Miten selvitä kuolemantuomiosta?

Eikö kenelläkään ole kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?

Tarvisitte nyt kaikki apua ja voimaa ulkopuolisilta. Sinun ei tarvi jaksaa mahdottomia. Ottakaa yhteyttä kuntanna alueella toimivaan  kriisikeskukseen, perhenuvolaan ym. Pääsette tähän valitettavan surulliseen "uuteen alkuun", mutta varmasti teillä on perheenä vielä hyviäkin päiviä! Halaus, ei ole sanoja.

Ryppää ja biletä. Kuolet kuitenkin. Parempi nauttia viimeisistä hetkistä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:42"]

Ryppää ja biletä. Kuolet kuitenkin. Parempi nauttia viimeisistä hetkistä.

[/quote]

Oletusarvosi on, että kaikki nauttivat ryyppäämisestä ja bilettämisestä?

Äidilleni kävi samalla tavalla: lääkäri sanoi, että aikaa on kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. (aikaa oli viisi kuukautta)

Mutta siis, oleellista on, missä kunnossa olet. Pystytkö tekemään mitään vai makaamaan vaan sängyssä? Onko sinulla jotain rakkaita harrastuksia, joista nautit? Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimmät. Käy paikoissa, joissa olet aina halunnut käydä (toivottavasti tähän rahavarat antavat mahdollisuuden).

Eli toisin sanoen: yritä tehdä asioita, joita olet aina halunnut tehdä ja niiden kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:50"]Äidilleni kävi samalla tavalla: lääkäri sanoi, että aikaa on kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. (aikaa oli viisi kuukautta)

Mutta siis, oleellista on, missä kunnossa olet. Pystytkö tekemään mitään vai makaamaan vaan sängyssä? Onko sinulla jotain rakkaita harrastuksia, joista nautit? Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimmät. Käy paikoissa, joissa olet aina halunnut käydä (toivottavasti tähän rahavarat antavat mahdollisuuden).

Eli toisin sanoen: yritä tehdä asioita, joita olet aina halunnut tehdä ja niiden kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita.

[/quote]

Pystyn kyllä vielä toimimaan ns. normaalisti, mutta koko ajan on pelko milloin kunto romahtaa. Muuta harrastusta ei ole kuin lukeminen ja kirjoittaminen, mutta nyt en pysty keskittymään niihin. Olisi kuitenkin ihanaa, jos voisin (jaksaisin) tehdä lapsille erityisesti mutta myös muille läheisille jonkinlaisen scrap bookin elämästäni, elämänohjeista ja sanoistani. Voisiko se auttaa läheisiä surussa, vai onko liian naiivi ajatus?

ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:42"]Tarvisitte nyt kaikki apua ja voimaa ulkopuolisilta. Sinun ei tarvi jaksaa mahdottomia. Ottakaa yhteyttä kuntanna alueella toimivaan  kriisikeskukseen, perhenuvolaan ym. Pääsette tähän valitettavan surulliseen "uuteen alkuun", mutta varmasti teillä on perheenä vielä hyviäkin päiviä! Halaus, ei ole sanoja.

[/quote]

Kiitos tästä neuvosta, yritämme saada kriisiapua. Outoa kyllä, mutta kriisiapu ei tullut edes mieleeni. :/

ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:50"]Äidilleni kävi samalla tavalla: lääkäri sanoi, että aikaa on kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. (aikaa oli viisi kuukautta)

Mutta siis, oleellista on, missä kunnossa olet. Pystytkö tekemään mitään vai makaamaan vaan sängyssä? Onko sinulla jotain rakkaita harrastuksia, joista nautit? Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimmät. Käy paikoissa, joissa olet aina halunnut käydä (toivottavasti tähän rahavarat antavat mahdollisuuden).

Eli toisin sanoen: yritä tehdä asioita, joita olet aina halunnut tehdä ja niiden kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita.

