Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka olette olleet suosittuja (kunnon vuodatusta)
03.08.2014 |
Onko teillä entisillä suosituilla nyt aikuisiällä pelkästään hyviä ja vastavuoroisia ihmissuhteita? Vai roikutteko tekin "ystävyyksissä", joissa annatte ja annatte vain sille toiselle? Olin lapsena ja yläasteella melko yksinäinen, kiusattukin, nyt aikuisena minulla on useita läheisiä ystäviä ja sosiaaliset suhteet tuntuvat olevan tasapainossa.
MUTTA jostakin syystä lähivuosina minulla on ollut useampia sellaisia ihmissuhteita, joissa minuun otetaan yhteyttä vain neuvojen/muun avun tarpeessa. Aina aluksi erehdyn luulemaan näitä ihmisiä ystävikseni, kunnes jossakin vaiheessa valkenee, että kyse on hyvin yksipuolisesta ystävyydestä. Olen antanut tällaisille ihmisille aikaani, lahjoittanut lastenvaatteita ja tarvikkeita, tarjonnut apuani ja käynyt pitkiä terapeuttisia keskusteluja. Ollut jopa puhelimen päässä tavoitettavissa koko 14 tuntia kestäneen avautumisvaiheen ajan, kun itsellänikin oli pieni vauva ja paljon kaikkea meneillään. Nämä ihmiset eivät koskaan kysy "mitä kuuluu?" vain siksi, että minun asiani kiinnostavat. Tätä kysymystä seuraa yleensä pitkä vuodatus omista ongelmista, ja kun asiat ovat hyvin, he eivät koskaan ota yhteyttä. Tapaamisia perutaan, kadulla tavatessa vaihdetaan muutama sana, kunnes tulee kiire johonkin. Tämä synnyttänyt "ystävänikin" unohti tuon pitkän avautumisajan jälkeen ilmoittaa, että ai niin, se lapsi muuten syntyi jo. Odotin tosi huolissani pari vuorokautta, kun mitään ei kuulunut. Olin jo ihan varma, että jotain on mennyt synnytyksessä tosi pahasti pieleen, mutta kyseessä oli vain unohdus.
Yhden kerran olen tällaiselle ihmiselle sanonut, että tämä peli ei enää vetele. Sitä ennen hän oli useamman vuoden ajan vastaillut yhteydenottoihini hyvin harvakseltaan, vaikka aina tavatessamme meillä oli tosi hyvät keskustelut ja ihanaa. Viimeisenä niittinä hän jätti tulematta häihini, vaikka olin päivämäärän ilmoittanut jo vuotta aiemmin. Hän vastasi lähettämääni kutsuun facebook-viestillä lyhyesti (tyyliin "sori en pääse, on niin paljon muita kiireitä"), ei puhettakaan onnitteluista tai mistään "toivottavasti teillä on ihana päivä"-toivotuksista. Tästäkin ystäväerosta jäi minulle paha mieli, ihan kuin olisin tehnyt pahasti väärin.
Nyt taas oli tapaaminen sovittuna yhden tällaisen "ystäväni" kanssa, mutta taisi jälleen tehdä oharit. Itselle jää vaan todella paha fiilis, ikään kuin minussa olisi jotakin vikaa. Olen kuitenkin oikeasti kiva ihminen, empaattinen ja välittävä. Näen paljon vaivaa ystävieni eteen ja olen hauskaa seuraa. Johtuuko tämä ihmissuhdeongelmani lapsuuden ja teinivuosien yksinäisyydestä? Pyrinkö liiallisella miellyttämisellä saamaan muut pitämään itsestäni? Onko teillä suosituilla yhtään samanlaista, vai osaatteko jo kaukaa tunnistaa ihmiset, jotka pyrkivät vain hyväksikäyttämään teitä?
