Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

"Sairaanhoitopiirit ympäri Suomea kertovat koronan lisänneen nuorten masentuneisuutta, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Psykiatrisessa hoidossa nuoria on enemmän kuin koskaan."

Pullamössö-nuoriso, hah. Itse olen koko korona-aikana nähnyt kavereita kahdesti eikä ahdista tippaakaan.

Pitää muistaa, että mitä alempi koulutustaso, sitä huonommat valmiudet opiskella itsenäisesti ja itseohjautuvasti. Ammattiopiatotasolla on paljon "säälistä" peruakoulutodistuksen saaneita, joilla äidinkielen ja matematiikan taso vastaa jtk periskoulun 4. luokan tasoa. Hybä, jos lukea osaavat. Perheet surkeita auttamaan tai edes vaatimaan työskentelyä koulun hyväksi.

Anteeksi kiroitusvirheet

Etäopetus ei sovi ammattiopetukseen, ainakaan työharjoitteluun, laboratoriotöihin tms. Huonosti muuhunkin.

Vierailija kirjoitti:

Etäopetus ei sovi ammattiopetukseen, ainakaan työharjoitteluun, laboratoriotöihin tms. Huonosti muuhunkin.

Siellä hän on muutenkin niin vähän lähiopetusta että on aivan sama minne opiskelijat lähetetään " työssä oppimaan".

Vierailija kirjoitti:

Etäopetus ei sovi ammattiopetukseen, ainakaan työharjoitteluun, laboratoriotöihin tms. Huonosti muuhunkin.

Etäopetus sopii kaikkeen luennointiin todella hyvin. Turhaa mennä paikan päälle kun webinaari hoitaa asian

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäopetus ei sovi ammattiopetukseen, ainakaan työharjoitteluun, laboratoriotöihin tms. Huonosti muuhunkin.

Etäopetus sopii kaikkeen luennointiin todella hyvin. Turhaa mennä paikan päälle kun webinaari hoitaa asian

Luento tallenteet helpottaa myös siinä suhteessa, että luennon voi katsoa koska haluaa ja missä haluaa

Lopettakaa itkeminen. Etäopiskelu on paljon tuottavampaa(voi katsoa videot uudelleen). Voit kysyä samanlailla opettajalta etänä, ja sähköpostilla. Tämä on ihan turhaa itkemistä taas, kasvattakaa selkäranka.

Yliopisto-opiskelijana etäopinnot on sopinut hyvin vaikka tuntuu että hukkuu tähän työmäärään. Toisaalta olen alalla joka ei hirveästi kärsi lähiopetuksen puutteesta enkä ole niitä nuoria joille biletykset ja muut tapahtumat ovat tärkeitä henkireikiä. Yliopistoystävät sain hankittua jo ennen koronaa, korona on varmasti rankempi kokemus niille jotka eivät kerenneet niitä saada eikä muutakaan tukiverkkoa ole. Lähiopetukseen pitäisi palata mutta mielestäni etäopiskelumahdollisuuksia voisi säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa itkeminen. Etäopiskelu on paljon tuottavampaa(voi katsoa videot uudelleen). Voit kysyä samanlailla opettajalta etänä, ja sähköpostilla. Tämä on ihan turhaa itkemistä taas, kasvattakaa selkäranka.

Opiskelussa on tukena keskustelualustat, jolloin jopa kaikkein introvertein opiskelija pystyy kysymään kysymyksiä aiheesta

Nuoret nyt itse kehittelemään, miten yhteisöllisyyttä voisi lisätä! Kun ei valmis kelpaa.

Meidän oppilaitoksen erityisesti opiskelijoille järjestettyihin HYVINVOINNIN ja VAPAA-AJAN etätilaisuuksiin osallistui maks 5 opiskelijaa! Samaan aikaan surraan, kun mitään ei ole koska korona, ja jättäydytään itse ulkopuolelle.

60-80 luvulla syntyneet on kasvattaneet tämän nykyisen sukupolven. Älkää syyttäkö nuoria opiskelijoita siitä että mielenterveysongelmat kasaantuvat, syyttäkää heidän vanhempia huonosta kasvatuksesta. Kotoa nää kaikki ongelmat saa alkunsa ja lapsi ei oo ikinä syyllinen, nyt ovat päässeet siihen ikään että ovat valmiita parantamaan itseään ja käymään terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret nyt itse kehittelemään, miten yhteisöllisyyttä voisi lisätä! Kun ei valmis kelpaa.

Meidän oppilaitoksen erityisesti opiskelijoille järjestettyihin HYVINVOINNIN ja VAPAA-AJAN etätilaisuuksiin osallistui maks 5 opiskelijaa! Samaan aikaan surraan, kun mitään ei ole koska korona, ja jättäydytään itse ulkopuolelle.

