Tervehtiminen

Kun ei ole minkäänlaisia peruskäytöstapoja koskaan opetettu eikä vaadittu, mitä muuta voi näiltä junteilta odottaa, Ei mitään tilannetajua, milloin tervehtiminen tai siihen vastaaminen on luontevaa. Kärjistettynä, jos Mannerheimintiellä tulee tuntematon ihminen vastaan, ei tarvitse tervehtiä, mutta jos Lapissa vaelluspolulla tulee joku vastaan, silloin tietysti tervehditään. Sosiaalisesti taitava ja sivistynyt ihminen osaa näiden ääripäiden välillä tilanteet milloin on luontevaa tervehtiä.

Mutta aina, jos sinua tervehditään, tervehdi takaisin.

ihmiset ei osaa edes työpaikoilla tervehtiä, vaikka kuuluu hyviin tapoihin sielläkin, iästä riippumatta.

Hienoa jos tämä on suurimpia ongelmiasi.

Netin syövereistä:

"Tässä joku ihmetteli sitä kun tervehtimissäännöt ovat unohtuneet. Aivan oikein, ja kerrataan vielä miten se moikkaaminen menee. Nuorempi tervehtii ensin vanhempaa ja mies naista. Jos nainen on nuori, teini- tai neitoiässä, hän on kohtelias, kun tervehtii vanhempaa herraa ensin, mutta muuten siis mies naista."

Eli säkin mokasit kun tervehdit ensin?

Nuo mies-tervehtii-ensin-naista jne tervehtimissäännöt kuuluvat kabinetteihin ja seurapiiritapahtumiin. Kansallispuistossa ja omassa pihassa voi tervehtiä ihan ilman arviota toisen iästä tai sukupuolesta.

Minua hämmästyttää myös tervehtimisessä se, että pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa työpaikassani (talossa noin parisataa henkeä töissä) osa ihmisistä ei vastaa tervehdykseen lainkaan esimerkiksi jos kohtaamme kellokorttilaitteen luona tai kuljemme samaan aikaan aamulla ovesta. Silloin on luontevaa sanoa huomenta. Jos ei ole sosiaalisella tuulella, voisi edes nyökätä, eikö? Mutta osa ei vaan sano yhtään mitään. Samoin kahvihuoneessa, on hassua kun menee sinne hakemaan kahvia ja sanoo moi, ja toinen vain tuijottaa eteensä. Olen itse siis nelikymppinen nainen ja nämä tervehtimättömät ovat samalla tavalla keski-ikäisiä naisia ja miehiä.

Asuinkerrostalossani kaikki kyllä moikkaavat rappukäytävässä, vaikka ei tunnettaisikaan.

Toinen mikä ihmetyttää, on maaseudulla tervehtiminen. Jos meidän pihaan ilmestyy joku kyläläinen etsimään esim. puolisoani ja tervehdin iloisesti, saattaa olla, että kyseinen henkilö (näissäkin yhtä lailla miehiä ja naisia) ei vastaa tervehdykseen ollenkaan. Katselee vain ohitseni ja ylitseni ja katse hakee miestäni.Samoin sukulaislapsilla on outo tapa vastata tervehdykseen vain örähtämällä "öngh" tai jotain vastaavaa.

Mistä ihmeestä tällainen trendi on tullut? Minut lapsesta asti kasvatettiin siihen, että on kohteliasta tervehtiä ja vastata tervehdykseen. Onko se nykyään jotenkin liikaa vaadittu? En ole itsekään mikään sosiaalinen butterfly että jotenkin nauttisin sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta käytöstavat sentään minulla on.

"Toinen mikä ihmetyttää, on maaseudulla tervehtiminen. Jos meidän pihaan ilmestyy joku kyläläinen etsimään esim. puolisoani ja tervehdin iloisesti, saattaa olla, että kyseinen henkilö (näissäkin yhtä lailla miehiä ja naisia) ei vastaa tervehdykseen ollenkaan. Katselee vain ohitseni ja ylitseni ja katse hakee miestäni."

Tämä! Aivan uskomatonta, ihminen tulee minun(kin) pihaani eikä viitsi tervehtiä ja esittää asiaansa. Ei tulisi itselleni mieleenkään mennä toisen kotiin noin, vaan aina tervehdin kaikkia ketä siellä näen ja sanon selkeästi millä asialla liikun.

Lapissa ja mökeilläkin tervehtiminen on myös turvallisuuskysymys. Rekisteröidään keitä on liikkeellä, Lapissa jos sattuu jotakin, mökeillä varkaiden takiakin.