Tajusin eilen, että mieheni keskittyy puheissaan negatiiviseen

Samanlainen mies mulla. Mistään ei saa iloa, ei edes onnistumisista. Ihmiset ovat tyhmiä ja *ttumaisia. Haluaisi vain juoda kaljaa ja olla koneella, se tekee onnelliseksi. Kaikki muu on vaikeaa, rasittavaa ja turhaa. Ennen muinoin hän imi kaiken elämänilon myös minusta. Nyt olen oppinut melkein täydellisesti sivuuttamaan valituksen siten, ettei se vedä minua myös alakuloisuuteen, sillä olen itsekin masennukseen taipuvainen. Raskasta tämä silti on. En usko, että kumppanin tehtävä on kannatella toista, mutta olisi kyllä ihanaa, jos puoliso joskus ottaisi ja sanoisi, että kaikki kyllä järjestyy ja että hän hoitaa asiat parhain päin ja minulla ei ole mitään hätää. Sillä tosiaan, tässä joutuu koko ajan taistelemaan jonkinlaista paniikin ja kaaoksen tunnetta ("kaikki romahtaa") vastaan ja järjestelemään kaikki asiat, koska miestä ei kiinnosta hoitaa mitään. Aika raskasta kyllä. 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:08"]

Ihan käsittämättömiä vastauksia kasilla ja ysillä. Huono itsetunto ihmisellä joka vaivautuu kuitenkin kommenttinsa muille jakamaan? Eiköhän se mene juuri päinvastoin!

Tai kasi joka neuvoo olemaan HILJAA mielipiteidensä kanssa? Missä on ihmisien välinen kommunikointi jos omaa tietoaan ei saa jakaa (ja kyllä experttikin tekee joskus virheitä eikä tiedä kaikkea) ja kaikki poikkipuinen ei ole vastaansanomista kiusallaan vaan sehän nimenomaan kuuluu kanssakäymiseen. Pitäisikö k nyt ihmetellä teidän kotikasvatusta tai mielenterveyttä? :X

Ja ei: en puolusta tässä omaa käyttäytymistäni vaan minusta on normaalia että minunkin puheitani voidaan päivittää tai sanoa OMA mielipide, kuin olla hiljaa -paitsi ne jotka nyökyttelee ja myöntelee puheitani. Vai hetkinen, ehkä siinä nyökytteleen nämä persoonat 8 ja 9 -vaikka ovat eri mieltä kuin minä olen, eivät vaan tahdo osallistua keskusteluun?

[/quote]

tsot tsot, äläpä nyt väännä sanomisiani.

Missään en ole sanonut, että asioista ei saa olla ERI mieltä tai kysyttäessä tuoda esiin myös ongelmakohtia. Vaan että ei pidä hakemalla hakea negatiivista sanottavaa silloin, kun vaikkapa keskustellaan tunnelmiin ja vaikutelmiin liittyvistä asioista (jotka ap otti aloituksessaan esille).

Että esim. jos naapuri on ostanut pitkän säästämisen jälkeen uuden auton, voi kateellisen "en mä vaan tota, paska merkki" sijasta myötäelää sitä iloa, mikä hänellä on uudesta autostaan. Tai jos ollaan oltu perheen kanssa matkalla, on aika tyhjänpäiväistä tunnelman ja ilon nitistämistä alkaa urputtaa, että "ihan tyhmä päivä, siellä ravintolassa oli vääränvärinen ja tyylitön sisustus"....

Ja jos olisit vaivautunut lukemaan esim. minun kommenttini kunnolla, olisit huomannut, että minäkin olen ollut tuollainen kitisijä. Pitkällä harjoittelulla olen pyrkinyt oppimaan myös niiden myönteisten asioiden löytämisen. Jokaisessa asiassa kun voittopuolisesti on SEKÄ myönteisiä ETTÄ kielteisiä puolia, mutta niihin kielteisiin keskittymällä olet aina tyytymätön. Ja jos et pysty mitenkään korjaamaan/vaikuttamaan niihin kielteisiin asioihin, on oikeastaan aika turhaa niitä miettiäkään, saati toitottaa julki ja pilata muidenkin kokemus asiasta.

