Adoptoineille kysymys: Mistä maasta olet adoptoinut lapsen?

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:02"]

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[/quote]

Suomessa ei ole adoptoitavia lapsia kuin todella vähän vuosittain. Jonot jotain 7 vuotta tms... 

Meillä pikkupoika kiinasta. Hyvin sopeutunut tänne. 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:02"]

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[/quote]

Suomessa ei ole adoptoitavia lapsia kuin todella vähän vuosittain. Jonot jotain 7 vuotta tms... 

Meillä pikkupoika kiinasta. Hyvin sopeutunut tänne. 

[/quote]

Miksi Kiinasta tulee paljon poikia adoptoitavaksi? Luulisi, että tulisi tyttöjä, mutta en ole tavannut yhtäkään Kiinasta adoptoitua tyttöä. 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:02"]

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[/quote]

Suomessa ei ole adoptoitavia lapsia kuin todella vähän vuosittain. Jonot jotain 7 vuotta tms... 

Meillä pikkupoika kiinasta. Hyvin sopeutunut tänne. 

[/quote]

Todella kiva sitten kun kahdella täysin suomalaisella selvästi erirotuinen lapsi. Tulee jokaiselle mieleen että on naiselle vieras kikkeli maistunut

[/quote] Ja miksi olla kiinnostunut muiden ajatuksista? Vain huonolla itsetunnolla varustettu ihminen tekee elämänvalinnat sen mukaan mitä luulee muiden ajattelevan.

Paskat, vihaan rasisteja.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:02"]

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[/quote]

Suomessa ei ole adoptoitavia lapsia kuin todella vähän vuosittain. Jonot jotain 7 vuotta tms... 

Meillä pikkupoika kiinasta. Hyvin sopeutunut tänne. 

[/quote]

Todella kiva sitten kun kahdella täysin suomalaisella selvästi erirotuinen lapsi. Tulee jokaiselle mieleen että on naiselle vieras kikkeli maistunut

[/quote] Ja miksi olla kiinnostunut muiden ajatuksista? Vain huonolla itsetunnolla varustettu ihminen tekee elämänvalinnat sen mukaan mitä luulee muiden ajattelevan.

[/quote]

Itse ainakin haluaisin lapseni edes jossain määrin muistuttavan minua. Nöyryyttävää miehellekin jos on vaikka musta lapsi.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:02"]

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[/quote]

Suomessa ei ole adoptoitavia lapsia kuin todella vähän vuosittain. Jonot jotain 7 vuotta tms... 

Meillä pikkupoika kiinasta. Hyvin sopeutunut tänne. 

[/quote]

Todella kiva sitten kun kahdella täysin suomalaisella selvästi erirotuinen lapsi. Tulee jokaiselle mieleen että on naiselle vieras kikkeli maistunut

[/quote] Ja miksi olla kiinnostunut muiden ajatuksista? Vain huonolla itsetunnolla varustettu ihminen tekee elämänvalinnat sen mukaan mitä luulee muiden ajattelevan.

[/quote]

Itse ainakin haluaisin lapseni edes jossain määrin muistuttavan minua. Nöyryyttävää miehellekin jos on vaikka musta lapsi.

[/quote] Epävarmat ihmiset toimivat miten toimivat, mutta normaalilla itsetunnolla voi elää paljon vapaampaa elämää. Minulle ensimmäinen ajatus on aina adoptio, jos näen lapsen, joka selkeästi poikkeaa ulkonäöltä vanhemmista. Vaan enpä usein jaksa ajatella mitään.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:02"]

Miksi adoptoida muualta kuin Suomesta? Mamuja jo muutenkin aivan liikaa.

[/quote]

Suomessa ei ole adoptoitavia lapsia kuin todella vähän vuosittain. Jonot jotain 7 vuotta tms... 

Meillä pikkupoika kiinasta. Hyvin sopeutunut tänne. 

[/quote]  yleensä sieltä saa tytön koska kiinalaiset pitää poikaa arvokkaampana

Vaan enpä usein jaksa ajatella mitään.

Ja sen huomaa, olet vastuussa Suomen muuttamisesta monikulttuurisuushelvetiksi.

Nykyään Kiinasta adoptoidaan Suomeen enemmän poikia kuin tyttöjä, ja lähes kaikki lapset sieltä ovat erityistarpeisia / leikki-ikäisiä.

Meillä kaksi Kiinasta tullutta tyttöä. Olivat vuoden saapuessaan, joten ei niinkään mitään "sopeutumista kulttuuriin" ollut, muunlaista adoptiotaustasta johtuvaa oireilua toki on vuosiin mahtunut, mutta kaikesta on selvitty.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:41"]

Nykyään Kiinasta adoptoidaan Suomeen enemmän poikia kuin tyttöjä, ja lähes kaikki lapset sieltä ovat erityistarpeisia / leikki-ikäisiä.

