Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys teille, jotka olette olleet suosittuja (kunnon vuodatusta)
03.08.2014 |
Onko teillä entisillä suosituilla nyt aikuisiällä pelkästään hyviä ja vastavuoroisia ihmissuhteita? Vai roikutteko tekin "ystävyyksissä", joissa annatte ja annatte vain sille toiselle? Olin lapsena ja yläasteella melko yksinäinen, kiusattukin, nyt aikuisena minulla on useita läheisiä ystäviä ja sosiaaliset suhteet tuntuvat olevan tasapainossa.
MUTTA jostakin syystä lähivuosina minulla on ollut useampia sellaisia ihmissuhteita, joissa minuun otetaan yhteyttä vain neuvojen/muun avun tarpeessa. Aina aluksi erehdyn luulemaan näitä ihmisiä ystävikseni, kunnes jossakin vaiheessa valkenee, että kyse on hyvin yksipuolisesta ystävyydestä. Olen antanut tällaisille ihmisille aikaani, lahjoittanut lastenvaatteita ja tarvikkeita, tarjonnut apuani ja käynyt pitkiä terapeuttisia keskusteluja. Ollut jopa puhelimen päässä tavoitettavissa koko 14 tuntia kestäneen avautumisvaiheen ajan, kun itsellänikin oli pieni vauva ja paljon kaikkea meneillään. Nämä ihmiset eivät koskaan kysy "mitä kuuluu?" vain siksi, että minun asiani kiinnostavat. Tätä kysymystä seuraa yleensä pitkä vuodatus omista ongelmista, ja kun asiat ovat hyvin, he eivät koskaan ota yhteyttä. Tapaamisia perutaan, kadulla tavatessa vaihdetaan muutama sana, kunnes tulee kiire johonkin. Tämä synnyttänyt "ystävänikin" unohti tuon pitkän avautumisajan jälkeen ilmoittaa, että ai niin, se lapsi muuten syntyi jo. Odotin tosi huolissani pari vuorokautta, kun mitään ei kuulunut. Olin jo ihan varma, että jotain on mennyt synnytyksessä tosi pahasti pieleen, mutta kyseessä oli vain unohdus.
Yhden kerran olen tällaiselle ihmiselle sanonut, että tämä peli ei enää vetele. Sitä ennen hän oli useamman vuoden ajan vastaillut yhteydenottoihini hyvin harvakseltaan, vaikka aina tavatessamme meillä oli tosi hyvät keskustelut ja ihanaa. Viimeisenä niittinä hän jätti tulematta häihini, vaikka olin päivämäärän ilmoittanut jo vuotta aiemmin. Hän vastasi lähettämääni kutsuun facebook-viestillä lyhyesti (tyyliin "sori en pääse, on niin paljon muita kiireitä"), ei puhettakaan onnitteluista tai mistään "toivottavasti teillä on ihana päivä"-toivotuksista. Tästäkin ystäväerosta jäi minulle paha mieli, ihan kuin olisin tehnyt pahasti väärin.
Nyt taas oli tapaaminen sovittuna yhden tällaisen "ystäväni" kanssa, mutta taisi jälleen tehdä oharit. Itselle jää vaan todella paha fiilis, ikään kuin minussa olisi jotakin vikaa. Olen kuitenkin oikeasti kiva ihminen, empaattinen ja välittävä. Näen paljon vaivaa ystävieni eteen ja olen hauskaa seuraa. Johtuuko tämä ihmissuhdeongelmani lapsuuden ja teinivuosien yksinäisyydestä? Pyrinkö liiallisella miellyttämisellä saamaan muut pitämään itsestäni? Onko teillä suosituilla yhtään samanlaista, vai osaatteko jo kaukaa tunnistaa ihmiset, jotka pyrkivät vain hyväksikäyttämään teitä?
Kommentit (31)
Olet aivan liian kiltti! Miksi ylipäätään annat käyttää itseäsi noin törkeästi hyväksi? Todella ilkeitä "ystäviä" sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:52"]
En oo ollut suosittu, mutta vastaan silti. Ei kannata antaa muiden hyväksikäyttää itseään, mutta ei myöskään piehtaroida pettymyksissä. Sulla on ilmeisesti kuitenkin paljon tuttavia? Ei kaikki jaksa pitää paljoa yhteyttä kaikkiin tuttaviinsa. Et sitten ottanut yhteyttä siihen synnyttäneeseen kaveriin itse? Hänelle tilanne oli uusi, varsinkin jos eka lapsi kyseessä. En tiedä, mutta musta tuntuu, että sä ehkä odotat vähän liikaa, siis että kaikki ihmissuhteet olisi täysin tasappuolisia aina. Mutta sullahan menee hyvin elämässä, iloitse siitä.