Kommentit (31)
Samantyyppisiä kokemuksia minullakin. Jos kysyn, koska nähtäisiin, aletaan luetella " tärkeämpiä" asioita, jotka ovat peräti jotain kukkien kastelun tasoisia hommia. Ymmärrän kyllä jos seuraani ei kaivata vähemmälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut suosittu, enkä kyllä tunnista itseäni kuvauksestasi. Kasvata vähän selkärankaa ja lemppaa tuollaiset loisijat! Ehkä itsetunnon puute erottaa suositun epäsuositusta?
Olin suosittu poikien keskuudessa, en tyttöjen. Olen ajautunut just tuollaisten hyväksikäyttäjien kaveriksi! Usein mun kanssa oltiin, jos ei ollut parempaa tarjolla. Sitten tajusin sen ja hävitin nuo ihmiset elämästäni. Nyt onkin sitten aika yksinäistä. Parhaaksi kaverikseni lasken miehen, jonka kanssa mulla oli teininä jotain sekoilua, ei halunnut ruveta seurustelemaan vakavasti. Ollaan nyt 13 vuotta oltu yhteyksissä siitä huolimatta että ollaan "exät" ja tämä mies on minuun pitkälti yhteydessä, koska kaipaa meidän yht. aikoja muttei kuitenkaan suhdetta. Ollaan molemmat naimisissa. En pidä tätä hyväksikäyttösuhteena mutta ei tää mikään normaalikaan kaveruus ole. Sekavaa tekstiä, toivottavasti kuitenkin ymmärsit jotain tästä.
Olin lapsena suosittu pihan lasten keskuudessa. Koululuokassa en niinkään, mutta en kiusattu. Minulla oli paljon kavereita ja olin pidetty. Nyt aikuisena olen silti ilman kavereita. En kuitenkaan kärsi tällähetkellä tilanteesta. Enemmän koen ulkoatulevaa sosiaalista painetta haalia kavereita taikka etsiä miestä kuin itse siitä kärsisin.
"Kiva" tietää, että samanlaisia kokemuksia on muillakin. Yleensä nämä hyväksikäyttäjät ovat niitä, joilla ei itsellään ole välttämättä kovin suuria sosiaalisia taitoja. Tai sitten on masennusta tms. Jotenkin haluaisin omista kokemuksistani johtuen olla se kaikkien kaveri, en halua jättää ketään ulkopuolelle. Sitten lopulta kuvio kääntyy ylösalaisin, ja jään itse nallina kalliolle lähettelemään koska nähtäis -viestejä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kärsi kaverittomuudesta normaalin, kiireisen arjen keskellä. Nyt lomalla kuitenkin huomaa, miten puhelin ei soi koskaan, kukaan ei käy kylässä jne. Viesteihin vastataan ehkä kahden päivän viipeellä. Mua ei myöskään kutsuta mukaan mihinkään. Kiva lukea facesta "kavereiden" hehkutuksia, miten mukavaa on ollut jollain reissulla, josta mulle ei ole mainittu mitään.
Minä olen juuttunut tuohon ihan samaan kuvioon. Autan jotakuta, ja kun hän pääsee jaloilleen, ei haluakaan olla missään tekemisissä kanssani. Miten tästä pääsee eroon?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:45"]
"Kiva" tietää, että samanlaisia kokemuksia on muillakin. Yleensä nämä hyväksikäyttäjät ovat niitä, joilla ei itsellään ole välttämättä kovin suuria sosiaalisia taitoja. Tai sitten on masennusta tms. Jotenkin haluaisin omista kokemuksistani johtuen olla se kaikkien kaveri, en halua jättää ketään ulkopuolelle. Sitten lopulta kuvio kääntyy ylösalaisin, ja jään itse nallina kalliolle lähettelemään koska nähtäis -viestejä.
