Kannattaako katsella enää miestä, joka valehtelee?

Eikö hän tajua, että loukkaa? Entä jos sinä valehtelet hänelle, eikö hän pitäisi sitä loukkaavana?



Ei kai suhdetta voi valheen päälle pitemmän aikaa rakentaa?

ja suhde sinänsä oli yhtä uskottavien valheiden verkkoa, mutta ero oli helvettiä kaikkine uhkineen, vihjauksineen, suorine valheineen..



Ja kyse oli ihmissuhteesta ilman lapsia ja lupauksia..



Muuta neuvoa en anna, kuin kuuntele sydäntäsi ja pidä kaikki tekstiviestit yms. tallessa, jos epälet jotain..

Siskolle kävi samoin, valehtelu on sairaus ja siitä ei parannuta. Oli lopulta siskon pakko jättää mies (heillä kaksi lasta). Vaikea eroprosessi, mutta ei ollut vaihtoehtoja.

hän ei varmaan itsekään siis ymmärrä että valehtelee. Sairaalloinen valehtelija = psykopaatti.



Siskon mies uskoi itsekin omia tarinoitaan.

Olen sitä mieltä, että jos se on toistuvaa ja se on hänelle jotenkin " luonnollista" ja helppoa, niin en jatkaisi oman elämäni tuhlaamista. Kokemusta on!!! Sulla menee vaan energia siihen, että mietit millon voit luottaa ja millon et.

Mulla oli kans sellanen mies, joka usko iteki niihin tarinoihinsa mitä sepitteli mulle tai muille uhmisille...

Kun sen hyväksyt, on ehkä helpompaa. Kukaanhan ei meistä ole täydellinen.

Väittääkö se lajittelevansa biojakeen vaikka heittääkin kaikki sekajätteisiin? Vai onko hän luvannut kertoa sinulle pankkitilistään johon pannaan prätkärahat mutta ei kerrokaan? Lopettaa huorissa käynnin vaikka ei lopetakaan?

Sanotaanko, että valehtelu on jotain tuolta väliltä. Mutta enhän voi tietää, mitä kaikkea hän minulle valehtelee!

Pointtini on, en voi luottaa häneen tuon valehtelun takia! Koskaan en voi tietää, missä oikeasti mennään.



Valhe on aina valhe.

Esim. väittää menevänsä pilkkomaan puita vaikka oikeasti se onkin salilla purkamassa vitutustaan kun häneen ei kohdisteta mitään huomiota miehenä.

Jos rehellisyys on SINULLE tärkeä asia, ja olet sen miehellesi viestinyt useaan kertaan ja jos mies senkin jälkeen jää kiinni valehtelusta, niin valitettavasti suhteella ei ole pohjaa.

Oma mieheni on sellainen totuuden " kaunistelija" . Eli puhuu aina omaksi hyödykseen ja itse pidän sitä valehteluna, koska tiedän ettei toteuta asioita joita sanoo. Tekee asioilla vaihtokauppaa, sanoo että jos hän vaikka nyt pääsee johonkin juttuunsa viikonlopuksi niin viettää seuraavan viikonlopun perheen kanssa. Kuitenkaan näin ei tapahdu, vaan miehellä on taas omat menonsa.



Tällainen on meidän perheessä jatkunut jo vuosia ja olen sitä läpi sormien katsellut ja katson kai edelleen. Niin kauan kuin ei tapahdu mitään tuon pahempaa eli vieraita suhteita tms.

jos luottamus KERRAN menee, se menee sitten IKUISESTI!!



esim. rikkoutunutta parisuhdetta ei voida enään korjata, juuri tämän luottamuspulan TAKIA

Vierailija:

Oma mieheni on sellainen totuuden " kaunistelija" . Eli puhuu aina omaksi hyödykseen ja itse pidän sitä valehteluna, koska tiedän ettei toteuta asioita joita sanoo. Tekee asioilla vaihtokauppaa, sanoo että jos hän vaikka nyt pääsee johonkin juttuunsa viikonlopuksi niin viettää seuraavan viikonlopun perheen kanssa. Kuitenkaan näin ei tapahdu, vaan miehellä on taas omat menonsa.

Tällainen on meidän perheessä jatkunut jo vuosia ja olen sitä läpi sormien katsellut ja katson kai edelleen. Niin kauan kuin ei tapahdu mitään tuon pahempaa eli vieraita suhteita tms.

