Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkaihastus muuttunut loman jälkeen vältteleväksi
26.07.2021 |
Meillä oli jatkuvaa flirttiä, lähellä oloa, katseita, kiusoittelua. Tuntui että homma vielä syveni ihastuksen loman koittaessa. Odotin ihastuksen loman päättymistä kuin kuuta nousevaa, mutta töihin palasikin aivan erilainen ihminen. Hän ei ottanut minuun mitään kontaktia. Muille oli kyllä tavanomainen puheliainen itsensä. On vetänyt kyllä viime päivät työpaikalla aika hiljaiseksi, kun välttely on jatkunut edelleen. En ymmärrä. Mitä on voinut tapahtua?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivitystä tilanteeseen ap? Jatkuuko meno samanlaisena?
Nyt on taas täysi touhu päällä. Taitaa olla tuuliviiri?
Mistä voit olla ihan varma että hän on ihastunut suhun? Entäs vaan haluatkin tulkita ystävällisyyden ym. asiat niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan taatusti varattu. Minulle kävi myös samoin. Mies alkoi kohdella kuin ilmaa. Ensin oli kohtelias ja flirttaili. Varmaan tuli jotain tunteita ja tukahdutti ne välttelemällä minua. Oli tosi ikävä olla työpaikalla. Tämän jälkeen en ole koskaan flirttaillut työpaikalla. Niistä ei oikeasti seuraa ikinä mitään hyvää!
Noh, vieläkö ap:n ihastus välttelee?
Vierailija kirjoitti:
Välttelin koska olin niin ihastunut, ja yritin peittää tunteeni, menin hämilleni, ujostelin. Mies on varattu.
Edelleen nämä tunteet sisälläni, mutta en halua tehdä työtä hankalaksi, ja yritän yhä enemmän olla neutraalisti hänen seurassaan. Vaikka vaikeaa on. Yksi pidempi katse ja sydän hakkaa villisti, alan taas haaveilla, hän tulee uniin jne. Ja taas kestää etäännyttää itsensä hänestä. Eikä helpota sekään että mies vaikuttaa olevan ihastunut minuun. Ei hänkään mitään tee, koska on varattu, mutta merkit on helposti nähtävissä. Työkaveritkin varmaan huomanneet, senkin takia yritän olla neutraali enkä paeta häntä.
On ainakin Harlekiinit luettuna.
Minä en edes tietoisesti flirttaile. Hymyilen muutenkin paljon, niin tämä tulkitaan sitten ihastukseksi. Aika ajoin tulee näitä ihastumistilanteita. Ja olen jo yli 40 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelin koska olin niin ihastunut, ja yritin peittää tunteeni, menin hämilleni, ujostelin. Mies on varattu.
Edelleen nämä tunteet sisälläni, mutta en halua tehdä työtä hankalaksi, ja yritän yhä enemmän olla neutraalisti hänen seurassaan. Vaikka vaikeaa on. Yksi pidempi katse ja sydän hakkaa villisti, alan taas haaveilla, hän tulee uniin jne. Ja taas kestää etäännyttää itsensä hänestä. Eikä helpota sekään että mies vaikuttaa olevan ihastunut minuun. Ei hänkään mitään tee, koska on varattu, mutta merkit on helposti nähtävissä. Työkaveritkin varmaan huomanneet, senkin takia yritän olla neutraali enkä paeta häntä.On ainakin Harlekiinit luettuna.
Joku kuvaili miltä ihastuminen tuntuu. Jos ei omaa lainkaan tunne-elämää, niin tietysti voi tuntua siltä, että kaikki muiden kuvailema on kuin harlekiinista.
Ilmankos kaikkialla on käsittämättömät jonot ja mikään ei toimi kun kukaan ei tee töitä ja kaikki vaan flirttaa, pelaa parisuhdepelejä ja juoksee pan0jen perässä työajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Eihän kukaan voi mitään tunteilleen ja rakkaudelleen. Siksi työnantaja ei voi niitä kieltää. Tosin kuulin Finnairillä työskenteleviltä, että heitä,oli ihan nimenomaan 1970-luvulla kielletty syömästä kuormasta.