AP
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo ollut suosittu, mutta vastaan silti. Ei kannata antaa muiden hyväksikäyttää itseään, mutta ei myöskään piehtaroida pettymyksissä. Sulla on ilmeisesti kuitenkin paljon tuttavia? Ei kaikki jaksa pitää paljoa yhteyttä kaikkiin tuttaviinsa. Et sitten ottanut yhteyttä siihen synnyttäneeseen kaveriin itse? Hänelle tilanne oli uusi, varsinkin jos eka lapsi kyseessä. En tiedä, mutta musta tuntuu, että sä ehkä odotat vähän liikaa, siis että kaikki ihmissuhteet olisi täysin tasappuolisia aina. Mutta sullahan menee hyvin elämässä, iloitse siitä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:49"]
Minä olen juuttunut tuohon ihan samaan kuvioon. Autan jotakuta, ja kun hän pääsee jaloilleen, ei haluakaan olla missään tekemisissä kanssani. Miten tästä pääsee eroon?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:45"]
"Kiva" tietää, että samanlaisia kokemuksia on muillakin. Yleensä nämä hyväksikäyttäjät ovat niitä, joilla ei itsellään ole välttämättä kovin suuria sosiaalisia taitoja. Tai sitten on masennusta tms. Jotenkin haluaisin omista kokemuksistani johtuen olla se kaikkien kaveri, en halua jättää ketään ulkopuolelle. Sitten lopulta kuvio kääntyy ylösalaisin, ja jään itse nallina kalliolle lähettelemään koska nähtäis -viestejä.
AP
[/quote]
[/quote]
Heh, sen kun tietäis! Onko se sitten sitä, että halutaan sitä kautta itselle (ja ehkä muillekin) osoittaa, että ollaan päästy eteenpäin? Jotakin sosiaalisten tikkaiden kiipeämistä? Onko se sitä että mun ja sun kaltaiset ihmiset lähetetään jonkinlaista kynnysmatto/luuseri-signaalia ihan vaan sillä, että ollaan liiankin avuliaita ja ystävällisiä. Pitäisikin leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa ;)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#5 jatkaa
Juuri noin, että auttaa toista, ja kun apua ei tarvita, niin ei muakaan. Yhtäkin kuuntelin iltakaudet, lähdin kävelylle juttelemaan vaikka olisi ollut tehtävää, autoin keksimään ratkaisuja... ja kun asiat selvisi, ei muhun enää otettu yhteyttä, lähettämiini viesteihin ei vastattu. Paitsi sitten seura olis taas kelvannut, kun muutin ulkomaille ja olisi oltu ilmaista lomaa vailla. Mä en ole mikään kynnysmatto, oon auttanut ja kuunnellut, koska mun käsitys ystävästä on se.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:52"]
En oo ollut suosittu, mutta vastaan silti. Ei kannata antaa muiden hyväksikäyttää itseään, mutta ei myöskään piehtaroida pettymyksissä. Sulla on ilmeisesti kuitenkin paljon tuttavia? Ei kaikki jaksa pitää paljoa yhteyttä kaikkiin tuttaviinsa. Et sitten ottanut yhteyttä siihen synnyttäneeseen kaveriin itse? Hänelle tilanne oli uusi, varsinkin jos eka lapsi kyseessä. En tiedä, mutta musta tuntuu, että sä ehkä odotat vähän liikaa, siis että kaikki ihmissuhteet olisi täysin tasappuolisia aina. Mutta sullahan menee hyvin elämässä, iloitse siitä.
[/quote]
Toki menee hyvin elämässä, ja olenkin kiitollinen. Varmaan olen turhan herkkänahkainen, johtuen nuorempana kokemistani pettymyksistä. Koska olen ollut yksinäinen, haistelen varmaan turhankin tarkkaan signaaleja ja otan itseeni. Tähän synnyttäneeseen kaveriini en ollut yhteydessä itse, sillä en halunnut tungetella siltä varalta, että jotain olikin mennyt pieleen. En siis usko, että kyseessä oli mitenkään tahallinen epähuomaavaisuus, vaan juuri tällainen "ai niin, tolle xx vois kans ilmoittaa". Lähinnä harmitti, että olin käyttänyt ison osan vapaasta viikonlopustani siihen, että lähettelin tsemppiviestejä ja googlasin erilaisia vinkkejä ja ohjeita netistä. Itse kuitenkin ilmoitin kaikille läheisilleni lapsen syntymästä hyvin pian sen jälkeen, kun oltiin päästy osastolle. Tiesin, että siellä ihmiset jännittävät, niin oli vaan luonnollista kertoa, että kaikki hyvin täällä. Mutta tottahan on sekin, että on meitä ihmisiä erilaisia, kaikki eivät varmaan vaan ajattele niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sama ap kuin tässä ketjussa: http://www.vauva.fi/keskustelu/4238768/ketju/miten_saisin_sairaalasta_tietoa_ystavastani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:41"]Olin lapsena suosittu pihan lasten keskuudessa. Koululuokassa en niinkään, mutta en kiusattu. Minulla oli paljon kavereita ja olin pidetty. Nyt aikuisena olen silti ilman kavereita. En kuitenkaan kärsi tällähetkellä tilanteesta. Enemmän koen ulkoatulevaa sosiaalista painetta haalia kavereita taikka etsiä miestä kuin itse siitä kärsisin.
