Missä kohtaa meillä menee pieleen???
Tyttö 9 v haluaa leipoa mustikkapiirakkaa. Hän aloittaa homman kun huomaa että margariini ei riitä. Käsken hakea kaupasta. Häntä ei huvita enää tehdä mitään. Rikotut kananmunat yms. odottavat kulhossa, sanon että käy nyt hakemassa sitä margariinia. Ei huvita enää leipoa. Sanon että nyt pitää käydä ja annan rahaa. Hän etsii hiiiitaaasti sopivan laukun, sateenvarjon, kengät. Kysyy joka tavarasta ohjeita. Mahtuuko ne tähän laukkuun? Voiko ottaa mun sateenvarjon? Tarvitseeko kumpparit kun sataa? Hän ei oikeasti ole näin avuton! Hän puhuu kiukkusesti. Sanon että ota mitkä otat. Tyttö väittää etten minä kuuntele enkä auta enkä ymmärrä. Sanon että niin, mua tympii tuo kiukuttelu enkä tosiaan kuuntele tuota puhetyyliä. Tyttö istuu eteisessä. Isä ehdottaa että vie hänet autolla, kun sade on kova. Tyttö sanoo että osaa mennä itsekin. Ei mene. Isä sanoo että sitten ei leivota. Minä sanon että kyllä leivotaan, kun ainekset on jo kulhossa. Lopulta tyttö lähtee. Onko muilla tällaista? Onko tuo tyttö vain kiukkupussi vai onko sillä jotain ongelmaa, ku se on jotenkin äärettömän haastava nykyään? Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, se on jotenkin maailmanloppu. Tuntuu että on kuin murkku vaikka on vain 9 v.
Kommentit (28)
Ainekset oli tarkastettu, mutta eipä ollu kurkattu margariinirasiaan että siellä oli rasvaa liian vähän. Näitä sattuu vai eikö muka satu? Kauppa on ihan nurkan takana ja tyttö on käynyt siellä yksin aiemminkin. Ja ihan halunnut käydä. Ja todella ehdotin että reseptä muutetaan, se olisi onnistunut. Mutta ei kelvannut. Pitää tehdä just ku ohjeessa sanotaan. No, kuulostaa puolustelulta mutta jotenkin minusta näitä tilanteita on nyt ollut niin paljon. Ap
Kiukkupussihan tuo on selkeästi, on tottunut ns määräämään, vaikka ette tietenkään ole sitä aiemmin edes huomanneet. Vai vielä autolla :D
Kuulostaapa erikoiselta. Miksi laittaa 9-vuotias sateessa kauppaan yksin hakemaan perus-raaka-ainetta? Sit syytetään ja voin kuvitella, miten marttyyrimaisesti on isukki luvannut lähteä autolla kauppaan ja venyvällä äänellä perseillyt siitä...
Katsokaa peiliin vanhemmat. Ei ole kurin puutetta tai alkavaa murrosikää (haloo tenava on 9-vuotias!) vaan vanhemmilla on perushommat hukassa. Siis: lasta autetaan leipomisessa, tsekataan ainekset lasta varten, ei sen ikäinen handlaa viel kaikkea, sovitaan yhdessä kuka käy kaupassa vai käydäänkö yhdessä ja sit tästä pidetään kiinni. Voidaan sopia niinkin, ettei käydä kaupassa ollenkaan. Turha siitäkään on isoa Auktoriteettikysymystä tehdä mutta ollaan johdonmukaisia, jämptejä, kannustavia puolin ja toisin. Kuulostaa siltä, että tyttärellänne on paha olla.
Kuulostaa ihan normaalilta esimurrosikäisen käytökseltä. Parin vuoden päästä se riemu repeää, kun kukaan ei tajuu ja te ootte ihan tyhmiä ja maailma kaatuu niskaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä.
Kauppa on nurkan takana, mutta iskä tarjoitui viemään autolla???
Teillä on prinsessa, jonka patjan olla on peräti yksi herne!
Kiitos vastauksistanne. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokin vuorovaikutusjuttu tai muu tässä hommassa nyt meni metsään, mutta sitten just tämä mitä pelkäsin: osa sanoo että lapsi on hemmoteltu ja osa taas sanoo että häneltä vaaditaan liikaa. Kun tietäisin totuuden. Meillä on myös kaksi muuta lasta (tätä tyttöä vanhempia) eikä heidän kanssaan ole ollut tällaista. Sanon tämän siksi että olemme osanneet myös kasvaattaa jos tämän kolmennen kanssa ollaan jotain tehty väärin... Mietin välillä onko tytöllä jotain, vaikka se kuuluisa asperger, hän on niin rutiinininhaluinen ja joustamaton ja kyllä - en halua syytellä lasta vaan haluan oikeasti muuttaa tilanteita. Ps. Isä ei ollut marttyyrina viemässä kauppaan vaan ihan asiallinen.
Te "laitetaan yksin kaatosateeseen" -surkuttelijat: tuon lapseni sähän olisi vienyt hänet autolla kauppaan.