Lue keskustelun säännöt.
Miten voin sanoa ystävälleni että hän kasvattaa lapsiaan väärin?
03.08.2014 |
Eli tilanne on se, että tämä kaverini on kahden lapsen äiti (4 ja 2), ja on periaatteessa ihan tarmokas perheenäiti, koti on kohtuu siisti, lapsilla säännöllinen vuorokausirytmi, saavat hyvää itsetehtyä ruokaa jne. Mutta: kaverini on todella fiiliksen mukaan menijä, ja aina kieltää tai sallii lapsiltaan asioita sen mukaan, onko itsellä juuri sillä hetkellä tarmoa valvoa sääntöjen noudattamista, tai jos hän on väsynyt/kireä, niin saattaa tiuskia melkein ilman syytä ja kieltää ihan normaalitkin toiminnat. Tästä seuraa se, että lapset ovat hämmentyneitä, ja todella rasittavia, koska kokeilevat tietenkin jatkuvasti rajojaan. Isä on reissutöiden vuoksi pitkähköjä aikoja poissa kotoa, joten lapset ovat lähinnä äidin kanssa. En ole halunnut puuttua toisten asioihin mutta nyt tuntuu, että lasten tulevaisuuden vuoksi olisi hyvä saada äiti ymmärtämään johdonmukaisen sääntöjen noudattamisen hyödyt. Miten minun kannattaisi toimia?
Kommentit (18)
jos ystävyys tähän henkilöön on tärkeää, niin suosittelen olla puuttumatta. helposti voi loukkaanta kun hänen vanhemmuuteen puututaan. onko itselläsi lapsia? vielä pahempaa nimittäin on jos lapseton neuvoo.
jos ystävyytenne on lujaa tekoa ja tiedät, ettei välirikkoa tule, niin voithan asiaa hänelle pohtia. mutta älä missään nimessä neuvo! on todella arka aihe,jos neuvoo toista äitiydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä suusi kiinni ja anna olla! Jos lapsilla on kotona muuten hyvä olla niin tuskin tuo heitä pilaa.
kannattaa pitää huoli omista asioista ja keskittyä oikeisiin murheisiin ja omaan elämään (mitä sinulla ei näköjään ole)
Tarjoa apuasi jos toinen on noin väsynyt.
N ja J varmaan on ne vanhemmat ja kasvattaa miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan normaalilta ihmiseltä. Kuka pystyy olemaan aina johdonmukainen?
Suosittelen kesyä keinoa eli ota asia esiin oman kokemuksesi kautta: "voi että kun olen nyt kesällä ollut epäjohdonmukainen lasten kanssa blabla... tuntuu, että lapset käyttäytyvät nyt huonommin kuin yleensä...". Ja sit voi kysyä kaverilta, jaksaako hän aina olla johdonmukainen lasten kans ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tekisin ls.ilmoituksen. Ei tuo hyvältä kuulosta alkuunkaan. :(
jaa, ota lapset hoitoon jos äitinsä näyttää väsyneeltä. Mieti, väsyneenä ei pysty normaaliin suoritukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla pitää olla säännölliset ruokailuajat, ulkoilu, nukkumaanmeno, syödä ruokapöydässä eikä haahuilla ees taas, Olla johdonmukainen, ellei oo karkkipäivää niin sitä karkkia ei sitten anneta, ellei jaksa tai viitsi niin mieluummin lapset päiväkotiin.
Ennemmin olisin huolissani sinun tekemisistäsi, tai siis tekemättä jättämisestäsi kuten avun tarjoamisesta? mitä se jonnin joutava arvostelu auttaa. vai oletko tehnyt muuta kuin lukenut oppaista millainen äidin pitää olla, omaa kokemusta tuskin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:53"]
Lapsilla pitää olla säännölliset ruokailuajat, ulkoilu, nukkumaanmeno, syödä ruokapöydässä eikä haahuilla ees taas, Olla johdonmukainen, ellei oo karkkipäivää niin sitä karkkia ei sitten anneta, ellei jaksa tai viitsi niin mieluummin lapset päiväkotiin.
[/quote]
Aloitetaan armeija jo synnytyslaitoksella.
Oon enemmän huolissani sun tekemistäsi! Siis miten sulle kuuluu sun kaverin perheen jutut??? Pitäisit vaan omista jutuistasi kiinni. Perheet ovat erinlaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:25"]Niin itselläni ei ole lapsia, siinä 13 on oikeassa. Mutta tarjoan kyllä apuani. Olen nuoremman lapsen kummi ja tapaan näitä lapsia enemmän kuin 4 muuta kummilastani yhteensä. Ystäväni myös itse pyytää minua usein kylään tai milloin minnekin lasten kanssa, ja suostun aina jos voin, sillä näen että hän kaipaa tukea vanhemmuudessaan. Kysyin neuvoa itseni takia, sillä lapset ovat todellisia energiasyöppöjä, ja tuntuu, etten enää jaksa olla heidän kanssaan, ja meno muuttuu vain hankalammaksi. Olen lukuisia kertoja ollut itsekin paikalla, kun äiti on toiminut kasvattajana todella epäjohdonmukaisesti, mutta pitänyt kieleni kurissa, koska omastakaan mielestäni tällaiset asiat eivät kuulu ulkopuolisille. Toivoisin, että saisin äidin jotenkin näkemään toimintansa ikään kuin ulkopuolisen silmin. Jos äiti ei ole paikalla, lapset käyttäytyvät paljon paremmin. t: ap
[/quote]
No kylläpä sinunkin silmät avautuvat monessa jutussa kun saat omia lapsia. ;) Kasvatus ei ole mikään helppo juttu. Pieni epäjohdonmukaisuus sillon tällöin ei ole niin iso juttu johon tarvitsee puuttua. Se on enemmänkin inhimillistä. Jokainen on joskus erittäinkin epäjohdonmukainen.