Tämä on niin totta. Koko viime vuoden oli jos jotain kamppanjaa ja tsemppausta opiskelijoiden jaksamisen puolesta yksinäisyyttä ja uupumusta vastaan, mutta kun ei ketään kiinnostanut.

Kuinka sattuikaan, minn kohdalleni on osunut vain määrätietoisia, huumorintajuisia nuoria. He ovat eläneet koronan kaikki rutistukset... ja luottamusta elämään riittää.

Onkohan näkökulmissa jotain ristiriitaista!

Vierailija kirjoitti:

60-80 luvulla syntyneet on kasvattaneet tämän nykyisen sukupolven. Älkää syyttäkö nuoria opiskelijoita siitä että mielenterveysongelmat kasaantuvat, syyttäkää heidän vanhempia huonosta kasvatuksesta. Kotoa nää kaikki ongelmat saa alkunsa ja lapsi ei oo ikinä syyllinen, nyt ovat päässeet siihen ikään että ovat valmiita parantamaan itseään ja käymään terapiassa.

60-luvulla syntyneenä olen samaa mieltä. Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Varhaislapsuudesta teinivuosiin vanhempien merkitys lapsen sosiaalisten taitojen oppimisessa on yllättävän suuri. Miten lapsi oppii tutustumaan ja ystävystymään muiden lasten kanssa sekä miten lapsi oppii ylläpitämään ystävyys- ja kaverisuhteitaan. Vanhempien oma esimerkki on yksi asia, mutta vielä tärkeämpi on, että vanhemmat sekä mahdollistavat lapsensa ystävyyssuhteiden syntymisen että tukevat lastaan sosiaalisten taitojen opettelussa. Jos vanhemmat eivät tähän syystä tai toisesta pysty tai halua, voi lapsesta kasvaa nuori, joka ei omatoimisesti osaa tutustua muihin ja ystävystyä heidän kanssaan. 

Korona-aikana kaikkein leimaavinta töissä on ollut Teams-zoom-FaceTime yms. kokoukset, työryhmätapaamiset, seminaarit. Lähi kokouksissa voi aina tuijotella seinille ja ajatella omiaan, mutta näissä etäkokouksissa on pitänyt olla koko ajan muiden silmien alla ja katsonut ihmisiä lähikuvassa. Toisaalta on myös päässyt lukemaan chatista kokouskommentteja niiltä, jotka harvemmin lähikokouksissa sanoo mitään.

Siis kertokaas nyt korkeakouluissa opiskeleva DIGINATIIVIEN sukupolvi, mikä tämä teidän ongelma olikaan? Sosiaaliset suhteet katkeavat? Tota…

Tämä keskustelu on täynnä niitä ihmisiä, jotka menevät masentuneellekin huutamaan että pitää vain ryhdistäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Oletko syntynyt -38 vai mistä kivikautiset mielipiteesi ja setämiestyylinen päteminen ovat peräisin?

Tuohan vaikuttaa han normaalilta elämänkululta vielä tässä 2000-luvullakin, toki suurin osa tekee tenavat vasta valmistumisen jälkeen, mutta talon kuitenkin ennen kuin ne syntyvät.

Itse olin aika paljon laiskempi, pari ekaa vuotta opiskelin ja olin töissä vain lomat, pari vikaa vuotta menikin sitten enempi töissä ja koulu siinä sivussa. Talon rakennus ja tenavat tuli vasta valmistumisen jälkeisinä vuosina.

Olen niiiiin kyllästynyt suomalaisten tapaan vetää sota-ajat ihan jokaiseen keskusteluun mukaan.

Kyllä, sota-ajat olivat varmasti vaikeita. Ei, se ei tarkoita että jokainen vastaantuleva ongelma on mitätön, KOSKA KERRAN OLI SOTA-AJAT. Toimimme erittäin typerästi, suorastaan idioottimaisesti, jos emme ota opiskelijoiden ongelmia vakavasti.

Ei, en ole opiskelija. Kyllä, korona-ajat ovat kohdelleet minua ihan hyvin. En siis puhu itsestäni.

Korkeakoulujen viestintä korona-aikaan on ollut huvittavaa, ja ärsyttävää. Varmasti jo ennestään yksinäisiä lämmittävät nämä "yhdessä tästä selvitään"-jaxuhalit, kun ne vähäisetkin kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat jääneet pois. Lisäksi tuntuu, että korkeakouluilla on kova kiire saada kaikki oheistoiminta ensimmäisenä pyörimään, eikä keskitytä lähiopetukseen pääsyyn ja sen mahdollistamiseen.