[/quote]
Toki menee hyvin elämässä, ja olenkin kiitollinen. Varmaan olen turhan herkkänahkainen, johtuen nuorempana kokemistani pettymyksistä. Koska olen ollut yksinäinen, haistelen varmaan turhankin tarkkaan signaaleja ja otan itseeni. Tähän synnyttäneeseen kaveriini en ollut yhteydessä itse, sillä en halunnut tungetella siltä varalta, että jotain olikin mennyt pieleen. En siis usko, että kyseessä oli mitenkään tahallinen epähuomaavaisuus, vaan juuri tällainen "ai niin, tolle xx vois kans ilmoittaa". Lähinnä harmitti, että olin käyttänyt ison osan vapaasta viikonlopustani siihen, että lähettelin tsemppiviestejä ja googlasin erilaisia vinkkejä ja ohjeita netistä. Itse kuitenkin ilmoitin kaikille läheisilleni lapsen syntymästä hyvin pian sen jälkeen, kun oltiin päästy osastolle. Tiesin, että siellä ihmiset jännittävät, niin oli vaan luonnollista kertoa, että kaikki hyvin täällä. Mutta tottahan on sekin, että on meitä ihmisiä erilaisia, kaikki eivät varmaan vaan ajattele niin.
[/quote]
Et sä voi tietää, etteikö joku pettynyt silti, kun ei saanut viestiä :) joku voi odottaa sulta viestiä, mutta et tiedä sitä, kun et oo tullu ajatelleeksi asiaa :) joku vanhempi sukulainen esim. Ja tuli mieleen, että jos yrität pitää yhteyttä ihmisiin, jotka ei oo mitään party animaleja, niin vika ei oo sussa, vaan ne ihmiset ei vaan ehkä saa niin paljoa siitä, että hengaavat puolituttujen kanssa. Ehkä niiltä ei kannata odottaa niin tiivistä yhteydenpitoa, toki on kiva että jotenkin pitää yhteyttä ainakin joskus.
[/quote]
Ongelma onkin varmaan siinä, että elättelen toiveita olla näiden ihmisten kanssa enemmänkin kuin puolituttuja. Tykkään siitä, että on laaja ystäväpiiri, ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Synnytyksestä vielä: ei ole mielestäni ihan iäkkäisiin sukulaisiin verrattavissa sellainen henkilö, jolle on juuri 14 tunnin ajan lähetellyt useita kymmeniä eritteiden ja hormonien huuruisia viestejä.
AP
Aikuisilla ihmissuhteet ovat yleensä tuollaisia. Joku hyvä ystävä toki monella on vuosien takaa, mutta heidän kanssaan ollaan tekemisissä pari kertaa vuodessa. Arkielämän suhteet ovat molemminpuolista hyväksikäyttöä lähes poikkeuksetta. Tulet huomaamaan tämän erityisesti, jos opiskelet hyödyllisen ammatin, kuten sh, juristi tai olet tietokonevelho.
Olin jo alle kouluikäisenä ikäsissäni taloyhtiön suosituin tyttö. Luultavasti siksi, että mulla oli vilkas mielikuvitus ja olin joukossa se, joka keksi aina kivaa tekemistä. Olin myöskin rohkea toteuttamaan kaikkia ideoitani ja innostin kaveritkin niihin. Koulussa oli sama juttu. Teni-iässä olin edelleen suosittu, koska olin iloista ja hauskaa seuraa. Sama jatkui opiskeluaikana. Kerran joku heitti ryhmälle kysymyksen, että kenen kurssilaisen kanssa mieluiten lähtisi viettämään iltaa ja suurin osa valitsi minut. Olin silti melko vaatimaton enkä antanut suosion nousta päähäni. Nuorena työelämässäkin olin se, joka järjesti yhteisiä bileitä yms. Suosioni perustui siis siihen, että seurassani oli hauskaa.