Rakentava kriittisyys on totaalisesti asia toinen.

8

8 puhuu täyttä asiaa. Valittamisen tapa salakavalasti periytyy lapsille. Meillä isä oli "kriittinen älykkö", joka valitti "kannustaakseen muita parempiin tuloksiin" ja koska "nautti retoriikastaan". Hän siis selitti negatiivisuuden itselleen siten, että erilaisiin "epäkohtiin" tarttumalla hän vain auttaa muita ihmisiä ja että negatiiviset kommentit, hätäily, ennalta tuomitseminen, nipottaminen, nillitys ja kaiken kokeminen ja sitten puhuminen kielteisen kautta ovat vain sanoilla leikittelyä, hänen huumoriaan.

Perheessä isälle naurettiin ja selviytymiskeinona me yritettiin ajatella, että hän on söpö perseeseen ammuttu karhu. Häntä ei muulla tavoin saanut hiljenemään kuin hyväksyvällä naurahduksella.

Isän sukulaisista ja työkavereista näin jo lapsena, että he ovat aivan helvetin kyllästyneitä isän asenteeseen. Häpesin isää.

Ihan pienestä asti minulta on lipsahtanut isän asennoitumista. Me saattiin häneltä perinnöksi ja malliksi se ajatus, että kaikki on lähtökohtaisesti jotenkin väärin ja kesken tässä maailmassa ja myönteisyys on "typerää". Mulle saattaa tulla jopa toisten ihmisten naurunremakasta hetkeksi sellainen "isän olo", että mitäs nuo vajakit tuolla nauraa. Sitten tajuan, että nauravat ilosta, jota meidän isällä ei ollut.

24, et arvaakaan, miten tutulta kuulostaa. Minulla äiti oli ja on yhä pohjalainen pessimisti, jonka mielestä lapsia varsinkaan ei saa kehua, etteivät ylpisty ja niin muodoin etsi kaikesta aina sitä "parannettavan varaa". Ja se turha energian määrä, mikä hänellä meni kaikenlaiseen varautumiseen ja pelkoihin! Isä taas oli ja on kyyninen kriitikko. Huumoria on kyllä onneksi mukana, mutta silti tuo jatkuva epäkohtien kaivelu... Ja kun vielä itse olen ammatiltani toimittaja, eli ammattikin vahvistaa sitä epäkohtien esille kaivamisen tapaa, niin voin sanoa, että paljon olen joutunut töitä tekemään oppiakseni sitä, että elämä on MYÖS mukavaa ja leppoisaa ja hengissä selivää vähemmälläkin stressaamisella ja tyytymättömyydellä.

8

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:08"]

Ihan käsittämättömiä vastauksia kasilla ja ysillä. Huono itsetunto ihmisellä joka vaivautuu kuitenkin kommenttinsa muille jakamaan? Eiköhän se mene juuri päinvastoin!

Tai kasi joka neuvoo olemaan HILJAA mielipiteidensä kanssa? Missä on ihmisien välinen kommunikointi jos omaa tietoaan ei saa jakaa (ja kyllä experttikin tekee joskus virheitä eikä tiedä kaikkea) ja kaikki poikkipuinen ei ole vastaansanomista kiusallaan vaan sehän nimenomaan kuuluu kanssakäymiseen. Pitäisikö nyt ihmetellä teidän kotikasvatusta tai mielenterveyttä? :X

Ja ei: en puolusta tässä omaa käyttäytymistäni vaan minusta on normaalia että minunkin puheitani voidaan päivittää tai sanoa OMA mielipide, kuin olla hiljaa -paitsi ne jotka nyökyttelee ja myöntelee puheitani. Vai hetkinen, ehkä siinä nyökytteleen nämä persoonat 8 ja 9 -vaikka ovat eri mieltä kuin minä olen, eivät vaan tahdo osallistua keskusteluun?

