Ottaako tytär isänsä kaltaisen kumppanin?
Mielenkiintoinen aihe jota olen pähkäillyt. Löydän omasta kumppanistani paljon samoja piirteitä kuin isästäni. Mutta on myös eroavaisuuksia. Mietin, meneeköhän se vahingossa automaattisesti niin?
Tavallaan olen vähän huolissani tyttärenikin puolesta. Helpompiakin ihmisiä/luonteita on olemassa kuin mieheni. On hiljainen jörö, ei paljoa keskustele syvällisistä asioista, kiivaskin luonteeltaan. On kuitenkin hyvä isä ja hyvä mies näin muuten. Mutta esim. tuota keskustelutaitoa aika ajoin kaipaisi enemmän. Saa nähdä millaisen miehen tyttö löytää.
Kommentit (7)
Minä olen ottanut ihan päinvastaisen. Isäni oli semmoinen hiljainen, sulkeutujnut insinööri. Hyvä kunnon mies joka hoiti velvollisuutensa, muttei paljon tunteitaan näyttänyt. Perinteinen suomalainen jörö siis. Aviomieheni on hyvin sosiaalinen, puhuu paljon tunteistaan ja näyttää ne avoimesti, eikä ole edes suomalainen ;-)
Mieheni ei lähellekkään isääni ja tyttären mies aivan eri sarjaa, kuin isänsä.
Mun mies on aikalalla isäni täysi vastakohta.
Kuulostas vähän karmivalta, jos oon ihan rehellinen. Mieheni ja isäni ovat aivan eri maailmoista ja hyvä niin. Molemmatovat rakkaita kuitenkin :)
Sehän riippuu varmaan siitä millä perusteilla kumppaninsa valitsee? Jotkut painottaa ihan suoraan rahaa, jotkut jotain muuta.
Väkivaltaisen alkoholistin?
Enpä ottanut, mies ei ole sormellaan koskenut satuttaakseen, ei minua eikä lapsia. Niin ja alkoa ottaa siiderin muodossa silloin tällöin plon tai kaksi.
Olen itsekin miettinyt tätä. Miehessäni ja isässäni on paljon samaa mutta myös eroavaisuuksia. Perus luonteenpiirteet on kuitenkin todella samanlaiset. Olin pienenä aina isän tyttö ja iskä oli mun sankari. Ulkonäöllisesti mieheni on kuitenkin aivan isäni vastakohta. Rakastuin kuitenkin ensin hänen luonteeseensa.