En ole kokenut vastaavaa kuin ap, vaikka olinkin suosittu. Ja on mulla edelleenkin paljon ystäviä ja kavereita. Aika usein olen se, joka ideoi ja keksii. Rakastan juhlien järjestämistä ja kutsun mielelläni ystäviäni meille. En ole koskaan ajatellut, että kun minä järjestän nyt, niin jonkun toisen pitää järjestää seuraavalla kerralla. En mä järjestäisi, jos se olisi mulle vastenmielistä tai pakkopullaa. Mulla on ystäviä, jotka eivät suurin surminkaan halua edes yrittää illanistujaisten järjestämistä, mutta jotka oikein mielellään tulevat meille illalliselle. Että käyttääkö joku hyväkseen ja jos, nin kuka ja ketä?
Minulla on aina ollut hyviä ihmissuhteita ja olen suosittu - en tosin pidä ihmisistä kovin paljoa ja minulla on vain muutamia hyviä ystäviä.
Uskon, että suosioini johtui siitä, etten roiku kenessäkään, olen sellainen kuin olen ja enkä myöskään loukkaannu, jos minua ei aina kutsuta joka paikkaan. Tuollaisia "ystäviä" en katselisi elämässäni hetkeäkään. Älä roiku kuluttavissa ja yksipuolisissa ihmissuhteissa, yksinkin on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut kouluaikana suosittu, vaan kiusattu. Siinä ei ollut mitään hyvää eikä kasvattavaa, että joutuu kiusatuksi, mut sen siitä oppii, että hei, tässähän pärjää yksinkin. Ihmissuhteeni ovat siis olleet sillä tavalla helppoja ja löysiäkin, että otan ihmiset sellaisena kuin he ovat, en odota mitään sen suurempaa älyllistä tai henkistä kasvua keneltäkään enkä siis lataa ihmissuhteisiin juuri mitään odotuksia. Kun on nähnyt ihmisistä sen raadollisen puolen tiettynä herkkänä kasvukautena, tietää että se on aina siellä pohjalla, aikuisissakin, se porukan mukana meneminen, toive siitä että on vain yksi oikea tapa elää ja olla ja että siitä saa joskus palkinnon jos siinä vaan onnistuu, ja että oma epävarmuus heijastetaan siihen että etsitään se joka on heikommilla ja lytätään häntä, joko mielessä tai ääneen. Jos joku tuottaa pettymyksen, ajattelen että mun ihmistuntemus nyt meni metsään, ja että nyt näen hänet realistisemmin. Ei vika ole hänessä vaan minussa, koska jostain syystä halusin nähdä hänet erilaisena kuin hän oikeasti on.
Joten mulla on vain vähän ristiriitoja ja pettymyksiä ihmissuhteissani, ja koska olen niin helppo, minun kanssani on helppo olla ja olen aina saanut tuttuja, ystäviäkin, melko helposti. Mutta, samalla lailla kuin en oleta keneltäkään mitään, en suostu myöskään siihen että minulta odotettaisiin jotain. Jos joku on minuun pettynyt, olen lähinnä ärtynyt, koska en koe että minulla olisi ollut mitään velvollisuuksia mennä hänen ehdoillaan, jos en ole tahallani loukannut häntä.
Silleen, että lakkaat auttamasta. Jos joku alkaa avautua ongelmistaan, sanot vain voivoi ja käännät keskustelun yleiselle tasolle. Pidät alusta lähtien kiinni oikeuksistasi etkä järjestä enää aikaa vain toisen pillin mukaan. Yleensä se auttaa, että jos jo tutustumisvaiheessa kyselet itse tapaamisia omin ehdoin, ja toinen ei ole koskaan valmis näkemään, niin se on selkeä merkki.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:49"]
Minä olen juuttunut tuohon ihan samaan kuvioon. Autan jotakuta, ja kun hän pääsee jaloilleen, ei haluakaan olla missään tekemisissä kanssani. Miten tästä pääsee eroon?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:45"]
"Kiva" tietää, että samanlaisia kokemuksia on muillakin. Yleensä nämä hyväksikäyttäjät ovat niitä, joilla ei itsellään ole välttämättä kovin suuria sosiaalisia taitoja. Tai sitten on masennusta tms. Jotenkin haluaisin omista kokemuksistani johtuen olla se kaikkien kaveri, en halua jättää ketään ulkopuolelle. Sitten lopulta kuvio kääntyy ylösalaisin, ja jään itse nallina kalliolle lähettelemään koska nähtäis -viestejä.
