Hesarissa mielipidepalstalla diabeetikon lapsen äidiltä.

Yläkouluope ilmoittautuu. Meille on annettu ohjeet diabetestapauksista seuraavasti: Kodin tulee ilmoittaa koululle jos lapsella on diabetes. Lapsella on itsellään mukana makeaa hätävaravälipalaa ja esim. annospussi hunajaa. Jos lapsi saa kohtauksen eikä pysty itse enää toimimaan tai antamaan ohjeita, soitetaan hätänumeroon ja seurataan heidän ohjeitaan.

Meillä terkkari on jossain ihan muualla kuin koulurakennuksessa ja sillä kestäisi todennäköisesti ambulanssia kauemmin tulla paikalle. Veikkaan, että sama tilanne lähes kaikkialla muuallakin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:40"]

Opettajat eivät saa ainakaan meillä lääkitä oppilaita koska meillä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta. Meillä koulussa on kielletty jopa haavojen puhdistaminen saati nyt jonkun diabeetikon pistäminen. Se on turvallisuusriski ihan noin muutenkin kun emme voi jättää koko muuta luokkaa valvomatta kun siihen pistämiseen pitäisi keskittyäkin. Hätätilanteessa soittaisin ambulanssin heti ja tietenkin muutenkin toimisin niin hyvin kuin ikinä osaan. Tähän tämä maailma on mennyt ja kaikkeen pitää löytää ayyllinen. Minua on syytetty vanhempien taholta esim. Siitä että lapsi loukkasi jalan välitunnilla ja siitä että oksa osui lapsen silmään matkalla urheilukentälle. Joten en siis toimi ohjeistulsen vastaisesti. Jos pistän diabeetikkoa ja jokin menee pieleen niin olen oikeudessa hyvin pian.

[/quote]

tämä on aivan totta. Viime vuosina ovat vanhemmat tehneet todella monta rikosilmoitusta opettajien toiminnasta, ihan älyttömiä juttuja. Tarvittaessa soitan 112 ja huolehdin lapsesta siihen asti, että ammattilaiset saapuvat paikalle. Minulla ei ole minkäänlaista sairaanhoidollista koulutusta eikä ainakaan meidän koulussa opettajilla ole edes lupaa pistää lapsiin yhtään mitään lääkettä.

[/quote]

Tajuan hyvin, että suututtaa ihmeelliset käytännöt, mutta miten voit verrata sairautta johonkin satunnaiseen onnettomuuteen.

Minusta kuulostaa todella epäinhimilliseltä, että ei olla valmiita auttamaan hengenvaarassa olevaa lasta. Ei kai kukaan kunnon ihminen anna lapsen tai aikuisenkaan maata tajuttomana ilman ,että tekee jotain.

Jos ko kunnassa ei ole ainoatakaan täyspäistä terkkaria tai opea, niin yhteys tarpeeksi korkealle esiportaaseen että alkaa tapahtua! Jos th ei suostu hoitamaan pistosta paikalla ollessaan ja työaikana, eikö se ole virkavirhe?!Suut auki neuvottelemalla asiat usein selviää myös kotiväen kanssa.

Tänään Hesarissa OAJ:n edustaja kertoi sen, minkä pitäisi olla normaalijärjellä selvää joka tapauksessa, eli että tottakai opella on hätätilanteessa lakisääteinen velvollisuus antaa ensiapua. Se on eri asia, kuin arkinen lääkkeiden anto. Tämä pätee siis myös Helsinkiin.

Ope

Kirjoitus diabeetikko lapsen äidiltä. Hienosti unohtui otsikossa sana välistä näköjään.

En jaksanut lukea linkkiäsi, mutta yleisenä järjenkäytön ohjenuorana sanoisin, että kannattaa ottaa aika isolla varauksella nämä yksipuoliset itkuvalitusvirret.

Mun pojalla on koulussa Epipen selleriallergian vuoksi. Ei oo kukaan koskaan sanonut, etteikö sitä käytettäisi tarpeentullen. Opettaja jopa huolehtii, että Epipen tulee varmasti rerkille mukaan. Kertaakaan ei onneksi ole tarvittu Epipeniä.