Minä en henkilökohtaisesti esimerkiksi tuota hyväksyisi. Sinä taas hyväksyt. Tämä on kiinni siitä suhteen toisen osapuolen toiveista ja siitä mikä on tärkeää. Sinulle on tärkeää, että mies ei käy vieraissa, MINULLE on tärkeää että sen lisäksi että mies ei käy vieraissa hän on rehellinen sekä itselleen että minulle.

Tämä aihe ponnahtaa aina säännöllisesti esiin suhteessamme. Ja jos joku ihmettelee, miksi olen tässä hänen kanssaan, tämä kaikki alkoi/paljastui vasta, kun olimme jo naimisissa ja ensimmäinen lapsemme oli syntynyt.



Pahinta kai on, että hän ei tunnu edes tajuavan, että valehtelu on väärin! Siitä ei vaan saa jäädä kiinni, on hänen näkemyksensä. Meidän käsityksemme moraalista on näillä osin aika erilaiset.

Minä olen itsessäni huomannut, että en enää uskalla laittaa itseäni täysin likoon suhteessamme. Olen kokoajan varautunut ja kuin muurin tai kuoren takana, ettei hän pääsisi satuttamaan minua.



Mutta ei ole helppoa lopettaa tätä kaikkea. Meillä on tämä perheemme. Mutta onko sekään oikein, että " uhraan" itseni tässä suhteessa, enkä etsi tai vaadi parempaa?



Kiitos vastauksistanne.

Suojaat vaan itsesi, mutta teillä on niin pienet lapset että tuollaisen takia ei kannata erota. Mutta muistat vain suhtautua mieheesi niin että hän valehtelee. Ja voit alkaa myös itse valehdella hänelle.

Jos mieheni joisi, tämä kaikkihan olisi paljon helpompaa! En todellakaan eläisi tässä suhteessa ja pakottaisi lapsiani elämään perheessä. jossa toisella olisi alkoholiongelma.

Meillä kaikki muu toimii hyvin. Ainoastaan tuo rehellisyys, tai sen puute on ongelmamme.

ap

Vierailija:

Suojaat vaan itsesi, mutta teillä on niin pienet lapset että tuollaisen takia ei kannata erota. Mutta muistat vain suhtautua mieheesi niin että hän valehtelee. Ja voit alkaa myös itse valehdella hänelle.

Ennen kuin teet radikaaleja päätöksiä, kannattaa varmaan tukeutua ammattiauttajaan. Miehesi voisi saada vielä yhden mahdollisuuden olla rehellinen, jos ei ole asian vakavuutta vielä tähän mennessä tajunnut. Ulkopuolisen kanssa puhumalla asia voisi avautua uudella tavalla.



Perheen hajottaminen on kuitenkin hemmetin iso asia, vaikka niin on kyllä rehellisyyskin.

elän juuri samanlaisessa: naimisissa, kaksi pientä lasta, mies on ihana isä ja aviomies, muiden mielestä olemme kai oikea esimerkkiperhe. Olimme jo menneet naimisiin ja esikoisemme oli vauva, kun vasta tajusin, että mies valehtelee. Asiat usein pikkujuttuja mutta vähitellen paljastui isompiakin. Olen miettinyt eroa jo pitkän. Siitä lähtien, kun olen jutellut hänen perheensä kanssa, olen ymmärtänyt, että kyse on jostakin vielä enemmästä kuin valehtelemisesta. Minua on auttanut persoonallisuushäiriöstä lukeminen ja se ymmärrys, että en enää kuvittele noin vain muuttavani häntä. Nyt juuri pohdin eroa..mies ei koskaan haluaisi mutta valitettavasti hän on valehdellut myös (kauko-)naissuhteistaan (kirjeenvaihtoa yms.). Hän ei halua eroa ja jotenkin uskon hänen rakastavan vilpittömästikin..



Toivon sinulle voimia, perhettä ei kannata ihan helposti hajottaa jos muuten puolison kanssa on hyvä olla. Mutta älä liikaa toivo voivasi muuttaa häntä. Hän ei ehkä muutu ja siksi eron mahdollisuutta sinun ja minunkin on syytä miettiä.

Mun ex oli kanssa valehtelija. Valehteli loppujen lopuksi vähän kaikesta ja kaikille. Perheeltään mm. " lainaili" isoja rahasummia, joita ei ollut aikomustakaan maksaa takaisin. Kävi vieraissa ja keksi " työmatkoja" . Palkka hävisi aina johonkin. Viimein päätyi psykologille jonka diagnoosi oli psykopaatti. En oo ollut yhteydessä pitkiin aikoihin, sillä on uusi emäntä ja uudet lapset. En tiedä mikä tilanne on nyt.