Peruuttamattomat virheet
Jotka muokkasivat elämääsi. Oletko tehnyt todella suuria virheitä, joiden seurauksien/syyllisyydestä kanssa elät edelleen. Vaikka asiasta olisi oppinut, eikä sitä ole toistanut, niin se ei vaikuta siihen, että et saa asiaa enää korjattua tai muutettua.
Miten elätte itsenne kanssa? Mahdollisen syyllisyyden, jos olette aiheuttaneet vaikeuksia/pahaa toiselle tekojenne takia.
Esim. Itsekkyys hankin lapsen miehen kanssa, joka ei oikeasti olisikaan halunnut lasta kanssani. Kun hän viimein myönsit asian (vko 12) en kyennyt enää aborttiin. Lapsi minulle rakkain maailmassa ja sitäkin enemmän sattuu nähdä miten vähän merkitsee isälleen, joka välillä esittää rakastavaa isää ja välillä on poissa kuukausia. En olisi halunnut lapselleni tällaista elämää enkä kyllä olisi halunnut myöskään ajaa miestä tällaiseen tilanteeseen. Syyllisyys syö minua päivittäin.
Kommentit (15)
Pari asiaa, joita kadun.
Ensimmäisenä se, että synnyin äidille, joka halusi lapsen vääristä syistä eikä ikinä pystynyt välittämään minulle kokemusta siitä, että olisin hyvä itsenäni.
Toisena asiana se, että huonon itseluottamukseni vuoksi ryhdyin seurustelemaan parinkin minua törkeästi hyödyntäneen miehen kansssa.
Vierailija kirjoitti:
Rokote
Täällä on liikaa tosi lapsellisia ihmisiä....
Hometalon osto ja ongelman pahentaminen huonoilla valinnoilla. Koko elämä pilalla sen takia.
Se että näin hyvyyttä siellä missä sitä ei ollut. Olin kynnysmatto enkä osannut laittaa rajoja. En osannut pitää puoliani.
Teininä minulla oli tapana viilellä itseäni koska olin niin "masentunut" ja viiltely muka helpotti sitä tunnetta. V*ttu, en minä oikeasti masentunut ollut mutta niin minulle "ammattialiset" väittivät vaikka todellisuudessa olin vain päin h*lvettiä kasvatettu kakara. Vanhempani eivät todellakaan osanneet kasvattaa minua vaan antoivat minun mennä ja tehdä niin kuin itse halusin. Kerran viilellessäni puukko vähän lipsahti ja viilsin vasemman käden etusormeani niin pahasti, että sain siihen elinikäisen vamman. Lisäksi kaikki viiltelyjäljet näkyvät edelleen ja häpeän niitä.
Vierailija kirjoitti:
Se että näin hyvyyttä siellä missä sitä ei ollut. Olin kynnysmatto enkä osannut laittaa rajoja. En osannut pitää puoliani.
Kuulostaa tutulta :/
Lähdin opiskelemaan väärää alaa. Nuorena en tiennyt yhtään, mikä on oma juttu. Opiskelin ammatin, jossa varma työllisyys mutta joka ei kuitenkaan tyydytä. Eihän tuo valinta peruuttamaton ole, mutta sillä on ollut kauaskantoiset seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyys ei katoa, mutta sitä oppii sietämään.
Miten?
Haluaisitko saada syntisi anteeksi? Jeesus antaa. Jos tahdot katua syntejäsi ja pyydät Häntä sydämeesi asumaan, hän tulee eikä anteeksiannettuja syntejäsi enää muista. Silloin sinunkaan ei tarvitse. Jos ja kun asia tulee mieleesi, voit muistuttaa itsellesi, että olet saanut anteeksi.
Saat olla iloinen, ettet tehnyt aborttia vaan päätit pitää lapsen. Abortti on syntiä, lapsen pitäminen ei. Teet parhaasi rakastaaksesi lastasi ja kasvatat hänet hyvin. Se, että lapsen isä ei käyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla, ei ole sinun syysi. Älä kanna siitä enää syyllisyyttä.
12 tarkentaa: Saat anteeksi, että teit lapsen miehen kanssa, joka ei oikeasti olisi halunnut lasta. Kun saat sen anteeksi, sinun ei tarvitse kantaa asiasta enää jatkuvaa syyllisyyttä.
Älkää kuitenkaan lapselle mitenkään ilmaisko, ettei hän ole täysin toivottu (miehen puolelta). Taivaan Isä halusi lapsesi tähän maailmaan. Hän on Taivaan Isän täysin rakastama.
Yksi ilta, joka johti raiskaukseen. Syy ei tietenkään ole minun, mutta tekisin mitä vain että kellosta saisi ajan takaisin ja vaikka jättäisin menemättä illanviettoon. Mielenterveys on tosissaan koetuksella, parisuhde pilalla kun seksuaalisuus on tuhottu. Lääkkeitä ja terapiaa nassuun, mutta saapi nähdä, milloin tästä toimintakykyiseksi noustaan.
Se, että kuvittelin masennukseni paranevan, jos vain muutan pois ja vaihdan työpaikkaa. Oli mukava työpaikka ja asuinpaikkakin, mutta niin vain lähdin ja takaisin ei pääse. Mutta toisaalta eipähän tarvitse katua sitä, ettei lähtenyt kun tilaisuus tuli. Hyvältä näyttänyt tilaisuus, joka ei sitten niin hyvä ollutkaan. Eikä se masennus mihinkään hävinnyt.
Keskustelua?