[/quote]

En ymmärrä sun psyykoottisesta viestistäsi mitään. Et ilmeisesti sinäkään ap:n aloituksesta.

Ei täällä puhuta tekopirteydestä eikä valheellisesta ilosta eikä teeskennellystä onnesta. Täällä puhutaan valittajista, joka aiheettomalla ja jatkuvalla valituksellaan vievät läheisiltä voimat. Juuri niistä ihmisis, joiden mielestä toisten pirteys on turhaa tekopirteyttä, toisten ilo typerää valetta, toisten onni joutavaa teeskentelyä. Ihmisistä, jotka kokevat kaiken negaation kautta eivätkä millään pysty sanomaan mistään mitään hyvää. Tällaiset ihmisesta ovat sosiaalivammaisia.

Useimmat ihmiset osaavat sekä myönteisen että kielteisen. Täällä puhutaan niistä, jotka eivät tuota tasapainoa hallitse.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:10"]

Tuollainen pessimisti elämänkumppanina on hurjan raskas. Joudut käyttämään todella paljon energiaa hänen kannustamiseensa ja innostamisensa sen sijaan, että voisit keskittyä omaan asenteeseesi ja tunnelmasi ylläpitämiseen. Pessimisti valittaja on siten itse asiassa todella itsekäs.

[/quote]

Vittu teidän optimistien kanssa. Aina jakamassa sitä omaa mukamas oikeaa propagandaa. Jättäkää meidät edes rauhaan, meitä ei kiinnosta kuulla niitä teidän pinnallia asioita. Viestistä päätellen tt edes tunne meitä.

*et

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:03"]

Miehissä näitä energiasyöppöjä on jostain syystä enemmän

[/quote]

Ei ole mitään energiasyöppöjä. Laita meidät samaan huoneeseen niin nauramme itsemme kuoliaaksi. Helpoiten tulee ihmisten kanssa toimeen ketkä haukkavat kaiken paskaksi mutta ovat silti iloisia.

[/quote]

Nihilistejä. Mikään ei ole mitään.

Ehdin kirjoittaa lyhyen kommentin: olen itse opetellut pois ylenmääräisestä negatiivisuudesta. Sen sijaan, että annan ikävien asioiden varjostaa koko elämäni pilalle, olen oppinut nauttimaan pienistä asioista. Miehenikään ei ole sellainen ihminen, että hän esim. puhuisi pahaa toisista tai kommentoisi negatiivisesti ihan kaikkea, mutta negatiiviseen hän silti enemmän keskittyy. Positiivisia kommentteja sanoo harvoin, ja se kyllä syö munkin itsetuntoa.

Kiitos edelleen hyvistä kommenteista.

Ap

Kauanko olitte yhdessä, ennen kuin huomasit?

Meillä sama tilanne ja kyllä se harmittaa, jos sanoo vaikka "onpa kaunis ilma", niin tämä vänkyttää jotain vastaan " sama se ilma aina on mutta sää ..." tai " tuoko muka kaunis, vaikka .... "

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:36"]

Kauanko olitte yhdessä, ennen kuin huomasit?

Meillä sama tilanne ja kyllä se harmittaa, jos sanoo vaikka "onpa kaunis ilma", niin tämä vänkyttää jotain vastaan " sama se ilma aina on mutta sää ..." tai " tuoko muka kaunis, vaikka .... "

[/quote]

En osaa oikein sanoa. Mun mies ei ole ihan tuollainen, että väittäisi vastaan, mutta ei häntä oikein saa sanomaan positiivisia juttuja. Musta tuntuu, että mieheni on hieman suojaton muuta maailmaa vastaan (ei osaa pitää puoliaan), ja siksi suhtautuu kaikkeen vähän siilimäisesti piikit pystyssä.

Sanotaanko näin, että aluksi se ei haitannut niinkään, mutta kun arkea on takana jo vuosia, alkaa se kuluttaa.