Meillä kaksi Kiinasta tullutta tyttöä. Olivat vuoden saapuessaan, joten ei niinkään mitään "sopeutumista kulttuuriin" ollut, muunlaista adoptiotaustasta johtuvaa oireilua toki on vuosiin mahtunut, mutta kaikesta on selvitty.

[/quote]

Haluaisitko valottaa, millaista oireita heillä on ollut? Itseäni kiinnostaa adoptio vaihtoehtona kovasti.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:29"]

Vaan enpä usein jaksa ajatella mitään.

Ja sen huomaa, olet vastuussa Suomen muuttamisesta monikulttuurisuushelvetiksi.

Miten monikulttuurisuus lisääntyy adoptioiden takia? Pikkulapsethan kasvaa juuri siihen kulttuuriin, missä asuvat. Vai kuvitteletko, että kiinassa syntynyt lapsi puhuu aikuisena kiinaa ja noudattaa kiinalaista tapakulttuuria?

Minua ihmetyttää tässä keskustelussa kaksi asiaa:

1) vanhemmat valittavat, että kestää kauan, siksi ulkomailta. Minä tahdon lapsen heti! Tai ainskin mahdollisimman pian.

2) kysytään kuinka sopeutunut. Niin, kyllähän vuoden ikäiselle ja siitä ylöspäin (näin lasten iät on) on vsltava muutos joutua täysin vieraaseen ympäristöön, vierast ihmisrt, vierast äänet, äänteet. Jollain on muistoja, kurjiakin. Hylkäämiskokemus kaikillla. Täällä sitten useat ihastelevat söpöistä pientä. Eli alkushokin jälkeen saattaa mennä hyvinkin ja sanotaa. - hyvin on sopeutunut. Allekouluiässä varmasti näin onkin ja siltä näyttää. Alle kouluikäinen ei tiedä vielä olevansa jotenkin erilainen. Päinvadtoin hänelle on osoitettu usein positiivista huomiota tavallistakin enemmän.

mutta jos mentäsiinkin kysymään kouluikäisiltä ys nuoruusvuosissn eläviltä tsi nuorilta aikuisilta. Olisi vastaus hyvinkin toinen, kuin näiltä ' tahdon tapsen' -vanhemmulta kysyttäessä. Tunnen eräänkin nuoren, joka on hyvin ahdistunut kaikesta, mitä päälleen täällä saa. Hän oireilee vakavasti, mutta se on hänen elämäänsä lopun ikää, tuumaa hän. 

Ja näihin ongelmiin on vanhempien turha hyssytellä, etyä ei meillä, koska kukaan ei voi koskaan tietää, kuinka oikeasti käymään. Tämänkin nuoren vanhemmat tekivät ksiken mahdollisen asussa. Nuori ei nykyään puhu heille ongelmistaan. He eivät tiedä läheskään kaikkea edes rajuista oireiluista. Ja tämä nuori ei suinkaan ole ainoa.

näillä tiedoin, mitä olen sivusta katsonut useampaakin adopitiolasta en ikinä toisi vierasn maan lasta tänne. Sattumoisin tunnen mont perhettä, jotka ovat adoptineet ulkomailta, Kiinasta, Kolumbiasta, Intiasta ja Etelä-Afrikasta. Joistakin näistä maista on montakin lasta (6yhdestä maasta). 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 20:15"]

Miten monikulttuurisuus lisääntyy adoptioiden takia? Pikkulapsethan kasvaa juuri siihen kulttuuriin, missä asuvat. Vai kuvitteletko, että kiinassa syntynyt lapsi puhuu aikuisena kiinaa ja noudattaa kiinalaista tapakulttuuria?

[/quote]

niinpä, nämä lapset eivät kuulu mihinkään. Eivät tänne värinsä vuoksi. Eivät synnyinmashansa, kielensä ym. tapojen vuoksi. Tyhjää on tietyllä tapaa. Ei kuulu mihinkään, mikä elämä!

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 20:15"]

Miten monikulttuurisuus lisääntyy adoptioiden takia? Pikkulapsethan kasvaa juuri siihen kulttuuriin, missä asuvat. Vai kuvitteletko, että kiinassa syntynyt lapsi puhuu aikuisena kiinaa ja noudattaa kiinalaista tapakulttuuria?

[/quote]

niinpä, nämä lapset eivät kuulu mihinkään. Eivät tänne värinsä vuoksi. Eivät synnyinmashansa, kielensä ym. tapojen vuoksi. Tyhjää on tietyllä tapaa. Ei kuulu mihinkään, mikä elämä!

[/quote]

Ja se elämä on silti parempi kuin lapsiprostituoituna kadulla. Sinne ne lapset menee ellei adoptoida tietyssä ajassa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 19:41"]

Nykyään Kiinasta adoptoidaan Suomeen enemmän poikia kuin tyttöjä, ja lähes kaikki lapset sieltä ovat erityistarpeisia / leikki-ikäisiä.