Luin myös tuon kirjoituksen tämän päivän Hesarista ja ihmettelin.

Olen ennen alan vaihtoani työskennellyt opettajana. Esimerkiksi eräällä luokkaretkellä, jonka valvojana toimin, oli mukana diabeetikko-oppilas. Ennen luokkaretkelle lähtemistä koulun terveydenhoitaja pyysi minut "harjoittelemaan" pistämistä. Ekaksi harjoittelin appelsiiiin ja sen jälkeen terveydenhoitajan hauikseen (hän siis pyysi itse). Hitsi. tuntui kyllä kurjalta, kun huomasin varmasti aiheuttavani kipua terveydenhoitajalle. Tosin jos olisi tullut tilanne, että nuori olisi tarvinnut pistoksen, olisin sen auttavasti osannut laittaa. 

Jotenkin jäi tunne, että ihan kaikki ei täsmännyt kyseisessä mielipidekirjoituksessa. Opettajien vastuuseen kuuluu myös nuorten ja lasten turvallisuudesta huolehtiminen kouluaikana.

Tuollainen tilanne on tosi vaikea, koska ihan kokonaan lapsen vastuulle veren sokerin seurantaa ja säätelemistä ei voi jättää. Ymmärrän vielä sen, että opettaja ei ala lääkitsemään ketään, koska ei ole terveydenhuoltoalan ihminen. Se ihmetytti, että terveydenhoitajakaan ei auta...? Ja kai nyt hätätilanteessa kuka vaan esim. epipenin tökkää.

Minä kyllä uskon tuon. Kyse on varmaan siitä, että ei ole ollut kunnollista koulutusta ja on kieltäydytty siksi vastuusta. Eli on puuttunut henkilö joka kouluttaa. Törkeää kuitenkin. Mikään päiväkotien touhussa ei kyllä yllätä, sydämetöntä sakkia liikaa töissä.

Luin kirjoituksen ja kyllä ihmetytti. Tai siis oikeastaan ei. Ihmiset ovat nykyään kamalan välinpitämättömiä, ilkeitä ja itsekeskeisiä. Muita ei auteta jos se menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä terveydenhoitajan pitää pistää lääke, jos ei pistä, se on tehtävien laiminlyöntiä ja irtisanomisperuste. 

Sen pistämisen oppii jokainen. Minun piti opetella pistämään lapseeni sytostaatteja, en saanut harjoitella appelsiinin enkä minkään muunkaan kanssa, vain lapseni kanssa. Mutta kun se on tehtävä niin se on tehtävä ja opittava. Tahdosta se on kiinni, jokainen osaa jos vain kerrotaan mihin pistetään ja kuinka.

Älkää vähätelkö epipenejä! Jos epipen osuu isompaan verisuoneen voi seurauksena olla kuolema.

Diabeetikon verensokerin ylläpito on sellaista alkemiaa, ettei opettaja voi varmasti tietää, pitääkö antaa lisää sokeria vai lisää insuliinia. Sokerin antaminen ei käsittääkseni tapa, mutta lisä-insuliinin antaminen voi tappaa. Eikö silloin ole parempi odottaa ambulanssin väkeä, joilla on kunnolliset verensokerimittarit ja puhelinyhteys lääkäriin?

Mulla on tullut vastaan vastaavia tapauksia, pk:sta ja koulusta. Laitosten välillä on eroja!

Miettikää nyt vähän! Kukaan ei voi kieltäytyä antamasta hätäensiapua, raastupaan joutuu jos katsot vierestä toisen ehkä kuolemaan johtavaa sairaskohtausta etkä tee mitään.

Opettajat eivät saa lääkitä oppilaita. Minullakin on esim. kyytabletit mukana ja jos luokassa johonkin oppilaaseen pistäisi ampiainan ja kurkku lähtisi turpoamaan, niin en saisi antaa tablettia oppilaalle. Tietty siinä vaiheessa voisi olla moraali koetuksella, mutta tuhotako seuraavat 30 v uralla... Siinäpä kysymys. Riippuisi varmaan hivenen alueesta, että antaisinko sen lääkkeen vai en. Ns. slummialueella olevassa koulussa olen antanut astmakohtauksen saaneelle tytölle huikat omasta astmapiipustani, sen sijaan elitistialueella en uskaltaisi sitä tehdä. Luultavasti ampiaisen piston jälkeen jättäisin omat kyytabletit pöydälleni ja sanoisin meneväni käymään varastossa. Fiksut oppilaat tajuaisvat varastaa kyllä nuo lääkkeet.

