Kuinka paljon palstalla on yli 30 vuotiaita naisia jotka ei ole koskaan seurustellut?

Olin 31v kun vihdoin löysin miehen jossa kohtasi molemminpuolinen kiinnostus ja aloimme seurustella.

Ja minä olin ihan nätti ja kouluttautunut, sosiaalinen ja tyytyväinen muutoin elämääni, MUTTA myös tosi arka miesten suhteen enkä halunnut olla kenellekään pelkkä pano.

Kysytäänkö tässä siis onko naisia jotka eivät ole seurustelleet vai naisia, jotka eivät ole seurustelleet eivätkä harrastaneet seksiä?

Nehän on kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko että yli 30v naisia on ketkä ei ole koskaan seurustellut koska 

a) naiset tavoittelevat parisuhdetta enemmän kuin miehet ja naisille tuntuu miehet olevan tärkeitä elämässä.

b) naisia isketään jatkuvasti miesten toimesta mutta miehiä naiset iskee erittäin harvoin.

ei vaan elämän arvot eli pyritään saamaan paljon seksuaalista kokemusta ja löytää itsensä seksuaalisesti. siksi jaetaan jo ylä-asteella kondomeja. häpeää ei saa tuntea vaikka kumppaneita on paljon ja ovat täysin vieraita tärkeintä on pitää leuka pystyssä kun haalitaan kokemusta mm. abortista.

Täällä.

37.v.

En halua seksiä ollenkaan.

Ei siksi että siinä jotain pahaa olisi, mutta en ylipäätään halua että minuun kosketaan.

Tämä on ollut se täysstoppi minun seurustelu yrityksissäni.

46v, en ole seurustellut enkä myöskään seksiä harrastanut. Syinä mm. koulukiusaaminen ja sen seurauksena traumatisoituminen, sekä pari muutakin lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi aikavälillä sattunutta traumaattista tapahtumaa. Perheen ja lapsia olisin halunnut, mutta elämä nyt vaan sattui menemään näin.

37-Vuotias, en ole myöskään seurustellut taikka seksiä harrastanut. Syyt ovat moninaiset, pääasiassa ehkä aseksuaalisuus ja se etten siedä että minuun kosketaan millään tavalla. Vuosia kestänyt masennus vielä pahentaa koko soppaa.

N31 täällä. Olen ihan nätti, mutta hirvittävän arka ja ujo. Opiskelijabileissä jäin aina vierestä tarkkailijan rooliin ja lähdin aikaisin kotiin ennen kuin kukaan olisi varmaan edes lähestynyt. Työelämässä miehet ovat lähestyneet, mutta olen vain säikähtänyt heitä:D Pelkään ihmisiä ja erityisesti miehiä

Vierailija kirjoitti:

Kysytäänkö tässä siis onko naisia jotka eivät ole seurustelleet vai naisia, jotka eivät ole seurustelleet eivätkä harrastaneet seksiä?

Nehän on kaksi eri asiaa.

Saa vastata molempiin

Vierailija kirjoitti:

37-Vuotias, en ole myöskään seurustellut taikka seksiä harrastanut. Syyt ovat moninaiset, pääasiassa ehkä aseksuaalisuus ja se etten siedä että minuun kosketaan millään tavalla. Vuosia kestänyt masennus vielä pahentaa koko soppaa.

Ei perskele!

Sähän oot kuin mä!

T: vastaaja nro.24

Olen 36 v.

Olen aika ujo. Nuorena olin kiusattu, mikä on vaikuttanut itsetuntooni. Olen aina kuvitellut, että kukaan ei voi olla kiinnostunut minusta. Minun on vaikea tutustua syvällisesti ihmisiin.

Yksi syy on varmaan se, etten käy missään enkä etsi seuraa. Olen kotona ja käyn töissä, lenkkipolulla ja ruokakaupassa. Kaikki harrastukseni ovat yksinäisiä. En deittaile, en ole treffipalveluissa enkä tapaa ihmisiä. Ja kynnys siihen kasvaa mitä kauemmin olen yksin. Lisäksi häpeän kokemattomuuttani. Olen tottunut olemaan ja asumaan yksin. En tiedä, miten tottuisin asumaan yhdessä jonkun kanssa. En ole kuitenkaan erakko tai sosiaalisilta taidoiltaan olematon mörökölli. Enemmän vain ujo, varautunut ja hitaasti tutustuva.

Olen 32.

Ei mitään kokemuksia, romanttisessa mielessä, miehistä.

Suoraan sanottuna pelkään miehiä.

Oon seurustellut 14-vuotiaana pari viikkoa, ja sitten 17-19-vuotiaana oli nettisuhde, jossa ei koskaan kertaakaan tavattu. 3 yhdenillan panoa, kaikki alle 22-vuotiaana, ei niistä oikein mitään nautintoa saanut. Sen jälkeen oon hoidellu itse omat orgasmini, eikä muuhun ole ollut mielenkiintoa.

N44

Olen 36v ja taustalla mt-ongelmia ja vuosia kestänyttä koulukiusaamista. Pelkään miehiä, etenkin selvinpäin ja en pysty heidän seurassa olemaan normaalisti, pelkään muutenkin sosiaalisia tilanteita.

Sen lisäksi olen ruma (siitä kiusattiin paljon lapsena ja nuorena) ja tätä nykyä myös ylipainoinen. Joitakin yhden illan juttuja oli parikymppisenä, mutta en halunnut olla miehille pelkkä pano (kukaan ei halunnut suhdetta kanssani) joten niistä tuli lähinnä paha mieli.

Näyttää siltä, että yksin tässä mennään loppuun asti...

Miksi niin monet täällä sanoo, että pelkäävät miehiä?

Minä olen 39, en ole koskaan seurustellut enkä edes suudellut ketään, saatikka sitten mennyt pidemmälle. En ole päihde-, paino- enkä mt-ongelmainen (tai no, ahdistusta kyllä on, se varmaan lasketaan), mutta elämä on muuten mennyt sillä tavalla omituisesti, että sosiaalinen elämä on jäänyt minimiin. Ehkä tarkemmin ajateltuna olenkin mt-ongelmainen, en vain tiedä sitä...

Teini-ikäisenä pidin itseäni hirvittävän rumana nörttinä, ja sitten kun itsetunto alkoi parantua, oli elämässä noita muita ongelmia jo. Kyllä ottajia varmaan löytyisi nytkin, jos hakisi, mutta vuosien varrella ovat haavekuvani kasvaneet sellaisiksi, ettei varmaankaan kukaan tavallinen mies kelpaisi. Samalla kriittinen silmä on kehittynyt sellaiseksi, että näen ihmisten läpi turhankin hyvin. Enkä ymmärrä, miksi tarvitsisin miehen vain siksi että olisi mies, koska olen oppinut elämään ilmankin. Tietysti tiedostan sen, että mahdollisuus siihen, että jokin haavekuviani vastaava romanttinen skenaario toteutuisi nelikymppisenä nobodyna, on lottovoiton luokkaa. Mutta en kyllä aio tyytyä vähempäänkään, koska osaan ilmankin olla. Minulta kun jäi väliin kaikki nuoruuden ensirakkaudet ja muut, niin olen jäänyt jumiin siihen, että joko sellaisen tunteen haluan kokea tai sitten en mitään.

up

Ja missä teihin ujoihin naisiin voisi kenties törmätä?

Vierailija kirjoitti:

Ja missä teihin ujoihin naisiin voisi kenties törmätä?

Ei oikein missään, se se ongelma kait onkin!