Kun olin pieni tyttö, äitini kielsi minua leikkimästä outojen lasten kanssa. Yhdellä koulukaverilla oli sydänvika.
Kommentit (26)
No ei kielletty mutta eroperheiden lapsia pidettiin epäilyttävinä.
Pelkäskö se että sydänvika tarttuu?
Minulla oli vain vähän kavereita, mutta silti äiti manipuloi minua katkaisemaan välit joihinkin. Tajusin tuon vasta aikuisena.
Ei kielletty. Naapurustossa ja tutuissa oli vaikka mitä "erikoisuutta".
Ei koskaan. Mun äiti opetti jo lapsena mulle, että kaikki sukupuoleen, ihonväriin, perhetaustaan yms. katsomatta on samanarvoisia ihmisiä. Kaveripiiriin kuuluikin lapsena vaihtelevasti köyhän perheen lapsia, lääkärien lapsia, alkoholistien lapsia, suurperheiden lapsia, yksinhuoltajien lapsia, romanilapsia, suomalaisia lapsia....
Siksi kai en edelleenkään osaa pokkuroida ns. ylemmässä asemassa olevia henkilöitä, enkä käsitä ihmisten jaottelua eri "ryhmiin".
Mua ei kielletty, mutta mun kanssa leikkiminen kiellettiin monilta lapsilta. Syynä se, että isovanhempani (!) firma meni konkurssiin ja siinä meni mukana suurin osa kylän työpaikoista. Usein mietin, mikseivät vanhempani suosiolla muuttaneet isoon kaupunkiin pakoon suojellakseen minua siltä sisäsiittoisen pikkukylän vainoa.
Naapurustossa 60-70-luvulla oli veljeni ikäinen ainoa lapsi, jonka vanhemmat eivät antaneet leikkiä muiden kanssa lainkaan. Erona se, että he olivat ns. parempaa väkeä ja me muut duunareiden lapsia. Tämä mies on nykyään niin katkera, ettei hoida vanhempiensa hautaakaan mitenkään.
Taisi olla vielä 90-luvulla yleistä tämmöinen. Kaupungeissakin oli hyvin yleistä, että keski- ja yläluokan vanhemmat kielsivät lapsiaan leikkimästä vuokrataloissa asuvien lasten kanssa. Sivistys tuli Suomeen todella myöhään, ja taas ollaan menossa takaisin noihin pimeisiin aikoihin...
Äiti kielsi muita leikkimästä mun kanssa, koska olin kuulemma niin häiriintynyt, että kunnollisten perheiden lapset saivat minusta huonoja vaikutteita. Äitihän oli itse varsinainen luomakunnan kruunu, mt-ongelmainen työtön yh, jolta huostaanotettiin osa lapsista kun ei hoitanut heitä, asuttiin pienessä vuokraluukussa kerrostalossa pikkupaikkakunnalla, jossa kaikilla pienituloisillakin oli omakotitalo. Naapureina meillä oli muitakin kunnan sosiaalitoimen asuttamia syrjäytyneitä ja alkkiksia, mutta ei lapsia. Ainoat kaverini olivat siis tavallisten perheiden lapsia.
Vuokraakaan äiti ei itse maksanut, kaikki rahaliikenne meni sossun kautta. Ja minä olin se häiriintynyt lapsi siinä, äiti ihan tuli sanomaan kesken leikkien, ettei meidän Siirin kanssa kannata olla, ettette tekin muutu samanlaisiksi kuin hän. Äiti ei osannut sanoa sen tarkemmin millä tavalla huono olin, kuitenkin koulussakin liki joka vuosi palkittiin stipendein, eikä ne olleet mitään tsempparipalkintoja, vaan mm. paras keskiarvo ja ansioituminen suomen kielessä. Hyvin onnistui äiti murtamaan minut henkisesti jo lapsena.
Äiti sanoi, että sun kanssa ei saa leikkiä kun sun äiti juo niin paljon kaljaa. Sanat mitkä muistan hautaan asti ja vieläkin nousee kyyneleet silmiin.
Mua äiti kielsi leikkimästä mustaláisten ja erään lihavan tytön kanssa :D Naapurin tyttö oli tervetullutta seuraa, koska sillä oli niin kauniit vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kielletty, mutta mun kanssa leikkiminen kiellettiin monilta lapsilta. Syynä se, että isovanhempani (!) firma meni konkurssiin ja siinä meni mukana suurin osa kylän työpaikoista. Usein mietin, mikseivät vanhempani suosiolla muuttaneet isoon kaupunkiin pakoon suojellakseen minua siltä sisäsiittoisen pikkukylän vainoa.
Ennakkoasennehan sullakin on, niputat koko kylän sisäsiitoiseksi.
En näe eroja kirjoitti:
Ei koskaan. Mun äiti opetti jo lapsena mulle, että kaikki sukupuoleen, ihonväriin, perhetaustaan yms. katsomatta on samanarvoisia ihmisiä. Kaveripiiriin kuuluikin lapsena vaihtelevasti köyhän perheen lapsia, lääkärien lapsia, alkoholistien lapsia, suurperheiden lapsia, yksinhuoltajien lapsia, romanilapsia, suomalaisia lapsia....
Siksi kai en edelleenkään osaa pokkuroida ns. ylemmässä asemassa olevia henkilöitä, enkä käsitä ihmisten jaottelua eri "ryhmiin".
Juupajuu Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoi, että sun kanssa ei saa leikkiä kun sun äiti juo niin paljon kaljaa. Sanat mitkä muistan hautaan asti ja vieläkin nousee kyyneleet silmiin.
Provo, keksi uusi!
Ei kieltänyt, olisi varmaan ollut ihan tyytyväinen jos olisi ollut joku kaveri jonka seurassa olisin viihtynyt
70-luvulla lappilaisessa kylässä ei saanut leikkiä "kommunistien" lasten kanssa. Eli duunarivanhempien öasten. Omat vanhemmat pitivät itseään parempina. Tosiasiassa ovat hyvin sivistymättömiä juuri tuon ihmisten luokittelun vuoksi.
Kukaan ei suoranaisesti kieltänyt, mutta aikuisten reaktioista ja puheista oli helppo päätellä, mihin seuraan minun ei toivottu menevän. Rajaa pidettiin ja usein ihan turhaan.
Kun muutin kotoa, suhtauduin ystävällisesti kaikenlaisiin ihmisiin. Se on rikastuttavaa, kun ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäskö se että sydänvika tarttuu?
Pelätty, että jos saa sydänkohtauksen kesken leikkien.
Vanhempani kielsivät minua leikkimästä tummaihoisten lasten kanssa.
Viis veisasin kiellosta ja jatkoin leikkimistä(salaa tosin muuten olisi aresti napsahtanut ja huudot siihen päälle).