Ap

Mun mies haukkuu aina miehiä ja kehuu naisia. Vittu se on ärsyttävää.

Olen huomannut, että muutamat tuntemani negatiiviset ihmiset yrittävät hyvin usein päteä sillä negatiivisuudellaan, eli etsivät muista tai esim. muiden omaisuudesta virheitä tai puutteita, joista voivat huomauttaa tai kritisoida.

Mieheni veli on toisinaan tälläinen. Esim. jos hän tulee kylään, hän etsimällä etsii valitettavaa. Viimeksi esim. kuulemma kissamme oli liian laiha, liesituuletintamme ei saanut käynnistettyä (? o.O) Sellainen malli siis kyseessä, joka hurisee jatkuvasti. Etc.. Mieheni on onneksi itse todella positiivinen ja ystävällinen ihminen, mielestäni lähes veljensä vastakohta.

Itse tietysti sorrun joskus samaan (esim tässä viestissä). Mutta olen yrittänyt opettaa itseni tietoisesti keskittymään ennemmin asioiden hyviin puoliin. Itsellenikin tulee tästä paljon valoisampi ja parempi fiilis.

42, no mut kato hei kun MÄ tiedän, miten asioiden pitäisi olla ja mun jumalallinen tehtävä on valistaa teitä idiootteja. Ja silti höhöttelette tyhmästi ja pidätte hauskaa ja tyydytte kaikenlaiseen paskaan, sen sijaan että olisitte terveen kriittisiä ja noudattaisitte minun hienoa neuvojani!

;-)

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 20:20"]42, no mut kato hei kun MÄ tiedän, miten asioiden pitäisi olla ja mun jumalallinen tehtävä on valistaa teitä idiootteja. Ja silti höhöttelette tyhmästi ja pidätte hauskaa ja tyydytte kaikenlaiseen paskaan, sen sijaan että olisitte terveen kriittisiä ja noudattaisitte minun hienoa neuvojani!

;-)

[/quote]

Kaikkien kuuluisi toimia samoin kuin hänen mahtavan ylhäisyytensä tai muuten tekee kaiken väärin.

Itse en jaksaisi olla ihmisen kanssa, joka puhuu vain negatiivisista asioista koko ajan. Tosin täytyy myöntää, että yhdessä vaiheessa suhdettamme me puhuimme koko ajan vain paskoista jutuista. Ajan myötä heräsin siihen asiaan ja totesinkin miehelleni, että on äärimmäisen raskasta puhua vain huonoista jutuista koko ajan. Sittemmin olemme petranneet. Ja kyllä me edelleen nillitämme ensimmäisen luokan ongelmista, mutta yleensä silloin toinen täyttää lasia samalla, kun toinen koittaa sitä negatiivisuudella tyhjentää.

Voisit joskus kysyä mieheltäsi, että mitä mukavaa päivän aikana tapahtui :)

Tulee mieleen yksi tuttu vanhempi naisihminen jolle mikään ei ole hyvä. Vasta käytiin siellä ja oli jotain tietokone-ongelmaa josta piti tehdä iso numero kun laskut pitää saada nyt heti maksettua ja pankilla ei missään nimessä voi käydä niitä hoitamassa (vieläkö niillä on muuten on niitä maksupäätteitä siellä?). Vähän huvittava ihminen (näin satunnaisesti tavattuna) siinä miten jyrkästi ilmaisee itseään. Ei kerta kaikkiaan voi ottaa asioita rennosti jostain syystä vaan aina pitää olla nurisemassa. Tyttärensä samantyylinen, ja ikäänkuin kyllästyneesti kaikkeen suhtautuva.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:14"]

En usko että hän tekee sitä millään pahalla.

