Miksi niin monessa perheessä miehet vie ja naiset vikisee?!
TAAS olen hoitanut kahden pienen aamupalat, ulkonakäynnit, iltapalat ja pesut yksin jo parin viikona ajan. Nyt alkaa kyllästyttää!
Ymmärrettävää siinä mielessä, että mies tekee 3-vuorotyötä, ja jaksaa puhua sen nimeen aina kun otan nämä asiat esille, mutta kyllä minäkin olen ykkösen ja kakkosen välissä ollut töissä ja TIEDÄN, että monikin työopaikka on kuin lomalle menisi, koska koti-työt ja lasten-hoito on niihin(töihin) verrattuna rankkaakin rankempaa työtä.
Mä en myöskään ymmärrä kahta ystävääni, jotka itkevät aina, että mies tulee ja menee miten haluaa, eikä osallistu lapsenhoitoon ja/tai koti-töihin. No ei kai ne niin kauan osallistukaan, kun naiset antaa niiden käyttää itseään kynnysmattona. Pitää osata sanoa ja lopussa vaikka ottaa ja lähteä, jos tilanne ei mikikään muutu. Näin olen itsekin ajatellut kohta tehdä.
Olkaa naiset sen verran " äijiä" ja antakaa sen feministin tulla itsestänne esiin, ei meidän kaikkea yksin tarvitse tehdä! Perhe on yhteinen projekti!
Kommentit (7)
Olen siis " turtunut" tilanteeseen :(
Naiset, te käytätte kotona suurta valtaa ettekä edes huomaa sitä. Pitääkö teidän ottaa avioero, että huomaisitte, miten te oikeasti päätäätte perheen useimmat asiat. Silloinhan miehet jäävät orpoina lehdelle soittelemaan, kun vaimo vei lapset, kodin, perheen, kaiken. Tai sitten yrittävät laiskasti uhitella: hyvä on, en tapaa lasta kun en kerran enää kelpaa perheeseen. Tosiasiassahan naiset vievät miehiä erotilanteessa ihan 6-0. Myös tullessaan jätetyiksi, sillä lasten avulla on naurettavan helppo kostaa. Vuodesta toiseen.
Todellinen ongelmahan tässä on se, että perheiden vallankäyttösopimukset ovat sanattomia. Ei ole ehkä koskaan nostettu kissaa pöydälle ja puhuttu kunnolla perheen työnjaosta ja sen mukaan tuomasta vallanjaosta. Ei ole neuvoteltu, tehty kompromisseja ja sopimuksia. Ja sitten ihmetellään, kun ajaudutaan tilanteisiin, joita ei ole tahdottu, eikä oikein osata niistä pois vaan pyristellään vaan.
Onko siis näin, että naisten on vaan " nieltävä" ylpeys ja antaa miehen tehdä mitä haluaa, ja lopettaa sillä ajatuksella leikkiminen, että " samat työt tekisi, jos olisin yksin näiden lasten kanssa" , vaikka se olisi aivan tottakin!
Miksi miehillä on oikeus ottaa vain sokerit päältä, eli olla lapsen kanssa vain mukavissa ja miellyttävissä tilanteissa ja jättää kaikki " työ" naiselle, usein vielä koti-töiden lisäksi.
-ap
itselleen jokaista pienintä yksityiskohtaa myöten. Seksielämä jää, naisen ja miehen välinen keskustelu jää, ja mies elää takkahuoneessa ulkoruokinnassa. Olen nähnyt tämän lukuisia kertoja vierestä, ja - häpeän tunnustaa - myös omassa suhteessani.
Sitten kun lapsi hieman kasvaa, niin ihmetellään, että miksi ihmeessä mies ei ole mukana. Tätä kannattaisi pohtia jos siinä varhaisessa vaiheessa.
vauva huutaa vain miehen sylissä. Tai " vauva" on jo 11 kk, eikä koskaan suostunut juomaan pullosta tai ottamaan huvituttia. Annan vauvan mielelläni miehelle mukaan, jos hän lähtee esim. vanhemmilleen, mutta kotona ollessan tämä isäntä ei selvästikään jaksa jatkuvasti äidin perään itkevää vauvaa. Eli minä en mielelläni omisi vauvaa, vaan vauva näyttää omivan äidin.
-ap
ja helposti ihan biologisista syistä, niin pitäisi koko ajan pitää mielessä sekin, että ei se parisuhde ja mies ole mikään itsestäänselvyys.
ja miehet tulevat ja menevät, koska tahtovat säilyttää edes pienen hitusen miehistä itsekunnioitusta.
Toisaalta naisilla on vahvasti taipumusta martyrologiaan, esimerkiksi nimenomaan tuon ystäviltäsikin kuulemasi narinan kautta. Jos naisella on huono itsetunto, niin kokemukseni mukaan se on aina tarinoissa miehen vika. Vähän itsereflektiota peliin, naiset. Kotiäitiys voi olla rankkaa.
Joten annostele sitä feminististä raivoa viisaasti. :D
Minusta oleellista olisi, että ottaisitte käyttöön ajatusmalleja, jotka pyrkivät rakentamaan SILTOJA sukupuolten välille, sen sijaan että alatte aktiivisesti heilua barrikadeilla lippu kourassa ja rakennella lisää muureja.