Hassu luulo että kukaan ei voi tunteilleen mitään. Kaiken aikaa me hallitsemme tunteitamme. Ihastuminen on vain sellainen hedonistinen tunne jossa haluaa kieriä kun se kutittaa ja pistää ja on niin elinvoimaa tuova. Siitä voisi keskustella itsensä ulos kuten monista muista oikuista .
katsoin kyllä nenävierttä pitkin kun kimuli hinkkasi koppikonttorissa hybridissä aikaansa oveni karmissa, ei ollut edesmitään välillämutta siellä hnkkasia, toinen juoksi jatkuvasti läheisellä kopiokoneella ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Eihän kukaan voi mitään tunteilleen ja rakkaudelleen. Siksi työnantaja ei voi niitä kieltää. Tosin kuulin Finnairillä työskenteleviltä, että heitä,oli ihan nimenomaan 1970-luvulla kielletty syömästä kuormasta.
Hassu luulo että kukaan ei voi tunteilleen mitään. Kaiken aikaa me hallitsemme tunteitamme. Ihastuminen on vain sellainen hedonistinen tunne jossa haluaa kieriä kun se kutittaa ja pistää ja on niin elinvoimaa tuova. Siitä voisi keskustella itsensä ulos kuten monista muista oikuista .
Tunnetta ei voi hallita. Käytöstään voi.
Mietin vaan kun joku täällä kommentoi että. Hän oli sinkku ja työkaveri oli sinkku ja oli kauhean työn ja tuskan takaa vieraannuttaa itsensä niin ööööö.. Miksi?
Mikset vain reippaasti kysynyt toiselta että lähdetkö kahville ja antanut mahdollisuutta?
Miksi siis kiusata itseään kuukausitolkulla ja kieltää itseltään ihastuminen jos sille ei ole mitään perustetta kuten että jompi kumpi olisi varattu? Mitä se oli haitannut että olisit tehnyt aloitteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma vain on tuo, että hän ei kohtele minua enää edes normaalina työkaverina, vaan suorastaan hyljeksii minua. Tuo on se kumma juttu tässä ja tekee erittäin pahaa. Olemme kuitenkin tiivis työyhteisö jossa on erittäin hyvä henki ja ilmapiiri.
Hän voi olla varattu. Ja säikähtänyt omia tunteitaan sinua kohtaan. Nyt on helpointa juosta karkuun.
Tää on kyllä kaikkien aikojen klassikko. Kuulkaas nyt tytöt, miehet ei säikähtele tunteitaan, hyvä kun hoksaavat, että semmoisia on olemassa. Joten ehkä kannattaisi vaan uskoa, ettei ole ihan niin vastustamaton kuin mitä luulee.
Muistan kun itsekin tapasin ja ihastuin mieheen töissä. Akat katsoivat sopimattomasti meidän suhdetta koska mies nuorempi. No se siitä ,se jäi lyhyeen .Jotenkin hävettää tuo kokemus .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli rankka parisuhdekriisi ennen lomaa, ja voin suoraan sanoa, että se oli syynä siihen että olin yliystävällinen uudelle, minuun selvästi hieman ihastuneelle työntekijälle.
Kotioloissa sain olla likasankona masentuneelle ja ahdistuneelle työttömälle miehelle, joten oli ihanaa kun joku näki minussa hyvää ja näytti sen.
Nyt on ohi niin loma kuin parisuhdekin, mutta työihastusta en myöskään aio viedä yhtään pidemmälle, välttelen kahdenkeskisiä tilanteita ja vietän taukoni muualla. Ehkä ikävää toiselle osapuolelle, mutta mitään ei välillämme sanottu tai tehty, mitä edellyttäisi sen enempiä selvittelyjä. Näitä tilanteita tulee, ja uskon että ap:nkin tapauksessa syyt ja selitykset löytyvät toisen osapuolen elämästä, ja kun niitä ei voi tietää, on niitä turha miettiäkään.
Löytänyt toisen.
Tai ollut alunperinkin varattu ja muutti mieltään sinun suhteesi.
Minulla vähän sama tilanne. Miten tämä on edennyt? Onko muille käynyt samoin?
Miksi teette näin, eikö teitä kiinnosta miltä se vastapuolesta tuntuu? Haluatteko pahoittaa hänen mielensä?
Eihän kukaan voi mitään tunteilleen ja rakkaudelleen. Siksi työnantaja ei voi niitä kieltää. Tosin kuulin Finnairillä työskenteleviltä, että heitä,oli ihan nimenomaan 1970-luvulla kielletty syömästä kuormasta.