Meillä kaksi Kiinasta tullutta tyttöä. Olivat vuoden saapuessaan, joten ei niinkään mitään "sopeutumista kulttuuriin" ollut, muunlaista adoptiotaustasta johtuvaa oireilua toki on vuosiin mahtunut, mutta kaikesta on selvitty.

[/quote]

Haluaisitko valottaa, millaista oireita heillä on ollut? Itseäni kiinnostaa adoptio vaihtoehtona kovasti.

[/quote]

Adoptiolapsilla on paljon erilaisia mahdollisia ongelmia. Ensiksikin adoptioon joutuvien lasten vanhemmat ovat usein köyhiä. Heillä on heikko koulutus tai ei koulutusta lainkaan. Heillä on usein elämänhallinnan ongelmia ja alkoholin sekä huumeiden liikakäyttöä. Myös hiviä ja hepatiitteja. Huumeidenkäyttäjien lapsia on paljon adoptoitavana etenkin Venäjällä ja muissa itäblokin maissa, mutta myös Aasiassa. Lapsi on voinut kohdussa altistua huumeille tai puutteelliselle ravinnolle. Hän on voinut saada geneettisen perimän myötä alttiuden erilaisiin mielenterveysongelmiin. Neurologiset oireet tai esim. Oppimishäiriöt ja keskittymisongelmat ovat harvoin nähtävissä vauvalla tai pienellä lapsella. Edes lieviä kehitysvammoja on vaikea diagnosoida.

Ulkomailta adoptoidut lapset ovat pääsääntöisesti yli yksivuotiaita ja usein leikki-ikäisiä. Lapsen tärkein kiintymyssuhde luodaan vauvana ja puutteellinen kiintymyssuhde ja suoranainen laiminlyönti, joita suurissa lastenkodeissa pakostakin tapahtuu, jättävät jälkensä. Lapsen voi olla vaikea kiintyä tai hän saattaa olla passiivinen, aggressiivinen tai käytöshäiriöinen.

Tässä hieman sitä puolta, mitä harvemmin ajatellaan. Toki adoptiossa olevilla lapsilla on hyvin erilaiset taustat.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 20:35"]

Minua ihmetyttää tässä keskustelussa kaksi asiaa:

1) vanhemmat valittavat, että kestää kauan, siksi ulkomailta. Minä tahdon lapsen heti! Tai ainskin mahdollisimman pian.

2) kysytään kuinka sopeutunut. Niin, kyllähän vuoden ikäiselle ja siitä ylöspäin (näin lasten iät on) on vsltava muutos joutua täysin vieraaseen ympäristöön, vierast ihmisrt, vierast äänet, äänteet. Jollain on muistoja, kurjiakin. Hylkäämiskokemus kaikillla. Täällä sitten useat ihastelevat söpöistä pientä. Eli alkushokin jälkeen saattaa mennä hyvinkin ja sanotaa. - hyvin on sopeutunut. Allekouluiässä varmasti näin onkin ja siltä näyttää. Alle kouluikäinen ei tiedä vielä olevansa jotenkin erilainen. Päinvadtoin hänelle on osoitettu usein positiivista huomiota tavallistakin enemmän.

mutta jos mentäsiinkin kysymään kouluikäisiltä ys nuoruusvuosissn eläviltä tsi nuorilta aikuisilta. Olisi vastaus hyvinkin toinen, kuin näiltä ' tahdon tapsen' -vanhemmulta kysyttäessä. Tunnen eräänkin nuoren, joka on hyvin ahdistunut kaikesta, mitä päälleen täällä saa. Hän oireilee vakavasti, mutta se on hänen elämäänsä lopun ikää, tuumaa hän. 

Ja näihin ongelmiin on vanhempien turha hyssytellä, etyä ei meillä, koska kukaan ei voi koskaan tietää, kuinka oikeasti käymään. Tämänkin nuoren vanhemmat tekivät ksiken mahdollisen asussa. Nuori ei nykyään puhu heille ongelmistaan. He eivät tiedä läheskään kaikkea edes rajuista oireiluista. Ja tämä nuori ei suinkaan ole ainoa.

näillä tiedoin, mitä olen sivusta katsonut useampaakin adopitiolasta en ikinä toisi vierasn maan lasta tänne. Sattumoisin tunnen mont perhettä, jotka ovat adoptineet ulkomailta, Kiinasta, Kolumbiasta, Intiasta ja Etelä-Afrikasta. Joistakin näistä maista on montakin lasta (6yhdestä maasta). 

[/quote] Ja kännissä taas lauantai-iltana avaudutaan...

Kännissä? Kuka? En ainakaan minä, joka perustelujen kanssa tuon lainaamasi tekstin kirjoitin.  Ajattelepa tekstiäni. Yritin perustella. Minulla on aika lähellä ihmisiä, joilta olen näitä kuullut.  Kaikki ei ole niin helppoa, kuin lasta haluavat vanhemmat haluavat asioiden olevan. Ja valitettavadti aina kaikki ei edes näy ulospäin edes vanhemmille, lapsi/nuori kärsii.