[/quote]

Pystyn kyllä vielä toimimaan ns. normaalisti, mutta koko ajan on pelko milloin kunto romahtaa. Muuta harrastusta ei ole kuin lukeminen ja kirjoittaminen, mutta nyt en pysty keskittymään niihin. Olisi kuitenkin ihanaa, jos voisin (jaksaisin) tehdä lapsille erityisesti mutta myös muille läheisille jonkinlaisen scrap bookin elämästäni, elämänohjeista ja sanoistani. Voisiko se auttaa läheisiä surussa, vai onko liian naiivi ajatus?

ap

[/quote]

Voi että, tuo kuulostaa ihanalta ajatukselta! Perheesi voisi aina palata tuon scrap bookin pariin myöhempinä vuosina jos kaipaavat neuvoa tai lohtua :)

Scrap book on aivan ihana idea. Toivon sinulle mahdollisimman onnellista loppuelämää <3

Kiitos teille nro. 9 & 10! Sain hyvän mielen sanoistanne, vaikka tällä hetkellä olo on kamala. <3

ap

Tee scrap book osin videomuodossa, niin jää vielä elävämpi muisto. Jaksamista koko perheelle.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:10"]

Sain kuulla lääkäriltä, että kuolen. Onko aikaa kuukausia vai vuosia, sitä ei osannut sanoa. Kuitenkin korkeintaan pari vuotta. Olen paniikissa, itken koko ajan. Miten voin lohduttaa itseäni ja lähimmäisiä, mies ja lapset tarvitsevat myös voimasanoja.

[/quote]

Paljon voimia tähän! Saako kysyä että mitä sairastat? Oletko sairastanut pitkään vai saatiinko tauti nyt vasta selville?

voi, mulla ei ole tähän nyt muuta sanottavaa kuin että paljon voimia, ja olen varma että sulla ja perheelläsi tulee olemaan vielä niin hienoja muistoja:) scrap book on hieno ajatus, ja muista tehdä niitä asioita joista nautit:) <3

t. 17-kesäinen tyttö

Joudut lähtemään viimeiselle matkalle, mutta älä huoli, toisella puolella on kauneutta, onnellisuutta, ystäviä, taivas. Kaikki rakkaasi tulevat kyllä perässä. Taivaan ikuisuudessa ei aikakaan tunnu pitkälle. Kaikkia asioita ei voi tässä maailmassa ymmärtää, mutta luota vain Jumalaan että kaikki järjestyy. Kaikki on hyvin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:28"]Joudut lähtemään viimeiselle matkalle, mutta älä huoli, toisella puolella on kauneutta, onnellisuutta, ystäviä, taivas. Kaikki rakkaasi tulevat kyllä perässä. Taivaan ikuisuudessa ei aikakaan tunnu pitkälle. Kaikkia asioita ei voi tässä maailmassa ymmärtää, mutta luota vain Jumalaan että kaikki järjestyy. Kaikki on hyvin.

[/quote]

ei perkele teidän hihhuleitten kanssa. Lakatkaa jakanasta sitä kuviteltua ilosanomaanne.

Voimia aapeelle ja kannustan tekemään scrap bookin videomuodossa! Tai laittaa väliin jonkun muistitikun jossa on vaikka pari videota :)

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:10"]

Sain kuulla lääkäriltä, että kuolen. Onko aikaa kuukausia vai vuosia, sitä ei osannut sanoa. Kuitenkin korkeintaan pari vuotta. Olen paniikissa, itken koko ajan. Miten voin lohduttaa itseäni ja lähimmäisiä, mies ja lapset tarvitsevat myös voimasanoja.

[/quote]

Paljon voimia tähän! Saako kysyä että mitä sairastat? Oletko sairastanut pitkään vai saatiinko tauti nyt vasta selville?

[/quote]

Maksasairaus, on kestänyt jo vuoden, mutta nyt tuli lääkäriltä ns. viimeinen tuomio. Joten ihan puskista ei tieto tullut, mutta en todennäköisesti elä tarpeeksi kauan saadakseni maksasiirron. Ei ole alkoholipohjannainen sairaus, jos nyt joku sitä ajattelee.

Tuo video-vinkki yhdessä scrapbookin kanssa oli hyvä.. Mieheni kanssa meillä onkin jo hääalbumi ja -dvd, joten siihen lisäksi voisin kuvata jotain muuta.

Outoa ajatella tällaista, purskahdan itkuun kun näen lasteni hymyn tai halaan miestäni.

