Lue keskustelun säännöt.
Huono itsetunto, kelpaamattomuus ja elämä
04.08.2014 |
Mulla ei ole paljoa ystäviä, miessuhteet epäonnistuu, pidän itseäni epäviehättävänä ja tyhmänä, tulevana epäonnistujana tässä elämässä.
Toisin ajatellen. Mulla on pari ystävää, lyhyitä parisuhteita on ollut, ilmeisesti en ole aivan kammottavannäköinen jos kerta joku mies on joskus ollut kiinnostunut, aivan tyhmä en ehkä ole koska olen kohta valmistumassa yliopistosta, tulevaisuudesta en kyllä tiedä sen ihmeemmin.
Tuntuu, että juuri siitä syystä, että pitää itseään huonona ei koskaan tule saamaan elämässä mitään :(
Jos luulee ennalta ja epäonnistuvansa, miten jaksaa edes yrittää? Miksi mulla on näin huono itsetunto?
Onko täällä jollakin muulla samoja ongelmia? Hukkaan vaan aikani elämässä enkä tiedä miten saan korjattua tän kaiken.
Kommentit (5)
Minä tunsin myös nuorena (alta 30) noin, mutta iän myötä sitä itsevarmuutta on ihan itsestään tullut roppakaupalla. Ei minua enää kiinnosta ollenkaan mitä muut minusta ajattelee, joten kaikki paine kelpaamisesta ja siitä miltä vaikutan toisten silmissä on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja toi aloitus kuulostaa kyllä siltä, että pitäisin yliopistoa, kavereita ja seurustelusuhteita jonain osoituksina siitä, että olen tarpeeksi "hyvä".
Pikemminkin musta tuntuu, että yritän niiden avulla kompensoida sitä arvottomuuden ja tyhjyyden tunnetta mikä mulla on aina itsestäni. 'Jos vaan valmistun niin olen arvokas', tai 'jos joku osoittaa kiinnostusta olen sen huomion arvoinen'...Vaikka oikeasti ihmisenhän tulisi pitää itseään hyvänä jo ilman ulkopuolisia meriittejä jos olisi hyvä itsetunto.
ap.
Jaa olenko yksin ongelmani kanssa...
Tuommoiset asiat kannattaa selvittää ammattiauttajan kanssa. Terapiassa saat itse selville syitä siihen, miksi itsetuntosi on niin huono ja koet itsesi arvottomaksi. Kun sen teet, saat mahtavia eväitä loppuelämäksesi ja huomattavan paljon lisää elämänlaatua. Suosittelen. Tsemppiä!