Itse olen vähän samaa maata. (Olen myös mies) Negatiivinen ajattelu ärsyttää minua itseänikin. Heti kun maailmalla esim. tapahtuu jotain, nyt esim. tämä Venäjän uhkailu laittaa ilmatilat kiinni, rupean heti mielessäni pyörittämään, että mitä siitä voi seurata minun perheeni toimeentulolle (olen ilmailualalla töissä). Aina yritän ajatella, että "nää asiat eivät ole musta kiinni", "turha murehtia sellaista mille ei mitään voi" ja "rasitan vaan itseäni murehtimalla", mutta tuntuu että nämä tulee silti aina päällimmäisenä mieleen.

Jotenkin ensimmäisenä tulee aina mieleen että "mitä tämä tarkoittaa mun tämänhetkiselle (onnelliselle ja hyvinvoivalle) elämälle?". Ja kun suuri osa uutisista maailmalta on nykyään negatiivisia, niin se on aika lannistavaa.

Pahoittelut meidän kaikkien pessimistimiesten (ja myös naisten) puolesta! :)

[/quote]

Sinä olet huolehtija, et valittaja etkä pessimisti etkä etenkään nihilisti. Sä ajattelet huolissasi sun perheen tulevaisuutta. Se on välittämistä. Jo se, että tunnistat kielteiset ajatukset ja pahoittelet niitä, kertoo, että oot kyllä hyvien puolella.

Valittajat, pessimistit ja nihilistit on ihmisiä, joille ei ole olemassa mitään hyvän tulevaisuuden ihannetta.

Vie joillekin ketjua bombaaville nihilisteille tiedoksi, ettei tämä ole joko-tai-asetelma, jossa valittajan vastakohta on aivoton happy happy joy joy nami nami pusi pusi laput silmillä meininki. Ei-valittaja ei ole tyhjännauraja, vaan ei-valittaja on sellainen ihminen, jolla on homma tasapainossa. Saattaa viljellä mitä mustinta huumoria, joka liikkuu jo hyvän maun rajalla, ja nautiskella vaikkapa väkivaltaviihteestä tai dystooppisesta kirjallisuudesta aivan täysillä. Ymmärtää kuitenkin, että se on huumoria ja viihdettä.

Olisi kai parasta siirtyä käyttämään termiä ilonpilaaja, sillä siitähän ap puhuu.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:10"]

Tuollainen pessimisti elämänkumppanina on hurjan raskas. Joudut käyttämään todella paljon energiaa hänen kannustamiseensa ja innostamisensa sen sijaan, että voisit keskittyä omaan asenteeseesi ja tunnelmasi ylläpitämiseen. Pessimisti valittaja on siten itse asiassa todella itsekäs.

[/quote]

Vittu teidän optimistien kanssa. Aina jakamassa sitä omaa mukamas oikeaa propagandaa. Jättäkää meidät edes rauhaan, meitä ei kiinnosta kuulla niitä teidän pinnallia asioita. Viestistä päätellen tt edes tunne meitä.

[/quote]

Miksi minulle tulee näistä aina mieleen teini, joka ääni sortuen rääkyy, että hänet pitää jättää rauhaan, ja menee sitten, reppana, lautasen kanssa sinne omaan huoneeseensa syömään yhteistä ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 13:25"]

Sinä olet huolehtija, et valittaja etkä pessimisti etkä etenkään nihilisti. Sä ajattelet huolissasi sun perheen tulevaisuutta. Se on välittämistä. Jo se, että tunnistat kielteiset ajatukset ja pahoittelet niitä, kertoo, että oot kyllä hyvien puolella. 

[/quote]

Kiitos :). Välillä vaan tulee vaimolta palautetta, että hällä menee hermo kun mä nään aina synkkyyttä kaikkialla...

Välillä ajattelee, että olisi kiva jos aivoista puuttuisi kokonaan tällainen "huolialue", mikä sitten liekään. Joskus näin laatudokkarin jostain jannusta, jolla tullut jokin lievä aivovamma jossain onnettomuudessa. Muuten oli entisellään, mutta ei kokenut huolta enää mistään.

Olisi aika autuas tila.