Miten selvitä kuolemantuomiosta?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:04"]Kiitos että jaat kohtalosi.  Meidän terveiden pitäisi olla kiitollisia terveydestämme.

En osaa lohduttaa mutta toivon sinulle ja perheellesi voimia, ja voin kertoa että menetin toisen vanhempani kun olin lapsi ja siitä kyllä selviää, vaikkakin onhan se elämä sitten hyvin erilaista kuin ydinperheen elo ja suruakin varmasti kohtaa vielä vuosikymmenten jälkeen, esim. tärkeinä hetkinä, juhlapäivinä, toinen vanhempi puuttuu. Voisit vaikka videolla luvata että katselet pilvenreunalta lapsiasi/olet lähellä kuolemanverhon toisella puolella aina kun he tarvitsisivat sinua?  

Jos uskot taivaaseen, voinen kertoa että olen kerran kohdannut kuoleman enkeleitä ja heidän läheisyyteensä kun pääsee niin kokee uskomatonta tyyneyttä, rauhaa ja pehmyttä, hyvää oloa. 

[/quote]

Itse asiassa jäin auton alle kahdeksan vuotta sitten. Sen tuhannesosan sekunnin kun tajusin mitä tapahtui tunsin totaalisen rauhan tunteen. Ajattelin, että olen elänyt hyvän elämän ja voin lähteä rauhassa. Siitä selvisin, mutta nyt toivon että voisin kokea sen tunteen uudestaan lähdön hetkellä. Se oli valtavan kaunis ja hyvä tunne.

ap

Tietäisikö joku muuten nettisivustoa, josta saisi vertaistukea? Se tuntuisi nyt hyvältä.

ap

Voimia ap, muuta en osaa sanoa :(

Oletko kuullut että maksan palan voi siirtää elävältä? Vai onko siihen jokin este? 

Miuten en osaan neuvoa vain mitä muutkin. Jos olet aina halunnut tehdä jotain, tee se. Jos on jotain keskeneräistä sukulaisten tai ystävien kanssa, nyt on aika saattaa ne päätökseen. En usko että kenellekään tekee hyvää kuolla katuen tai katkerana. Uskoi sitten tuonpuoleiseen tai ei.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:13"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:04"]Kiitos että jaat kohtalosi.  Meidän terveiden pitäisi olla kiitollisia terveydestämme.

En osaa lohduttaa mutta toivon sinulle ja perheellesi voimia, ja voin kertoa että menetin toisen vanhempani kun olin lapsi ja siitä kyllä selviää, vaikkakin onhan se elämä sitten hyvin erilaista kuin ydinperheen elo ja suruakin varmasti kohtaa vielä vuosikymmenten jälkeen, esim. tärkeinä hetkinä, juhlapäivinä, toinen vanhempi puuttuu. Voisit vaikka videolla luvata että katselet pilvenreunalta lapsiasi/olet lähellä kuolemanverhon toisella puolella aina kun he tarvitsisivat sinua?  

Jos uskot taivaaseen, voinen kertoa että olen kerran kohdannut kuoleman enkeleitä ja heidän läheisyyteensä kun pääsee niin kokee uskomatonta tyyneyttä, rauhaa ja pehmyttä, hyvää oloa. 

[/quote]

Itse asiassa jäin auton alle kahdeksan vuotta sitten. Sen tuhannesosan sekunnin kun tajusin mitä tapahtui tunsin totaalisen rauhan tunteen. Ajattelin, että olen elänyt hyvän elämän ja voin lähteä rauhassa. Siitä selvisin, mutta nyt toivon että voisin kokea sen tunteen uudestaan lähdön hetkellä. Se oli valtavan kaunis ja hyvä tunne.

ap

[/quote]

Aivothan tuon tekee.

Facebookissa on ainakin ryhmä nimeltä Palliatiivinen ryhmä 2014. Ja varmaan muitakin. Itsekin olen saanut apuja noista Facebookin vertaistukiryhmistä, jotka ovat suljettuja. Hyvää jatkoa sinulle, ap! Olet ainakin saanut paljon aikaan elämässäsi kun sinulla on ihana perhe. Voisiko olla, että myös sairaalassa tai potilasyhdistyksessä (Munuais- ja maksapotilaat Ry) tai syöpäjärjestöt (jos on syöpä) osaisivat kertoa sinulle, mistä hakea apua. Myös joissain seurakunnissa on todella osaavaa henkilökuntaa, jotka osaavat auttaa ilman liikoja jumalajuttuja (paitsi jos niitä haluaa kuunnella).

Perheessäni on erästä mutaation aiheuttamaa harvinaista ja kovaa sairautta, myös itselläni, ja minusta on outoa, että kun lääkäri on ilmoittanut diagnoosin, kenellekään meistä ei ole annettu mitään tietoa, mistä saa vertaistukea tai lisätietoa. Tai käteen ei ole isketty 60-sivuista  kansantajuista opasta, joka sairaudestamme on osin veronmaksajien rahoilla tehty. Ei, itse olen joutunut kaiken kaivamaan netistä...