Elämä solmussa

Pystytkö järjestämään niin, että saisit muutaman yön nukuttua hyvin. Luulen, että jatkuva väsymys univaje korjaisi tilannetta, olet väsymyksen vuoksi ehkä ylikierroksilla ja herkillä miehen sanomisille ja sanomatta jättämisille.  Levättyäsi ahdistus voisi olla vähäisempää ja näkisit asiat toisin.  Voit puhua asiasta neuvolassa th.lle, jos tilanne jatkuu jostain ammattiavusta voisi olla sinulle hyötyä. Voimia, pikkulapsivaihe voi välillä olla tuhannen kuluttavaa ja raskasta vaikka asiat päällisin puolin olisivat ok. Yritä tavata muita aikuisia ja ystäviä, siitäkin saa voimaa. Niin ja joskus uhmaikäiset umailee enempi sille aikuiselle joka on enemmän läsnä ja on helpompi kestää uhmaan jos välillä pääsee tuulettumaan.

Vauva syö vielä öisin eikä syö tuttipullosta, joten yöksi en saa rauhaa. Nukkuminen auttaisi, samoin kavereiden näkeminen, mutta väsyneenä ei vaan jaksa. Olen pyytänyt neuvolan kautta apua, mutta ovat lomalla.

Tuntuu vaan etten jaksa sitkutella enää päivääkään. Tai kuunnella tuon ukon erinomaisuuden ylistystä.

Toisinaan toivon vaan kuolevani. Se olisi varmaan helpotus kaikille.

Oletko pystynyt kertomaan miehellesi loputtomasta väsymyksestä sekä kuoleman toiveistasi sekä siitä kuinka sinusta tuntuu siltä, että mies vain kehuu itseään eikä nää kuinka loppu olet.  Pystyttekö  sopimaan niin että mies olisi se joka herää öisin ja tuo vauvan luoksesi ja imetyksen jälkeen huolehtisi röyhtäisyistä ym. asioista mitkä toinenkin voi hoitaa.

Jos et saa mieheltäsi tukea arjen pyöritykseen ja omaan jaksamiseesi, älä ahdistu, vaan keskustele asioistasi avoimesti neuvolassa. Siellä osaavat ohjata ja antaa neuvoja solmutilanteisiin. Tsemppiä.