Kummalla on oikeus lapseen?
Vaimo tuossa yhtäkkiä sanoi muuttavansa lapsen kanssa pois, koska jotku asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Siinä sitten itki että olen uhkaillut häntä että vien lapsen (jos erottaisiin niin lapsesta en eroon kyllä haluaisi), ja hän näkee että hänen on jotenkin oikeutetumpaa tehdä näin kyselemättä? Sain siinä sitten lepyteltyä hänet ja ehdotin jotain yhteistä reissua jotta asiat menisivät tasapainoon. Ihmetyttää vain että missä on se tasa-arvo silloin kun lopputulos ei olisikaan naiselle niin mairitteleva? Miksi miehen pitäisi kärsiä eniten kun perhe hajoaa? Tilanne tuli aivan puskista. Ajattelin että hänellä on joku toinen koska ei ole ilmoittanut menoistaan mitään eikä ole laittanut tikkua ristiin jos olen koittanut järjestää jotain ohjelmaa. asuntoakin oli hommaamassa niin että ei vaan muistanut kertoa etten minä muuttaisi sinne. Ei kuitenkaan ole ketään. Nyt täytyy sitten myydä omaisuutta että saan tuon johonkin viikonloppureissuun. Mitenköhän tälläisiin tilanteisiin tulisi varautua tulevaisuudessa?
Kommentit (14)
jospa nyt selvittäisitte ensin mikä on huonosti ja miten sen voisi korjata.
Ja sinulla on oikeus isyyteen jos ero tulee. Huoltajuutta vaan annetaan isälle tosi harvoin ellei äiti ole aivan toivoton tapaus.
Ero on aikuisten välinen asia, selvittäkää se ensin keskenänne. Lastenvalvojalla selvitetään sitten käytännön kysymykset, miten asuminen, elatus, luonapito ja huoltajuus järjestetään.
Asuminen: ihmisellä, siis myös lapsella, voi olla vain yksi osoite tässä maassa.
Elatus: molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia.
Luonapito: miten lapsi/lapset asuvat kummankin vanhemman luona.
Huoltajuus: yhteis- tai yksinhuoltajuus. Yksinhuoltajuus taitaa olla aika harvassa.
Sulla tulee ap olemaan tapaamisoikeus lapseen/lapsiin ja todennäköisesti teille tulee yhteishuoltajuus, mutta lapdet asvust äidin luona.
tonen asia on se, että mikään ero ei oikeasti tule puskasta - jos et nähnyt, kuullut tai tuntenut mitään etukäteen, kannattaa miettiä miksi: eikö kiinnostanut? Etkö ottanut tosissasi? Etkö kiinnittänyt huomiota? Ajattelitko, etteivät ne asiat ole tärkeitä? Nyt sun pitäis ymmärtää, että vaimon näkökulmasta ne olivat tärkeitä ja niiden olisi pitänyt kiinnostaa ja ne olisi pitänyt ottaa todissaan.
Ja kannattaa varautua diihen, ettei eronpartaalla olevaa suhdetta millään viikonloppuruissulla korjata. Se vaatii aika paljon enemmän ja pit piaikaista työtä yleensä hyvin konkreettisessa arjessa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 07:32"]Sulla tulee ap olemaan tapaamisoikeus lapseen/lapsiin ja todennäköisesti teille tulee yhteishuoltajuus, mutta lapdet asvust äidin luona.
tonen asia on se, että mikään ero ei oikeasti tule puskasta - jos et nähnyt, kuullut tai tuntenut mitään etukäteen, kannattaa miettiä miksi: eikö kiinnostanut? Etkö ottanut tosissasi? Etkö kiinnittänyt huomiota? Ajattelitko, etteivät ne asiat ole tärkeitä? Nyt sun pitäis ymmärtää, että vaimon näkökulmasta ne olivat tärkeitä ja niiden olisi pitänyt kiinnostaa ja ne olisi pitänyt ottaa todissaan.
Ja kannattaa varautua diihen, ettei eronpartaalla olevaa suhdetta millään viikonloppuruissulla korjata. Se vaatii aika paljon enemmän ja pit piaikaista työtä yleensä hyvin konkreettisessa arjessa.