Kirjoitus oli julkaistu nimettömänä eikä siinä kerrottu päiväkotia tai koulua tai edes summittaista aluetta, jossa toimitaan välinpitämättömästi.

En todellakaan usko sitä, että terveydenhoitaja kieltäytyisi pistämästä oppilasta. Jos olisin kirjoittaja ja näin todellakin tapahtuisi, menisin vierailulle kouluun / päiväkotiin ja pyytäisin saada näyttää kuinka pistäminen tapahtuu. Mikäli pyyntöni evättäisiin, ottaisin yhteyttä kyseisten työntekijöiden esimiehiin.

Opettaja ei saa lääkitä lapsia. Vain asiaan koulutettu henkilö saa.

Olipa erikoinen kokemus tällä perheellä. Meillä myös I-tyypin diabeetikko, joka sairastui 7-vuotiaana. Sen jälkeen hoidon ovat opetelleet

- koko koulun henkilökunta periaatteessa, mutta 4 hoitajaa on "päävastuussa" ja he myös auttavat kollegoitaan

-koulun terkkari

- (ertyislapsen ollessa kyseessä) myös kotikaupunkimme hoivapalveluiden henkilökunta, jos sattuisvat tulemaan avuksemme jossakin kiireisessä tilanteessa

- Lisäksi koulutusta on tarjottu ja annettu ihan kaikille halukkaille perheenjäsenistä alkaen. Koulutuksen saisi vaikka mummille tai lapsen isoveljelle, kun hakeutuisi hoitavan diabetespolin piiriin. He järjestävät mielellään koulutustuokioita, jos ilmenee vielä nytkin uusia ihmisiä, jotka tarvitsevat oppia.

- Lisäksi olen itse opettanut lapsen sisarukset ja taksikuljettajat etenkin hypoglykemian hoitoon glukoosilla/ hunajalla ja hätätilassa pistoksena annettavalla Glucagenilla. Siitä olen eri mieltä, etteikö kyse olisi "lääkkeestä". Kyllä sitä pitää osata sekoittaa oikein ampulleistaan, annostella ja pistää oikein oikeaan paikkaan.

Hypoglykemian hoito ei ole vaikeata. Siitä selviää vanhemman opastuksella tai jos halutaan oppia koko pistämishoito, niin pohjaksi riittää 2h. Suhtaudun suurella epäilyksellä mielipidekirjoitukseen --- tai vähintäänkin ihmetyttää voiko muka ammattikasvattajien joukko kieltäytyä tarjotusta koulutuksesta.

Huoltajan antama koulutus ei ole missään tapauksessa riittävä! Lääkitsemiseen tarvitaan koulutus ja kirjallinen lupa lääkinnästä vastaavalta lääkäriltä.

" Ennen suostumuksensa antamista lääkehoitoon ryhtyvälle työntekijälle ja hänen esimiehelleen tulee selvittää lääkitsemiseen liittyvät vastuut ja velvollisuudet. Lääkitsemiseen, silloin kun se on työnantajan hyväksymää toimintaa, liittyvä vastuu ja mahdolliset vahingonkorvauskysymykset ratkaistaan samoin periaattein kuin koulutyössä yleensäkin.  Lääkehoitoon kouluttamaton henkilöstö voi osallistua luonnollista tietä annettavan ja ihon alle pistettävän lääkehoidon toteuttamiseen yksittäistapauksissa tai tilannekohtaisen harkinnan ja riittävän lisäkoulutuksen jälkeen. Koulutuksen antaa laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö ja kirjallisen luvan terveydenhuollon toiminnasta vastaava lääkäri. "

Olisiko tapaus jossakin pienellä paikkakunnalla jossa ei tukea ole tarjolla.