskaimmista tuntemuksista..

Kyllä pääset varmasti yli kunhan vain asennoidut kuolemaan realistisemmin. Se on jokaisen ihmisen väistämätön kohtalo ennemmin tai myöhemmin.

Otan osaa suureen suruusi! Jos haluat jutella jonkun kanssa voit soittaa vaikka valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Sinne voi soittaa 24/7.