Ymmärrän tilanteesi. Itsellä on myös ystävä jonka äitiyden tukena olisin halunnut olla enemmän. Hävettää ihan myöntää kuinka monesta periaatteessa ihan mahdollisesta retkestä yms olen kieltäytynyt koska tiedän että uupuisin. Se mikä ystävässä on ihanaa on juuri avoimuus ja rajattomuus. Kuitenkin rajattomuus yhdistettynä vilkeriin lapseen joka on aika rajoitta kasvanut ja siihen ettei omatkaan rajat ole ystävälle ihan tutut tekee juuri sen että omien voimien puitteissa on haastavaa auttaa vaikka haluaisi.
Olen kuitenkin ajatellut että lopulta lapselle on tärkeintä rakastava äiti. Se että jotkut ovat kovalla kädellä puuttuneet kasvatukseen on aiheuttanut vain sen että ystävä on alkanut stressata enemmän, tullut epävarmemmaksi jne. Näistä puuttumisista huolimatta hän on se joka lasta kasvattaa ja arkea pyörittää, hieman nujerretumpana vain. Vaikea nähdä siinä lapsen etua. Jokainen kuitenkin varmaan parhaan taitonsa ja ymmärryksensä mukaan kasvattaa.
Joskus olen ystävälle puhellut että jännä juttu tuo ad(h)d joka ilmenee näin ja näin, josko hän jotain siitä tunnistaisi kohdalleen. Ei olla kuitenkaan asiaan sen syvemmälle menty. En ole halunnut alkaa painostaa omilla näkemyksilläni ja rikkomaan välejä. Tosin välillä kaivelee meidän aikuistenkin olemista tuo rajattomuus.
Kuitenkin tapoja kasvattaa on monia ja eri ihmisten tavoissa on eri hyviä ja huonoja puolia.
Viimeksi kun lapsen hoito tuli puheeksi, ystävällisesti ohimennen mainitsin joitain ajatuksia siitä miksi toisten lapsia voi olla vaikea hoitaa koska ystävää selvästi painoi se että apu tuntuu olevan kiven alla. Vaikka en puutukaan kovalla kädellä, en kuitenkaan myöskään haluaisi olla sellainen ystävä joka valehtelee ummet ja lammet kiireistä sillon kun ei uskalla/halua lasta hoitaa.
Tilanne varmasti on haastava myös koska tosiaan olen lapseton, mitä enemmän kokemusta kertyy sitä paremmin tuonkin lapsen kanssa varmasti pärjäilisin haastavammissakin tilanteissa. Pakko kuitenkin mainita että onhan täälläkin nammoja jotka suoraan haukkuu vaikka naapurin lapset mahdottomiksi, haluaisi heidät pois lastensa luota kodistaan mellastamasta ja tuomitsevat noiden toisten lasten kasvatuksen, ovat huolissaan tms ja miettivät miten noista asioista voisi sanoa. Sitä en siis allekirjoita että se että on omia lapsia tekee ihmisestä automaattisen kasvattajagurun ja kyvykkään kasvattamaan naapurin lapsetkin samalla vanhempiakin kasvattaen.
Hanakampia neuvojia ovat yleensä lapsettomat ystävät. Sillä lapselliset tietävät miten hermoja repivää elämä kolmen sinun pinnasi kestävyyttä jatkuvasti testailevan tasmanian tuholaisen kanssa voi olla. Johdonmukaisuudessa pysyminen on pikkujuttu, verrattuna siihen tunteeseen kun tekisi mieli paiskata muksut ulos koko talosta ;)
Jos sinusta on haastavaa olla heidän kanssaan silloin tällöin, niin äiti on heidän kanssaan aina. Mietippä sitä. Ja tottakai lapset käyttäytyvät mallikkasti kun äiti ei ole paikalla. Sehän vain tarkoittaa sitä että äidin opit ovat kyllä menneet perille ja he osaavat käyttäytyä. Mutta tutulle äidille, johon luottaa voi purkaa itseään.
Niin itselläni ei ole lapsia, siinä 13 on oikeassa. Mutta tarjoan kyllä apuani. Olen nuoremman lapsen kummi ja tapaan näitä lapsia enemmän kuin 4 muuta kummilastani yhteensä. Ystäväni myös itse pyytää minua usein kylään tai milloin minnekin lasten kanssa, ja suostun aina jos voin, sillä näen että hän kaipaa tukea vanhemmuudessaan. Kysyin neuvoa itseni takia, sillä lapset ovat todellisia energiasyöppöjä, ja tuntuu, etten enää jaksa olla heidän kanssaan, ja meno muuttuu vain hankalammaksi. Olen lukuisia kertoja ollut itsekin paikalla, kun äiti on toiminut kasvattajana todella epäjohdonmukaisesti, mutta pitänyt kieleni kurissa, koska omastakaan mielestäni tällaiset asiat eivät kuulu ulkopuolisille. Toivoisin, että saisin äidin jotenkin näkemään toimintansa ikään kuin ulkopuolisen silmin. Jos äiti ei ole paikalla, lapset käyttäytyvät paljon paremmin. t: ap
Ei ole sinun asia puuttua toisten kasvatukseen jos lapset eivät koe väkivaltaa tai muuta tahallista toimintaa sen seurauksena.