Tunnustaako kukaan ettei pidä kovin persoonallisista ja erikoisista ihmisistä

no en, koska tykäään juurikin sellaisista

Jos se persoonallisuus ja erikoisuus on vain huomionhakuisuutta, en juuri piittaa.

Pidän ihmisistä, jotka ovat samalla tavalla persoonallisia ja outoja kuin itsekin olen. Sehän on ihan inhimillistä, etsiä kaltaisiaan.

Rakastuin mun miehessä alun perin siihen, että ajatteli eri tavalla ja oli "erilainen" kuin kaikki muut tuntemani miehet. No, kyllähän tuo erilainen onkin: paljastui harhaluuloisesksi kontrollifriikiksi, joka mm. kaiveli mun henkilökohtaiset viestit vanhoista puhelimista :(

Jos mulla on vielä joskus parisuhde, haluan ihan tavallisen äijän.

Tytöille sopii paremmin erikoinen ja persoonallinen nimi. Pojille enemmänkin tämmöinen top-10 peruskauraa oleva nimi.

Joo. Minäkin ajattelin alussa että mieheni on persoonallinen mm. vaatetukseltaan. Myöhemmin selvisi että se on vaan jumalattoman pihi ja haalii Uffin yms. alennusmyyntien rääsyjä kun ei muuhun viitsi rahojaan laittaa. Asunnon varastohyllytkään eivät vaikuttaneet enää millään lailla persoonallisilta, ainoastaan sairaalloisen kitupiikin ratkaisulta.

Tunnustan.

Ihastuin miehessä persoonallisuuteen. Ei ulkonäöllisesti yritä olla persoonallinen, ei ole pinnallinen, mutta vähän eroaa massasta. Se ei ole tärkeää itselleni , mutta rakastan sitä, ettei hän ole kuin kaikki muut. Ensi tapaamisesta lähtien nautin hänen seurastaan sen takia. Vuodessa ei ole vielä paljastunut sosiopaatiksi.

Joo, mä tunnustan kans. Erityisesti sellaiset oikein äänekkäät ja "Aina ylipirteät" tapaukset rasittaa.

Jos erikoisuutta haetaan väkisin niin sellainen ihminen on aika vaikea. Jos taas on erikoinen luonnostaan niin menee.

Enemmän halveksin ihmisiä jotka tekevät aina kaiken niin kuin muut tai koska näin on aina tavattu tehdä. Ei mitään persoonallista tatsia missään.

Persoonallinen & erikoinen? Varmaan riippuu, keneen verrataan.