Uskon muuten taivaaseen, toivoisin voivani nähdä rakkaani myös "rajan takana". Vielä ei ole aika ajatella lähtöä, mutta olen miettinyt myös tunnenko kipua sitten viimeisinä aikoina.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:28"]Joudut lähtemään viimeiselle matkalle, mutta älä huoli, toisella puolella on kauneutta, onnellisuutta, ystäviä, taivas. Kaikki rakkaasi tulevat kyllä perässä. Taivaan ikuisuudessa ei aikakaan tunnu pitkälle. Kaikkia asioita ei voi tässä maailmassa ymmärtää, mutta luota vain Jumalaan että kaikki järjestyy. Kaikki on hyvin.

[/quote]

ei perkele teidän hihhuleitten kanssa. Lakatkaa jakanasta sitä kuviteltua ilosanomaanne.

Voimia aapeelle ja kannustan tekemään scrap bookin videomuodossa! Tai laittaa väliin jonkun muistitikun jossa on vaikka pari videota :)

[/quote]

Kiitos! :) Vaikka olet tuntematon, niin kiitos sanoistasi ja halaus, niitä tarvitsen. <3

ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:20"]voi, mulla ei ole tähän nyt muuta sanottavaa kuin että paljon voimia, ja olen varma että sulla ja perheelläsi tulee olemaan vielä niin hienoja muistoja:) scrap book on hieno ajatus, ja muista tehdä niitä asioita joista nautit:) <3

t. 17-kesäinen tyttö

[/quote]

Kiitos, olet todella viisas ikäiseksesi mitä viestistäsi antaa ymmärtää. Muista halata ja kiittää lähimmäisiäsi heidän rakkaudestaan, kerro aina kun pystyt miten rakastat myös heitä.

ap

Kiitos että jaat kohtalosi.  Meidän terveiden pitäisi olla kiitollisia terveydestämme.

En osaa lohduttaa mutta toivon sinulle ja perheellesi voimia, ja voin kertoa että menetin toisen vanhempani kun olin lapsi ja siitä kyllä selviää, vaikkakin onhan se elämä sitten hyvin erilaista kuin ydinperheen elo ja suruakin varmasti kohtaa vielä vuosikymmenten jälkeen, esim. tärkeinä hetkinä, juhlapäivinä, toinen vanhempi puuttuu. Voisit vaikka videolla luvata että katselet pilvenreunalta lapsiasi/olet lähellä kuolemanverhon toisella puolella aina kun he tarvitsisivat sinua?  

Jos uskot taivaaseen, voinen kertoa että olen kerran kohdannut kuoleman enkeleitä ja heidän läheisyyteensä kun pääsee niin kokee uskomatonta tyyneyttä, rauhaa ja pehmyttä, hyvää oloa. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:50"]Äidilleni kävi samalla tavalla: lääkäri sanoi, että aikaa on kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. (aikaa oli viisi kuukautta)

Mutta siis, oleellista on, missä kunnossa olet. Pystytkö tekemään mitään vai makaamaan vaan sängyssä? Onko sinulla jotain rakkaita harrastuksia, joista nautit? Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimmät. Käy paikoissa, joissa olet aina halunnut käydä (toivottavasti tähän rahavarat antavat mahdollisuuden).

Eli toisin sanoen: yritä tehdä asioita, joita olet aina halunnut tehdä ja niiden kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita.

[/quote]

Pystyn kyllä vielä toimimaan ns. normaalisti, mutta koko ajan on pelko milloin kunto romahtaa. Muuta harrastusta ei ole kuin lukeminen ja kirjoittaminen, mutta nyt en pysty keskittymään niihin. Olisi kuitenkin ihanaa, jos voisin (jaksaisin) tehdä lapsille erityisesti mutta myös muille läheisille jonkinlaisen scrap bookin elämästäni, elämänohjeista ja sanoistani. Voisiko se auttaa läheisiä surussa, vai onko liian naiivi ajatus?

ap

[/quote]

Minusta tuo n ihana ajatus! Itse pitäisin sellaista kalleimpana aarteenani.

Olen hirveän pahoillani sinun ja läheistesi puolesta.