AP
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen/olisin hyvä ystävä mutta silti mulla ei juurikaan ole ystäviä. En ymmärrä missä on vika, tuntuu ettei ketään kiinnosta mun asiat tai olemassaolo. Näille parille "ystävälleni" olen auttavainen, rehellinen, luotettava, hyvä kuuntelija ja lohduttaja, hauska, puhelias ja mukava, mutta tuntuu ettei mua arvosteta silti yhtään. Sitten joillain itsekkäillä ja v*ttumaisilla ihmisillä tuntuu olevan ystäviä pilvin pimein. Mitä ihmettä??!
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:15"]
Minä olen/olisin hyvä ystävä mutta silti mulla ei juurikaan ole ystäviä. En ymmärrä missä on vika, tuntuu ettei ketään kiinnosta mun asiat tai olemassaolo. Näille parille "ystävälleni" olen auttavainen, rehellinen, luotettava, hyvä kuuntelija ja lohduttaja, hauska, puhelias ja mukava, mutta tuntuu ettei mua arvosteta silti yhtään. Sitten joillain itsekkäillä ja v*ttumaisilla ihmisillä tuntuu olevan ystäviä pilvin pimein. Mitä ihmettä??!
[/quote]
Omaa itseään on vaikea arvioida muiden näkökulmasta. Olet omasta mielestäsi hauska, mutta ovatko muut samaa mieltä? Mikä sinusta tekee mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa? Luetelit asioita, joita varmaan lähes jokainen pitää omina ominaisuuksinaan. Myös ne mainisemasi itsekkäät ja v*ttumaiset. Eikä sun siis tarvitse vastata noihin kysymyksiini täällä palstalla vaan tarkoitin, että jos ei ole ystäiä vaikka omasta mielestään onkin ihan kiva ja mukava, niin silloin on hyvä tarkistella itseään ulkopuolisen silmin. Monet ominaisuudethan tulevat esiin vasta sitten, kun tutustuu toiseen tarpeeksi hyvin. Jos kaikki orastavat ystävyyssuhteesi katkeaa, koita miettiä mihin tekijöihin ne ovat katkenneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan tuollaista "resurssiystävyyttä". Toisin sanoen sitä, että ystävyys koetaan ennen kaikkea hyödykkeenä, ja mitä enemmän ystäviä, sen enemmän hyödyt. Ja nimenomaan siis ilmaiseksi. Olen itse törmännyt esimerkiksi siihen, että jonkin alan osaajana tai harrastajana korjaan vaikka kädenkäänteessä rikkimenneen auton, kuvaan juhlatapahtuman alusta loppuun tai valmistan kätevästi leipomukset. Ja tietenkin ilmaiseksi, koska ystävät auttavat toisiaan... yleensä yksipuolisesti. Olen saanut kuulla syyllistämistä siitä, että en suostunut toimimaan kännikuskina enkä näin tukenut ystävää hädässä. Ja muistutti, että hän olisi koska tahansa oitis kuskannut minua, jos olisin tarvinnut. Hassua sinänsä, että tämä tyyppi hyvin harvoin potentiaalisena bileiltana on kuskin kunnossa...
Tai pahin: tuttava erosi, ja tarvitsi olkapäätä. Hän oli käytännössä jatkuvasti kylässä itkemässä ja lyöttäytyi ystäväksi tasan siksi aikaa, kun hän toipui erostaan... ja sitten lopetti kaiken yhteydenpidon, kun päätyi uuteen parisuhteeseen. Olimme aivan totaalinen resurssi nimenomaan toipumiseen ja jaloilleen pääsemiseen, emme mihinkään muuhun. Meidän olisi esimerkiksi pitänyt säilyttää joitakin hänen muuttotavaroitaan ja antaa hänelle käytettäväksi yksi huoneistamme harrastekäyttöön.
