Lue keskustelun säännöt.
Sinä masentunut: kuinka yleisiä kuolema-ajatukset ovat sinulle?
Kommentit (12)
Joka päivä tulee mieleen. Useimmiten öisin, kun ei pysty nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ne mieleen tulee mut enenmän sillai että olis parempi kaikille että kuolis pois
Jatkuvia, 24/7. Lainaten toisten vastauksia.
Huonona kautena jatkuvaan. Mm tänään meinasin kävellä tahalleni rekan alle. Ei ole helppoa, kun kouluarkena odotan bussia pysäkillä, josta suurinosa ajaa +120km/h, vaikka rajoitus vähemmän. On sen verran syrjässä paikka, ettei kukaan jaksa välittää rajoituksista. Ja täältä ajaa rekkoja helposti 5-10 sinä aikana aamuisin ohi, mitä odotan bussia.
t. teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä, elän vaan lasten takia. Ehkä tapan itseni, kun ne on täysi-ikäisiä. Oon miettinyt keinojakin.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:19"]Joka päivä, elän vaan lasten takia. Ehkä tapan itseni, kun ne on täysi-ikäisiä. Oon miettinyt keinojakin.
[/quote]
Sä oot yhtä tärkeä sun lapsille vielä sittenkin kun ne on täysi-ikäisiä!
T.23 vuotias jonka äiti hukuttautui minun ollessa 8v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:19"]Joka päivä, elän vaan lasten takia. Ehkä tapan itseni, kun ne on täysi-ikäisiä. Oon miettinyt keinojakin.
[/quote]
Sä oot yhtä tärkeä sun lapsille vielä sittenkin kun ne on täysi-ikäisiä!
T.23 vuotias jonka äiti hukuttautui minun ollessa 8v.
[/quote]
No ku oon yh ja sit jään yksin asumaan, kun lapset muuttaa kotoa ja mun elämä on niin tyhjää, että ne on ainut sisältö. Urheilen, käyn töissä, tapaan joskus kavereita, mutta ne ei tuo mitään iloa. Toisaalta toivon luonnollista kuolemaa, vaik syöpää. Harmi, mutta olen todella pitkäikäistä sukua. Mun lapset on tosi ujoja, en usko, että hakeutuvat parisuhteeseen, ellei nyt kotoa haeta eli ei lastenlapsiakaan tarvi odottaa ja niiden takia elää. Haluaisin muuttaa toiseen maahan, kun lapset muuttaa kotoa, mutta en mä voi niitä Suomeen jättää keskenään. On tää niin vaikeeta. Valivali. Mutta kyl mä pysyttelen hengissä lasten takia. En vaan löydä iloa mistään. Olin osastohoidossakin masennuksen takia ja mun omahoitajaki vaan totesi, että ei hän voi mua auttaa mitenkään :-(
Eihän sitä voi tietenkään tietää, mitä elämä tuo, voihan sitä iloakin löytää, nyt en vaan näe sen mahdollisuutta. Lapset hoidan hyvin, ehkä liiankin tunnollisesti ja stressaan, että onko niillä hyvä. Perheneuvolasta oon kyl tukea saanut. Terv 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään saattaa mennä jopa viikko ajattelematta asiaa. En varsinaisesti halua kuolla, mutta eläminenkään ei maita. Huonompina kausina ajattelen asiaa jatkuvasti ja istun milloin missäkin miettimässä ja taistelemassa että tapanko itseni tähän vai en. Kävin psykologilla, mutta lopetin käynnit sillä siitä ei ollut minulle apua. Psykologini ei ottanut minua vakavasti, luultavasti siksi ettei osannut saada minua puhumaan tarpeeksi.
Ei ole sellaisia, ainakaan minulla.
24/7