[/quote]
Lapsuuskoti oli onneton ja siksi en koskaa ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen. Ehkä siksi en kokenut ihmisten minusta oikeasti välittävän vaikka kavereita oli paljon. Todellisuudessa se menee niin, ihmiset ovat ihmissuhteissa itsekkäitä. Ihminen on yksin ja toisiin voi luottaa vain rajatusti.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 00:00"]
Oletko sama ap kuin tässä ketjussa: http://www.vauva.fi/keskustelu/4238768/ketju/miten_saisin_sairaalasta_tietoa_ystavastani
[/quote]
En ole sama kirjoittaja. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä sairaalaan soittelemaan, vaan odottelin kiltisti (vaikkakin huolissani) häneltä viestiä ja elonmerkkejä.
AP
Mulla on samanlaisia kokemuksia... Nuorempana minulla oli tosi paljon kavereita. Aina oli joku soittamassa ja pyytämässä jonnekin. Sitten pikkuhiljaa aloin huomata että liian usein puolestani päätettiin mitä tehdään, minne mennään ja kenen kanssa. Tein sitten niin, että pistin pikkuhiljaa välejä poikki ihmisiin joiden kanssa tunsin tulevani jyrätyksi. Jollekin jopa suuttuin joskus, että meni kerta heitolla välit.
Olen vasta myöhemmin tajunnut, että eihän vika ollut niissä ihmisissä, vaan minussa! Olen liian kiltti, en uskalla sanoa ei, koska pelkään että toinen loukkaantuu, vaikka ei ole mitään aihetta pelätä sellaista. Olen tajunnut että sitä voi ihan ystävällisesti sanoa ei, eikä siitä tarvi kokea huonoa omaatuntoa.
Mäkin olen nykyään aika erakko. Mulla on pari kaveria, joita näen melko harvoin. Eipähän tarvi miettiä liikaa noita ihmissuhdekuvioita... Tavallaan sääli, mutta minkäs teet kun et vaan osaa.
En ollut mikään supersuosittu, mutta ystäviä riitti kuitenkin hyvin.Aikuisena on ollut muutamia "ystäviä" jotka olleet ystäviä vain silloin kuin heille sopi. Olen nämä ihmiset jättänyt taakseni.
Nyt paljon tuttavia/kavereita ja ystäviä kourallinen. Olen tyytyväinen tilanteeseen.
Hah, luin sen sun aiemman ketjun jossa kyselit että saatko mitenkään tietoa sairaalasta kaveris synnytyksestä...
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 00:14"]Hah, luin sen sun aiemman ketjun jossa kyselit että saatko mitenkään tietoa sairaalasta kaveris synnytyksestä...
[/quote]
Eipä ollut mun ketju. Tämä kaverini synnytti melkein vuosi sitten. Olin myös heidän häissään, että kyllä sattumoisin tiedän myös sukunimet ;)
AP
Olin suosittu nuorena, mutta nykyään minua ei kiinnosta ihmissuhteet ollenkaan. Olen aika erakko käytännössä, ja tyytyväinen sellainen. Minua ei siis kukaan hyväksikäytä ainakaan ;-)