Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

"Ei maailma voi pysyä suljettuna ikuisesti ja pyöriä sen ympärillä, että tuijotetaan altistumisia ja tartuntoja. Tai sitten täytyy alkaa tilastoimaan sitä, kuinka moni nuori hakeutuu mielenterveyspalveluihin päivittäin ja viikoittain, Rita summaa."

Täyttä asiaa!

"Sairaanhoitopiirit ympäri Suomea kertovat koronan lisänneen nuorten masentuneisuutta, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Psykiatrisessa hoidossa nuoria on enemmän kuin koskaan."

"Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena."

Byääh, äiti ja isi, etäopetus! Ei bileitä, ei tsvaranjakoa, nyt loppui syöminen ja ilo!

Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.

Itse oisin ollut hyvilläni jos oma AMK olisi ollut etänä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Oho, en arvannut että tästäkin aloituksesta saisit tekosyyn postata tämän copypasten!

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Lukiolainen opiskelee yhteiskuntaoppia?

Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Oletko syntynyt -38 vai mistä kivikautiset mielipiteesi ja setämiestyylinen päteminen ovat peräisin?

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.

Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.

Vierailija kirjoitti:

"Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena."

Laiskuus ja mukavuudenhalu, työnteko ei kiinnosta koska laiskottelu on mukavempaa.

Siinä ne ongelmat nuorilla.

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä epidemiatilanteessa vinkuva ja rääkyvä kermapersesukupolvi joutaakin ohitettavaksi! Voi hyvän tähden mitä sakkia! Tulisipa sota.

Moneenko sotaan itse olet osallistunut?

Moni syyttää koronaa siitä, että ei viitsi opiskella tai mennä töihin. Just saying.

Vaikea ymmärtää näitä nuorten ongelmia. Jos koulun käynnin tuoma ryhti on se, jota he tarvitsevat elämäänsä, miten he pärjäävät valmistumisen jälkeen? Yliopistossa on tälläkin hetkellä paljon aloja, joilla ei ole yhteisyyttä vaan opintoja suoritetaan omassa tahdissa tenttien ja esseitä kirjoitellen. Voihan se olla uuvuttavaa, jollei ala itsessään motivoi, mutta eikö näillä opiskelijoilla ole muuta elämää: ystäviä ennen yliopistoa, vanhempia, isovanhempia, kummeja, serkkuja, naapureita, työkavereita, tuttuja, tutun tuttuja? Haluaisin ihan oikeasti ymmärtää, mistä nämä koetut ongelmat johtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena."

Laiskuus ja mukavuudenhalu, työnteko ei kiinnosta koska laiskottelu on mukavempaa.

Siinä ne ongelmat nuorilla.

Tiedot että ihmiskunta on aina syyttänyt nuorisoa laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi? Sinun viestisi edustaa siis ikivanhaa perinnettä. Mitään syvällistä ajattelua et sinäkään edusta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Sen sijaan sen pitää pyöriä riskiryhmien ja hysyeerikkojen ehdoilla? Miksi?

Ei suomalaiset ole koskaan osanneet asettua kenenkään muun kuin itsensä asemaan.

Minä todella säälin opiskelijoita, sukupolvi kokemus jää kokematta, ei todellakaan käy kateeksi! Jos joku hullu tämän takia toivoo sotaa, kun ei ole ollut aitoa ja oikeaa kärsimystä niin... onnea vaan hänelle, äiti ei tainnut rakastaa tarpeeksi kun empatiaa ei ole opittu..