En muista milloin mulla olisi ollut edes 1pvä niin etten huolehdi..

Mummeli alkaa rääkyä :D

Meillä on vaan "älä ragee"

Lapsettomuus on ihanaa.

Tiedätkö, jonain päivänä alkaa sun oma aika. Siksi mä jaksan kun tiedän, että tämä rumba ei kestä koko elämää.

Päivä on vasta alussa, lähde rannalle/kaupungille/kaverille/sukulaisiin ihan minne tahansa, mutta YKSIN. Kyllä ne pärjää. Kotiin meet vasta puolen yön tietämillä tai vasta huomisaamuna ja sun puhelin on tietysti kiinni.

Pidä rentopäivä ilman siivoomisia ja peliajoista vouhottamisista.

Eipä siitä äidin roolista saa lomaa. Se pysyy hautaan asti. Isojen lasten kanssa on isot huolet ja sitten onkon jo mummon roolin vuoro.

Esikoinen -91

Mä voin jakaa teille yhden arvokkaan viisauden liittyen elämään ja omaa jaksamiseen. Tee sellaisia asioita ja ota itsellesi vain sellainen määrä vastuuta, että selviät siitä itse. Koska totuus on, että keneenkään muuhun ei voi luottaa 100 prosenttisesti. Kun luotat pääasiassa vain itseesi, niin ei tarvitse koskaan valittaa että ei jaksa tai miksei joku toinen tee osaa hommista jne. Pysyy oman elämän langat täysin käsissä.

Tuttu tunne!

Pahinta taitaa olla se tunne että olen oikeasti aina se ns "paha poliisi". Se joka pitää ne peliajat-ja rajat, huolehtii että ne hampaat tosiaankin tulee pestyksi jne. Ja todellakin olen se joka miettii ruokalistat ja myös tekee ne ruoat, aina. Toki mies auttaa siinä tekemisessä jos ja kun pyydän, siitä plussaa hälle, mutta tietänette mitä tarkoitan viimekäden vastuulla, tekijällä ja miettijällä. 

Sama juttu kaikkien kodin töiden kanssa, minä ne mietin ja suunnittelen ja pistän ns moottorin liikkeelle, mies imuroi 1x/vkossa ja se on hänen käsityksensä mukaan tarpeeksi siivoamista. Muuta siivoamista ei siia erityisemmin tarvita eikä ainakaan toteuteta jos minä en siitä sano tai sitä tee, niinkuin yleensä sitten teen. Esimerkkinä ihan petivaatteiden vaihtaminen, ei mies ole niitä koskaan ruvennut irrottamaan ja pesemään ja vaihtamaan ennenkuin minä vähintään aloitan homman. 

Vituttaa sekin että mies kun on lasten kanssa joskus keskenään, esim nyt tulevalla vkolla kun minä aloitan työt ja hän kotona niin a. Ruoka on pelkkää einestä (ei haittaa aika ajoin mutta ymmärrätte ehkä pointtini) ja b. Pelaaminen saa venyä vaikka millaisiin tuntimääriin, onhan se helppoa silloin kun lapset viihdyttää itseään koneilla. Niin ja kotitöitähän ei "nähdä", se on se yleisin syy siihen miksei jotakin ole tehty, kun " en minä huomaa koko asiaa".

Olen kyllästynyt tähän "paha poliisi" rooliini, tympii ja väsyttää välillä, kuten tänään, niin että lähes itken. Sanoi tuohon aloitustoteamukseeni että ota iisisti täällä kun läksi lasten kanssa ulos. Joo otan, samalla huolehtien taas pyykeistä eli petivaatteita pesussa kun eilen illalla rupesin niitä vaihtamaan, hikoilun vuoksi vaihdettava kaikilta 4ltä useammin kuin 2-3vkon välein. Niin ja on tuo lasten lounas eli lohikeitto myöskin ohjelmanrona. Ja pyykkitelineen tyhjennys eiliseltä, eihän sitäkään kukaan muu koskaan voi tyhjentää. Entäs sitten tuo wc-pöntöt, paskarantuja täynnä, mutta eihän ne muita häiritse kuin minua joten tadaaa minähän ne taaskin pesen.

