Lue keskustelun säännöt.
Onko mun aloitettava masennuslääkitys???
03.08.2014 |
Elämässäni on tapahtunut ulkopuolelta tulleita ja todella ravisuttavia asioita viimeisen 3 vuoden aikana liikaa.
Erittäin vakavia sairauksia tullut 4 lisää, lapsi sairastui, henki meinannut lähteä, lähiomaisen kuolema, avioero ja palnon paljon muuta.
Hiljalleen aloin toipua ja olin jo aika voiton puolella sen suhteen, että aloin uskomaan ja luottamaan taas elämään. Masennuslääkkeitä en ole syönyt, miedoimpia rauhoittavia aina välillä pahimpina hetkinä kylläkin. Olin juurikin taas ne lopettanut kun iski uusi asia mikä ravisuttaa luottamustani siihen, että elämä kantaisi. Vaikeaa uskoa ilman sitäkin kun on muiden sairauksien aiheuttamat kovat kiputilat.
Jotenkin tuntuisi epäreilulta jos minulle ehdotettaisiin masennuslääkettä sillä olen todella sinnikäs ja jopa liiankin positiivinen ihminen. Haaveilla elän eteenpäin silloin kun on tosi vaikeaa ja perhen tärkeys on aivan omaa luokkaansa.
Kerran multa kysyttiin kun itkin sairaalassa, että onko mulla itsemurha-ajatuksia. Katsoin todella hämmentyneenä tuota ihmistä ja vastasin, että en kai niin hirveästi itkisi ja pelkäisi henkeni puolesta ja olisi huolissani jos eläminen ei olisi minulle tärkeä asia. Nimenomaan pelkäsin menettäväni kaiken.
Masennuslääkkeet ei kuulosta hyvältä siksi, koska en halua yhtään väkisin piristyä, koska on hiton normaalia olla tässä tilanteessa poikki. En koe siis olevani masentunut vaan ennemminkin väsynyt ja peloissani. Pelkoihin tarvitsen rauhoittavaa jo meinaan voivani keskittyä elämään ja siten saada elämisestä sitä uutta potkua ja luottoa jatkaa ja uskoa siihen , että se kyllä kantaa.
Jos menen (uusi paikkakunta, uusi lääkäri) sanomaan tämän lääkärilleni nyt kun on paha olla niin määrätäänkö mulla ihan automaattina vaan masennuslääkettä?
Terapia ois varmaan melko hyvä asia kuitenkin.
Kuinka muut ovat selvinneet vastaavasta? Kuinka kauan meni toipumiseen? Mikä lopulta oli se ratkaisevin apu?
Kommentit (5)
"Masennuslääkkeet ei kuulosta hyvältä siksi, koska en halua yhtään väkisin piristyä, koska on hiton normaalia olla tässä tilanteessa poikki. " - tiedoksesi että masennuslääkkeet eivät väkisin piristä ketään, ne vain helpottavat tuskaa.
Suosittelen että hakeudut ammattitaitoisen psykiatrin juttusille arvioimaan tilannettasi. Myös läheisen kanssa keskustelu voi lievittää osaltaan oloasi. Masennuslääkkeitä on ihan turha pelätä, ne voivat joillekin olla todella hyväkin (väliaikainen) apu. Joka tapauksessa, toivon sinulle rohkeutta hakea apua lääkäristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmoselle. Olen toki keskustellut läheisteni kanssa ja lääkärillekin ja kokeillutkin aiemmin masennuslääkkeitä. En todellakaan pelkää niitä, mutta en koe olevani masentunut sanan varsinaisessa merkityksessä vaan väsynyt.
Olen henkisesti väsynyt ja minulla on lupa siihen, ei kenenkään tarvitsekaan jaksaa moista. Tarvitsen ennemminkin apua arkeeni kuin pillereitä ja se terapia voisi olla hyvä.
Rohkeudestakaan ei ole pulaa. Ihan puhun ja sanon ajatuksiani ääneen ja pohdin aktiivisesti ratkaisuja tilanteisiini. Masentunut ihminen ei välitä ei jaksa innostua ja on menettänyt elämä halunsa ja ilonsa. Enemmän tai vähemmän.
Kirjoitin varmaan jotenkin epäselvästi jos tekstistäni tuli sellainen tunne, että pelkään lääkkeitä tai avun pyytämistä.
Paremminkin olen vuosien aikana huomannut, että apua ei meinaa saada. Koska huolehdin lapsista ja kodista ja hymyilenkin niin koetaan, että kyllä minä pärjään näinkin. Avioeroakaan ei olisi välttämättä tullut jos meitä olisi autettu. Ei mies tajunnut loppuun asti kuinka sairas ykskaks olinkaan. Eikä hänkään mahdottomuuksia jaksa ja nyt on jotenkin paennut koko vastuutaan.
En tahtoisi masennuslääkkeitä kuitenkaan mainittujen syiden vuoksi ja siksi kun mulla on pillereitä päivittäin rivi ja kaikista jotain haittavaikutusta ja oloa. Mun munuaiset, haima ja maksa on ihan ylikuormitettuja jo, joten varotaan kirjoittamasta yhden yhtä lääkettä repertuaariini lisää, mutta tuo rauhoittava on ollut (tosin määrä 0,5 tablettia siinäkin yleensä jo avuksi) ja mietin pitäisikö se nyt vaatia uudestaan ja tuo terapia. Aiemmin en olisi edes terapiaa voinut aloittaa sillä piti opetella ensin arjen hallintaa monen lapsen kanssa sairaana ja yksin. Se olisi ollut ennemminkin rasite järjestää mahdolliseksi päästä aikavarauksille.
Mistä mäkikuismaa nyt saa? Kysyin sitä apteekista, niin ei kuulemma ole nyt myynnissä.
Ei ne tuohon autakaan. Tuo on tosiaan reaktiivista masennusta, eikä johdu serotoniinivajauksesta. Terapia tosiaan voisi olla se juttu. Ei lekuri sulle väkisin lääkkeitä määrää, eikä niitä tosiaan kannata turhaan syödä. Omat sivuvaikutuksensa.