[/quote]
No kyllä se hieman puskan takaa tuli. Sanoisinko että hieman dramaattinen meininki täälläpäin.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 06:48"]Ihan pieni päivitys: aikuisella ei ole lapseen oikeuksia. Ei minkäänlaisia, ei sinulla eikä vaimollasi. Ainoastaan velvollisuuksia.
Laissa on mainittu elatusvelvollisuus, mutta nämä aineettomat velvollisuudet on ensinnäkin pitää se jälkikasvu hengissä aikuisikään (ruokkia, suojella sairauksilta jne) ja toinen velvollisuus on opettaa pärjäämään elämässä (esim. asenne työhön, ruuanlaittotaito)
Sinulla ei ole mm. OIKEUTTA olettaa, että lapsi käyttäytyisi hyvin. Sen sijaan sinulla on VELVOLLISUUS opettaa lapsellesi käytöstapoja, kohtelaisuutta ja myös etikettiä.
[/quote]
Mutta ajattelen että minulla on yhtäläinen oikeus asua lapseni kanssa. Sitä tarkoitin. Elikkä äiti ei saa tätä asiaa päättää vain koska on äiti.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 06:48"]Ihan pieni päivitys: aikuisella ei ole lapseen oikeuksia. Ei minkäänlaisia, ei sinulla eikä vaimollasi. Ainoastaan velvollisuuksia.
Laissa on mainittu elatusvelvollisuus, mutta nämä aineettomat velvollisuudet on ensinnäkin pitää se jälkikasvu hengissä aikuisikään (ruokkia, suojella sairauksilta jne) ja toinen velvollisuus on opettaa pärjäämään elämässä (esim. asenne työhön, ruuanlaittotaito)
Sinulla ei ole mm. OIKEUTTA olettaa, että lapsi käyttäytyisi hyvin. Sen sijaan sinulla on VELVOLLISUUS opettaa lapsellesi käytöstapoja, kohtelaisuutta ja myös etikettiä.
[/quote]
Mutta ajattelen että minulla on yhtäläinen oikeus asua lapseni kanssa. Sitä tarkoitin. Elikkä äiti ei saa tätä asiaa päättää vain koska on äiti.
Kahdeksan taitaa olla aloittaja?
Tuolla nelonen listasikin ne asiat, jotka mahdollisessa erossa sovitaan. Vanhemmat joko sopivat niistä keskenään, sopivan niistä lastenvalvojan opastuksella tai sitten riidellään asiasta käräjillä.
Oman lapsen kanssa oleminen tai asuminen on mun mielestä etuoikeus. Ja sen eteen kannattaisi tehdä töitä, eli nyt ensimmäisenä ottaa sen rouvan uhkailut sitä myöten tosissaan että kysyt missä mennään, oikeasti. Ja sitten työstetään sitä parisuhdetta.
Ja siihen alkuperäiseen kysymykseen: jos se rouva rahalla rauhoittuu, niin ala keräämään pientä vararahastoa noita yllätyksiä varten.
Tai sitten alat tehdä töitä perheen eteen. Todennäköisesti myös vaimosi joutuu kasvamaan ihmisenä, mutta näytä sinä esimerkkiä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 06:48"]
Ihan pieni päivitys: aikuisella ei ole lapseen oikeuksia. Ei minkäänlaisia, ei sinulla eikä vaimollasi. Ainoastaan velvollisuuksia.
Laissa on mainittu elatusvelvollisuus, mutta nämä aineettomat velvollisuudet on ensinnäkin pitää se jälkikasvu hengissä aikuisikään (ruokkia, suojella sairauksilta jne) ja toinen velvollisuus on opettaa pärjäämään elämässä (esim. asenne työhön, ruuanlaittotaito)
Sinulla ei ole mm. OIKEUTTA olettaa, että lapsi käyttäytyisi hyvin. Sen sijaan sinulla on VELVOLLISUUS opettaa lapsellesi käytöstapoja, kohtelaisuutta ja myös etikettiä.
