Tyttären loppuloma "pilalla" koska jalka murtui :(
Eilen tytöt (5 ja 7v) leikkivät ulkona. Puolen tunnin leikkimisen jälkeen nuorempi tulee hädissään hakemaan meitä apuun.
No 7v. makasi maassa ja itki hysteerisesti, kun päästiin paikalle. Kertoi, että oli tippunut ison kiven päältä (tykkäävät leikkiä siinä)
Lähdin sitten ajamaan tytön kanssa päivystykseen, mies jäi kahden nuoremman kanssa kotiin. Sitten päivystyksestä saatiin kyynärsauvat ja epäily murtumasta. Siinä vaiheessa tytär totesi, että "Ei mua haittaa, en vain voi uida" meidät lähetettiin lähimpään sairaalaan ja siellä röntgeniin. Röntgenin jälkeen lääkäri kertoi, että jalka on murtunut ja vaatii leikkauksen. Sitten meidät vietiin huoneeseen ja tyttö vietiin parin tunnin päästä leikkaussaliin. Pyysin miehen ja tytön sisarukset sairaalaan. Illalla pikkuiseni heräsi heräämöstä ja kärrättiin huoneeseen. Sitten esitteli meille kipsiään. Tämä päivä on mennyt vielä sairaalassa kipsiä ja kyynärsauvoja serkkujen kanssa tuunaamassa. Huomenna iltapäivällä pääsee kotiin. On ihan kauhean surullinen, kun ei voi muka tehdä mitään.
Mitenköhän koulu lähtee maanantaina käyntiin? Mutta täällä ollaan huolissamme ja odotamme kotiin paluuta.
Kommentit (32)
onneksi tämä ei tapahtunut loman alussa.
Käytte sitten talvella paljon uimahallissa! Nythän tyttö voi vähän hemmotella itteensä vaikka lempparielokuvillaan :)
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:44"]No,voi voi.Maailmassa on pahemmiakin juttuja kuin pikku tyttäresi katkenneen koipensa kanssa.T.syöpälapsen äiti tai enhän minä enää mikään äiti ole ,sillä lapseni menehtyi viime viikolla.ja anteeksi vaan näistä katkerista sanoistani,mutta tällä hetkellä olen vaan hyvin katkera.
[/quote]
Luulus tommosen kokemuksen opettaneen empatiaa.
Itsekin syöpälapsen äitinä ( hoidot kesken vielä) meikäläisen ja lapsen maailma, 15 v siis, on ehkä vähän eri sfääreissä kuin joku katkennut koipi. Juu, katastrofi tuolle perheelle, mutta meillä liikutaan vähän eri kategoriassa. Tuo 15-vuotias kun jo ymmärtää, että tuohon voi kuolla, siis syöpään.
Hyviä puoliahan tuosta löytää vaikka kuinka:
- loma on jo käytännössä loppu eli mitään lomaa ei menetetty
- koulun voi aloittaa samaan aikaan muiden kanssa, ei jää jälkeen ja saa nähdä kavereita
- väkisinkin on vähän huomion keskipisteessä luokassa
- äiti vie ja hakee koulusta
- sairaalareissua voi pitää jännännä kokemuksena, "yökyläilynä", jota voi hehkuttaa, ottaa kuvia ja kehuakin vähän pikkusisaruksille
Ymmärrän toki, että lapsen hätä pelottaa ja masentaa mutta kannattaa yrittää myydä asia uutena kokemuksena. Oma lapseni on lähdössä leikkaukseen ja lasta pelottaa, mutta yritän koko ajan laittaa sen oman pelon ja huolen syrjään ja löytää asiasta hyviä puolia. Meillä koulunkäynti viivästyy ja lapsi on huolissaan siitäkin, ettei opi samoja asioita kuin muut.
Yritetään vaan me aikuiset löytää asiasta jotain hyvääkin.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:46"]
No,voi voi.Maailmassa on pahemmiakin juttuja kuin pikku tyttäresi katkenneen koipensa kanssa.T.syöpälapsen äiti tai enhän minä enää mikään äiti ole ,sillä lapseni menehtyi viime viikolla.ja anteeksi vaan näistä katkerista sanoistani,mutta tällä hetkellä olen vaan hyvin katkera.
[/quote]
No voi voi. Maailmassa on pahempiakin juttuja kuin lapsesi kuolema. Jollain kuolee koko perhe. Älä valita. Tuntuiko kivalta? Miksi vitussa ihminen ei saa olla huolissaan jostain, vaikka pahempiakin asioita olisi?
Nyt vaikuttaisi siltä, että tyttö ottaa asian paljon rennommin kuin sinä ap. Älä ala vauhkoamaan nyt turhia, tulee vaan toiselle paha mieli.
Jos joutuu olemaan sairaalassa pitkiä aikoja, niin sairaalakoulun ope tulee sängyn viereen, jos ei pääse luokkaan, tämä sulle 25.
Ja ap, miksi et ota kunnallista koulukyytiä, taksia, vaikka itse olisin hoitovapaalla, niin antaisin taksin hoitaa kyydityksen, eipä tarvitsisi siitä stressata, kun nyt näytät tekevän tuosta koko lapsen koipiasiasta. Usko pois, kaikki kokemukset vahvistavat lasta, vai oletko kenties curlingäiti?
Voi miten harmillista! Tuommoiset kolhut, isommatkaan ei koskaan ole kivoja, mutta ne kuuluu tähän elämään. Koettakaa nyt etsiä pilven hopeareunusta, nyt on aikaa katsella lemppariohjelmia telkusta, kuunnella äänikirjoja, piirtää ja askarrella jne. Koettakaa ottaa tilanne elämän oppituntina, oppiaineena kärsivällisyys. Sitten kun jalka paranee, niin juhlistakaa sitä. Ja miettikää samalla kuinka kallisarvoinen omaisuus onkaan terveys.
Tsemppiä! :)
Meillä kävi aivan sama juttu ! mutta, oltiin vaan sairaalassa 3 ja puoli päivää ennen kun päästiin leikkaukseen:(
Mulla murtu n.12.v. jalka ja molemmat kädet koska juoksin köysi kädessä ja sain sen jotenkinun jalan ympärille ja hups kaaduin maahan ja sairaalaan jalka leikattiin sillä lihas repesi tai jotain ja käsiin ihan perus hius murtuma no puol vuotta pyörätuolissa.
Meidän 7-vuotias loukkasi jalkansa eilen samalla tavalla, putosi isolta kiveltä,murtumaepäily. Jalkapöytä sidottiin ja annettiin kepit. Kyllä on hankalaa keppien kanssa, miten ihmeessä onnistuu koulussa oleminen