Ja uutena ilmiönä on tullut tämä ilmiö, jota kutsun "parempien bileiden metsästykseksi". Olipa kyse muodollisista tai vähemmän muodollisista juhlista, se tietty ihmistyyppi panttaa tietoaan ja pahimmillaan jopa selvittää, että olisiko päälle mahdollisesti tulossa jotakin kivempia juhlia jollakin kivemmalla kaverilla. Sitten vasta annetaan se lopullinen vastaus. Ja yleensä reippaasti myöhässä, jos silloinkaan. "En mä tullutkaan sun häihis, kun yhdellä tutulla oli just silloin haalaribileet."
Ei ole oikeastaan mielestäni kyse siitä, kuka on suosittu ja kuka ei. Pikemminkin siitä, että kun löytyy se joku ihminen, joka mielellään tekee, tukee ja auttaa, tietty ihmistyyppi repii tästä kaiken irti. Ja ainoa millä siltä suojaudut, on olla suostumatta. On ihan ok kieltäytyä, jos se ei yksinkertaisesti sovi omiin aikatauluihisi. Tai vaikka viilentää väjelä, jos osuu kohdalle tuollainen hyötyjä. Yksinkertaista, kun siihen opettaa itsensä: jos et pääse salamana kuskaamaan ystävääsi kauppaan ja takaisin, toimimaan taas kerran ilmaisena lapsenvahtina tai et halua tehdä ilmaiseksi jotakin työtä tai palvelua, ei tarvitse. Todennäköisesti aluksi saat vastaan loukkaantuneita tuhahduksia tai syyllistämistä, jopa raivoamista, mutta pidä pää kylmänä: se kertoo enemmän rähjääjästä kuin sinusta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:52"]
En oo ollut suosittu, mutta vastaan silti. Ei kannata antaa muiden hyväksikäyttää itseään, mutta ei myöskään piehtaroida pettymyksissä. Sulla on ilmeisesti kuitenkin paljon tuttavia? Ei kaikki jaksa pitää paljoa yhteyttä kaikkiin tuttaviinsa. Et sitten ottanut yhteyttä siihen synnyttäneeseen kaveriin itse? Hänelle tilanne oli uusi, varsinkin jos eka lapsi kyseessä. En tiedä, mutta musta tuntuu, että sä ehkä odotat vähän liikaa, siis että kaikki ihmissuhteet olisi täysin tasappuolisia aina. Mutta sullahan menee hyvin elämässä, iloitse siitä.
[/quote]
Toki menee hyvin elämässä, ja olenkin kiitollinen. Varmaan olen turhan herkkänahkainen, johtuen nuorempana kokemistani pettymyksistä. Koska olen ollut yksinäinen, haistelen varmaan turhankin tarkkaan signaaleja ja otan itseeni. Tähän synnyttäneeseen kaveriini en ollut yhteydessä itse, sillä en halunnut tungetella siltä varalta, että jotain olikin mennyt pieleen. En siis usko, että kyseessä oli mitenkään tahallinen epähuomaavaisuus, vaan juuri tällainen "ai niin, tolle xx vois kans ilmoittaa". Lähinnä harmitti, että olin käyttänyt ison osan vapaasta viikonlopustani siihen, että lähettelin tsemppiviestejä ja googlasin erilaisia vinkkejä ja ohjeita netistä. Itse kuitenkin ilmoitin kaikille läheisilleni lapsen syntymästä hyvin pian sen jälkeen, kun oltiin päästy osastolle. Tiesin, että siellä ihmiset jännittävät, niin oli vaan luonnollista kertoa, että kaikki hyvin täällä. Mutta tottahan on sekin, että on meitä ihmisiä erilaisia, kaikki eivät varmaan vaan ajattele niin.
[/quote]
Et sä voi tietää, etteikö joku pettynyt silti, kun ei saanut viestiä :) joku voi odottaa sulta viestiä, mutta et tiedä sitä, kun et oo tullu ajatelleeksi asiaa :) joku vanhempi sukulainen esim. Ja tuli mieleen, että jos yrität pitää yhteyttä ihmisiin, jotka ei oo mitään party animaleja, niin vika ei oo sussa, vaan ne ihmiset ei vaan ehkä saa niin paljoa siitä, että hengaavat puolituttujen kanssa. Ehkä niiltä ei kannata odottaa niin tiivistä yhteydenpitoa, toki on kiva että jotenkin pitää yhteyttä ainakin joskus.