[/quote]
*reps* Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuusta opettaa niitä käytöstapoja tai elemässä pärjäämistä yms vaan tyydyttää perustarpeet...vettä, ravintoa, suojaa ja vaatetus.
Sillä, joka on tähän asti huolehtinut hänen tarpeista, tarjota parempi elanto, ystävät, suvun, harrastuksen ja mahdollisemman muuttumattomat olosuhteet, jne. Sekin merkitsee kumpi hoitaa paremmin velvollisuutensa tapaajavanhemapana. Eikä ole kyse vanhempien oikeudesta omia lasta itseleen vaan lapsen edusta ja oikeudesta.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 12:36"]
*reps* Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuusta opettaa niitä käytöstapoja tai elemässä pärjäämistä yms vaan tyydyttää perustarpeet...vettä, ravintoa, suojaa ja vaatetus.
[/quote]
Ei lakisääteisesti, mutta moraalisesti kyllä. En haluaisi olla sun lasten sijassa (enkä itseasiassa edes lähellä) kun he aikuistuvat, eikä heille ole opetettu mitään.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 07:32"]Sulla tulee ap olemaan tapaamisoikeus lapseen/lapsiin ja todennäköisesti teille tulee yhteishuoltajuus, mutta lapdet asvust äidin luona.
tonen asia on se, että mikään ero ei oikeasti tule puskasta - jos et nähnyt, kuullut tai tuntenut mitään etukäteen, kannattaa miettiä miksi: eikö kiinnostanut? Etkö ottanut tosissasi? Etkö kiinnittänyt huomiota? Ajattelitko, etteivät ne asiat ole tärkeitä? Nyt sun pitäis ymmärtää, että vaimon näkökulmasta ne olivat tärkeitä ja niiden olisi pitänyt kiinnostaa ja ne olisi pitänyt ottaa todissaan.
Ja kannattaa varautua diihen, ettei eronpartaalla olevaa suhdetta millään viikonloppuruissulla korjata. Se vaatii aika paljon enemmän ja pit piaikaista työtä yleensä hyvin konkreettisessa arjessa.
[/quote]
No kyllä se hieman puskan takaa tuli. Sanoisinko että hieman dramaattinen meininki täälläpäin.
[/quote]
Kyllä ne avioeron merkit aina on näkyvissä, mutta tyypillisesti osa ongelmaa onkin juuri siinä, että toinen ei näe niitä tai häntä ei kiinnosta. Se kertoo enemmän siitä puolisosta, joka ei näe, että jotain on vialla, kuin siitä, joka lopulta kyllästyy yrittämään ja julistaa, että tämä oli nyt tässä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 12:36"]
*reps* Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuusta opettaa niitä käytöstapoja tai elemässä pärjäämistä yms vaan tyydyttää perustarpeet...vettä, ravintoa, suojaa ja vaatetus.
[/quote]
Ei lakisääteisesti, mutta moraalisesti kyllä. En haluaisi olla sun lasten sijassa (enkä itseasiassa edes lähellä) kun he aikuistuvat, eikä heille ole opetettu mitään.
[/quote]
Sinun lapsesi joutuvat elämään lapsuuttaan, nuoruuttaan ja aikuisuuttaan minun lasteni. Tukehdu siihen!
Ihan pieni päivitys: aikuisella ei ole lapseen oikeuksia. Ei minkäänlaisia, ei sinulla eikä vaimollasi. Ainoastaan velvollisuuksia.
Laissa on mainittu elatusvelvollisuus, mutta nämä aineettomat velvollisuudet on ensinnäkin pitää se jälkikasvu hengissä aikuisikään (ruokkia, suojella sairauksilta jne) ja toinen velvollisuus on opettaa pärjäämään elämässä (esim. asenne työhön, ruuanlaittotaito)
Sinulla ei ole mm. OIKEUTTA olettaa, että lapsi käyttäytyisi hyvin. Sen sijaan sinulla on VELVOLLISUUS opettaa lapsellesi käytöstapoja, kohtelaisuutta ja myös etikettiä.