perheelliset, kuinka paljon pidätte yhteyttä ystäviinne?

Kyllä tämä työ ja perhe-elämä vie melko tehokkaasti kaikki mehut... Mutta yritän pitää säännöllisesti yhteyttä parhaimpiin ystäviini. Viikoittain yritän laittaa ainakin viestiä, että mitä kuuluu? Näkemään ehdimme ehkä noin pari kertaa kuussa, eri kaupungissa asuvia ystäviä näen ehkä parin kuukauden välein.

Näemme ehkä kerran kuussa, joidenkin kanssa kerran puolessa vuodessa, yhteydessä olemme yleensä samanverran. Ei tuota ongelmaa eikä kukaan kanna kaunaa kenellekkään.

Kyllä ystävä on kääntänyt täysin selkänsä ensimmäisen lapsensa saatuaan. Kovasti vannoi ensimmäisen raskautensa aikana, ettei hänestä koskaan tule sellaista mammaa, joka ystävän hylkää. No, nyt näyttää siltä, että hän ei halua minun kanssani olla tekemisissä, koska minulla ei ole lapsia ja ne "lapselliset" ystävät ovat tulleet jälleen kehiin. Itseäni ihmetyttää, että aikaa tuntuu olevan myös ystäville, mutta sen seuran kyllä määrittelee se, että onko ystävällä lapsia vai ei. Enää ei oikeastaan tarvitse ottaa yhteyttä, tämä homma on katsottu.

Aika vähän olen yhteydessä, koska olen muuttanut eri kaupunkiin. Muutaman kerran vuodessa nähdään, eli menen käymään siellä ja kokoonnutaan koko ystäväporukalla syömään tms. Mut ne reissut on tosi kalliita, ei mulla ole tuon useammin varaa reissata nykytilanteessa. Sitten, jos joku on täälläpän käymässä (ja tätä tapahtuu tosi harvoin) nähdään myös. 

Pidän ihmisistä, mutta täytyy sanoa että mulla on aika rajallinen kapasiteetti, ja kun koko päivän olen intensiivisesti tekemisissä uusien ihmisten ja uusien asioiden kanssa, olen iltaisin aika väsynyt. Kun sama tilanne on niin monella kaverillakin, niin ei vaan aina meinaa jaksaa soittaa sen jälkeen kun lapset on menneet nukkumaan ja olisi rauhallista.

vuorotyöläisenä en jaksa aina olla aktiivinen,että nähdään kun ehditään.

Kyllä meillä on mennyt siihen, että pidetään yhteyttä vain sukulaisiin. Niitäkin on ihan riittävästi. Enempää ei ehdi.

No kyllä se on vähentynyt, yleensä sen takia kun ne kaverit on perheellisiä ja niin kiireisiä että eivät ehdi minun kanssani jutella. Ei viitsi kellekään soitella kun ei vastata puhelimeen, tai sanotaan että mä soitan sulle takas myöhemmin, ja sitä soittoa ei koskaan tule. Nykyään mulla ei ole juuri ystäviä ollenkaan, se on surullista, mutta täällä minä olen jos joku vanha kaveri haluaa ottaa yhteyttä.