Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla hankkia omaa lasta miehen lapsen vuoksi
01.08.2014 |
Erikoinen ongelma, järjen ääntä kaivataan!
Miehelläni on edellisestä suhteesta 4-vuotias tyttö joka on meillä melko paljon kun äitinsä huitelee ties missä. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, eli miehen muksu on tullut hyvin tutuksi ja läheiseksi. Kerrassaan hurmaava pikkuneiti johon olen kovin kiintynyt. Tulemme siis erinomaisesti juttuun. Ollaan miehen kanssa pian ostamassa omistusasuntoa, hyvin todennäköisesti kolmiota. Miehellä myös on vauvakuume, ja minullakin kieltämättä. Oman lapsen yrittämistä kuitenkin jarruttaa ajatus siitä, että entä jos rakkaus omaa vauvaa kohtaan on niin suurta ja voimakasta, että en enää jaksa touhuta ja huomioida miehen tytärtä samalla lailla? Entä jos miehen tyttärestä tulee mustasukkainen (on nimittäin kovasti huomioni perään täällä ollessaan, eikä se nyt haittaa mutta entäs jos on vauva joka vaatii enemmän huomiotani?). Toisekseen, jos tuleva asuntomme on kuin onkin kolmio, miten huonejärjestelyt? Miehen mielestä vauvavuoden ajan toinen makuuhuone voisi olla tyttärensä huone, mutta sittemmin muuttua yhteisen lapsemme huoneeksi tai mahdollisesti lasten yhteiseksi huoneeksi jos ovat samaa sukupuolta, mutta mies ei näe ongelmaa siinä, että tyttärellään ei olisi meillä ikiomaa huonetta koska on kuitenkin etälapsi. Minusta taas tuo tuntuu epäreilulta. Entä jos oman lapsen myötä alan vaistomaisesti suosia omaa lastani? Entä jos vaikka kuinka haluan olla tasapuolinen, niin käy kuitenkin niin että "oma lapsi on oma lapsi" ja etäännyn miehen lapsesta?
Ja tuossa huoneasiassa: miehellä itsellään ei ole koskaan ollut lapsuudessaan omaa huonetta, joten ei siksi kai pidä sitä tärkeänä. Kyse ei siis ole siitä että mies ei omaa tytärtään rakastaisi täydestä sydämestään. Minulla taas on ollut oma huone lapsuudessa, ja pidän sen tarjoamaa yksityisyyttä tärkeänä. Asuntoon kolmella makuuhuoneella meillä ei taida olla mitenkään päin varaa, ainakaan kohtuullisen kuntoiseen.
Miten muilla uusperheillä on suhde puolison lapseen muuttunut yhteisen lapsen syntyessä? Miten puolison lapsi on ottanut uuden sisarpuolen vastaan? Miten olette hoitaneet järjestelyt?
Kommentit (3)
Onneksi miehesi lapsi on tyttö. Tytöt on usein helpompi ottaa mukaan vauvan hoitoon ja tuntevat itsensä tärkeäksi, kun saavat siitä kehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonejärjestyksestä: ostakaa kolmio, missä on iso olohuone. Siihen voi laittaa vanhempien sängyn ja jakaa tilaa sermillä. Näin molemmille lapsille saa omat huoneet.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa että voisitte ihan hyvin hankkia lapsen. Kommentoin noita mainitsemiasi epäilyksenaiheita tässä:
- Pelkäät, että miehen lapsesta tulee mustasukkainen
No, niin voi tulla. Niin käy usein silloinkin kun kyseessä on ihan samojen vanhempien lapsi sekä esikoinen että seuraava. Mutta se on vain elämää ja siitä vaiheesta kasvaa yli.
- Pelkäät, että rakkautesi omaa vauvaa kohtaan nielee voimat välittää miehen lapsesta ja touhuta hänen kanssaan
Tämä on minusta aiheeton pelko. Luultavasti tulet rakastamaan omaasi eri tavlal akuin miehesi lasta, mutta se on luonnollista eikä siinä ole mitään vikaa. Rakastat silti myös sitä miehen lasta. Eikä rakkaus jakamalla lopu, vaan päinvastoin vahvistuu!
- Mietit kolmionne huonejärjestelyasioita
Tuollaisten takia ei kannata yhdenkään ihmisen jättää lapsia hankkimatta. Ne asiat kyllä järjestyy. Pienet lapset pärjäävät hyvin yhteisessäkin huoneessa. Ja voitte myöhemmin hankkia isomman asunnon, jos tuntuu että tarvitsee.
- Pelkäät etääntyväsi miehen lapsesta
Ei tämä käy vastoin tahtoasi, sinä itse päätät miten toimit. ON mahdollista, että etäännyt tunnetasolla hänestä ainakin tilapäisesti, silloin kun symbioosivaihe sinun ja vauvasi välillä on vahvin, mutta tämän ei tarvitse eikä saa antaa vaikuttaa käytökseen miehen lasta kohtaan. Ei aikuinen ihminen noin vain käyttäydy tunneailahdustensa mukaan, vaan pystyy säätelemään käytöstään sen mukaan, minkä tietää olevan oikein. Esim. kohtelemaan puolisonsa lasta tasapuolisesti, vaikka tunnemaailma vetäisikin oman suosimiseen.
Mietit kovasti nyt tuota huoneasiaa. Mutta ihan oikeasti, ei se ole niin valtavan tärkeää. Kautta aikojen isoja lapsilaumojakin on kasvanut pienissä pirteissä, ilman omia huoneita. Ihan onnellisina ja hyvin. Itse miettisin tuota niin päin, että tulevan lapsen on parempi olla olematta olemassa ollenkaan kuin joutua siihen "hirveään" kohtaloon ettei ole omaa huonetta. Minä luulen, että on parempi olla olemassa kuitenkin ;)