Anteeksi, mutta tätä tämä on ja nyt pitää valittaa, olen aivan totaalisen väsähtänyt ja pahoilla mielin ja pafin päivän päästä pitää aloittaa työvuosi eikä vapaista tietoakaan kun uutena siellä aloitan.

ap

Ja korjataan nyt tuo virheeni eli mies imuroi 2x/vkossa.

ap

Miksi sinä annat lasten puhua sinulle tuolla tavoin?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 10:52"]

Ja korjataan nyt tuo virheeni eli mies imuroi 2x/vkossa.

ap

[/quote]  se on vähän jos tekee vaan imuroinnin. Eikö mies voi ola kotona jotta voit päästä illansuussa uimaan, leffaan, fillaroimaan jne

Olishan se, mutta ei minua huvita tuolla sotkea yksin jollain pyörällä ja leffaankaan ei täältä korvesta niin vaan lähdetä, ei mulla ole ajokorttia. Nojooo, meneehän täältä busseja mutta jotenkin vaan tökkii ajatus siitäkin, körötellä yksin leffaan ja sitten kotiin. En minä sellaista kaipaa.

ap

No minä olen hellittänyt toisen lapsen myötä! Joko alan stressata ja kiusata itseäni kokoajan kotihommilla jos puhtaustasovaatimus on "koti pitää olla siistinä kaiken aikaa ja pinnat tahrattomat, pölyttömät jne, pyykit pesty jne" Koska lapsiperheessä kun siivoat, niin kohta on jo päivän jälkeen samat tahrat ja murut keittiön lattialla, keittön kaapistojen ja tasojen siivous tahroista ja ruuantähteistä mitä tippunut astioista/ruuanlaitosta, pyykkivuori taas saanut lisää vaatteita, ja lasitasot sohvapöydällä ja ikkunoiden alaosassa olohuoneessa lasten käden- ja sormenjälkiä täysi, wc:ssa paskarannut, lelut ympäri huonetta jne.

Jos haluaisin täysin tahrattoman, siistin, hiekattoman, muruttoman kodin, pitäisi minun jokapäivä imuroida ja pyykiä lattiat ja pinnat, ikkunoiden alaosat ja lasitasot, wc ja wc:n lattiat, lavuaarit, keittiön kaikki pinnat, petivaatteet vaihetaan kerran viikossa ja samalla tuuletetaan kaikki peitot, tyynyt ja patjansuojukset, ja tuuletellaan makkarissa jotta sängytkin saa tuulettua.

Joten olen hellittänyt ja laskenut vaatimustasoa siisteydessä; meillä siivotaan viikkosiivous kerran viikossa (huolellinen imurointi kaikki paikat, sohvia ja sänkyjä myöten), pyyhitään pinnat ja lattiat mopataan, koko wc:n pinnat pyyhitään kaikki paikat, keittössä pyyhitään kaikki pinnat ja tasot jne. Ikkunat pesen 4 krt vuodessa, matot pari kertaa vuodessa, verhot pari kertaa vuodessa, uuni kolme kertaa vuodessa, jääkaappi kerran kuukaudessa, pakastin talvella sulatetaan ja pestään kerran vuodessa.

Ainoa mitä teemme joka päivä on pakollinen pyykinpesu koneellinen tai kaksi, pedit tehdään, pinnat pyyhitään keittiössä, ruokaa laitetaan n. 3-5 krt viikossa (teemme useamman päivän santsin yleensä), lelut ja tavarat siistitään paikoilleen. Mitään kummempaa emme ehdi tai jaksa arkisin kun lisäksi on lasten hoito, ja lisäksi kaupassakäynti kerran kaksi viikossa.

Hellitä! Saat sydänhalvauksen tossa stressissä jos alat vaatia jatkuvasti siistiä kotia! Jos molemmat vanhemmat tekevät normipäivää (tai enemmän) ja lapsia on monta, niin eihän sitä arkea kukaan kestä, jos vaatimustaso siisteydessä on liian korkea! Sitten kun lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen, voit alkaa hinkata niitä paikkoja antaumuksella, kun on sitä AIKAA tehdä mitä haluttaa.

Anna olla, älä tee. Kyllä ne sitten viimestään iltapäivällä alkaa ruokaa kyselemään, sillon voit sanoa että tehkää itse. Pese vain omat vaatteesi. Lopeta passaaminen ja ota vähän rennommin. Ei sä niihin paskarantuihin kuole.