Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa meillä menee pieleen???
31.07.2014 |
Tyttö 9 v haluaa leipoa mustikkapiirakkaa. Hän aloittaa homman kun huomaa että margariini ei riitä. Käsken hakea kaupasta. Häntä ei huvita enää tehdä mitään. Rikotut kananmunat yms. odottavat kulhossa, sanon että käy nyt hakemassa sitä margariinia. Ei huvita enää leipoa. Sanon että nyt pitää käydä ja annan rahaa. Hän etsii hiiiitaaasti sopivan laukun, sateenvarjon, kengät. Kysyy joka tavarasta ohjeita. Mahtuuko ne tähän laukkuun? Voiko ottaa mun sateenvarjon? Tarvitseeko kumpparit kun sataa? Hän ei oikeasti ole näin avuton! Hän puhuu kiukkusesti. Sanon että ota mitkä otat. Tyttö väittää etten minä kuuntele enkä auta enkä ymmärrä. Sanon että niin, mua tympii tuo kiukuttelu enkä tosiaan kuuntele tuota puhetyyliä. Tyttö istuu eteisessä. Isä ehdottaa että vie hänet autolla, kun sade on kova. Tyttö sanoo että osaa mennä itsekin. Ei mene. Isä sanoo että sitten ei leivota. Minä sanon että kyllä leivotaan, kun ainekset on jo kulhossa. Lopulta tyttö lähtee. Onko muilla tällaista? Onko tuo tyttö vain kiukkupussi vai onko sillä jotain ongelmaa, ku se on jotenkin äärettömän haastava nykyään? Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, se on jotenkin maailmanloppu. Tuntuu että on kuin murkku vaikka on vain 9 v.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Kiitos vastanneille jälleen. Leipominen sujui sitten hyvin ja tehtiin vielä tytön toiveesta kakkukin (käytiin yhdessä kauppareissulla ostamassa ainekset :)). Kaikki meni ok niin kauan kunnes tyttö halus pursottaa kuorrutukset. Koskaan ei ole sellaista tehnyt ja ensin näytin ja neuvoin mutta eihän tyttö titenkään eka kerralla täydellistä jälkeä saa aikaan. Hän alkoi huutaa ja itkeä ääneen että on maailman huonoin jne. Me kehuttiin ne pursotukset ja koko tyttö, mutta fiilis meni kuitenkin tytöltä. (Yritin muuten nyt olla ennaltaviisas ja ehdotin kuorrutteen levittämisestä lusikalla mutta tyttö halusi pursotukset.) No, tää ny taitaa olla monelle pienelle itsekriittiselle tyypillistä mutta voi kun jotenkin saisin sisua opetettua hänelle.
En kyllä 9-vuotiasta yksin sateessa kauppaan lähettäs. Kukahan ne edelliset margariinit oli loppuun kuluttanu eikä merkinny kauppalistaan tai ostanu uutta?
Hei, silloin kun tyttö oli lähdössä ei satanut paljonkaan. Sade yltyi kun hänen lähtönsä viivästyi. Ja sitten isä tarjosi kyytiä, minun ehdotuksestani! Kauppa on tosi lähellä ja tyttö käy siellä muutenkin joskus hakemassa jotakin. Kyllähän nyt sateella muutenkin ulkona käydään. Eikä tytön olis tarvinnut lähteä kauppaan jos oltas sovellettu ohjetta, sitähän ehdotin. Mutta haluaa tehdä ohjeen mukaan.
Meillä saa taskurahaa, kun tekee jonkun kotityön tai käy kaupassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 16:35"]
Meillä on ihan samanlaista 10 v. likan kans. Ja kaikki muutenkin on suurta vääryyttä, jos ei heti mee putkeen, ja siitä kuulee kaikki. Ilmeisesti murkkuilu alkamassa. :D
Ja turha tietämättömien vinkua, et on kasvatuksen puutetta.
[/quote]
no ymmärtämättömyyden puutetta ainakin.
Siinä kohtaa menee pieleen, jos leivontaan käyttää margariinia. Tytön olisi pitänyt lähteä voin ostoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muaki ärsyttäis jos on leipomassa jotain ja aineita puuttuukin. Joskus huvittaa mennä kauppaan, mutta yleensä ei. Ja jos kuorrutukset menee pilalle, koska ei osaa eikä niistä tule niin hienoja kuin kuvitteli niin sekin ärsyttää. Ehkä lapset vaa vetää noi ihan överiks ku ite vaa mököttäs ja pyytäis muun kuorruttamaan, koska ei ite enään jaksa.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 16:46"]
Ainekset oli tarkastettu, mutta eipä ollu kurkattu margariinirasiaan että siellä oli rasvaa liian vähän. Näitä sattuu vai eikö muka satu? Kauppa on ihan nurkan takana ja tyttö on käynyt siellä yksin aiemminkin. Ja ihan halunnut käydä. Ja todella ehdotin että reseptä muutetaan, se olisi onnistunut. Mutta ei kelvannut. Pitää tehdä just ku ohjeessa sanotaan. No, kuulostaa puolustelulta mutta jotenkin minusta näitä tilanteita on nyt ollut niin paljon. Ap
[/quote]
En käytä margariinia, mutta mikä leivontamargariini myydään rasiassa? Itse asiassa ennen ensimmäisenkään kananmunan rikkomista olisi kannattanut laittaa se margariini sulamaan, jotta olisi ollut sopivan jäähtynyt siinä vaiheessa, kun se piti lisätä taikinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 17:17"]
Kiitos vastauksistanne. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokin vuorovaikutusjuttu tai muu tässä hommassa nyt meni metsään, mutta sitten just tämä mitä pelkäsin: osa sanoo että lapsi on hemmoteltu ja osa taas sanoo että häneltä vaaditaan liikaa. Kun tietäisin totuuden. Meillä on myös kaksi muuta lasta (tätä tyttöä vanhempia) eikä heidän kanssaan ole ollut tällaista. Sanon tämän siksi että olemme osanneet myös kasvaattaa jos tämän kolmennen kanssa ollaan jotain tehty väärin... Mietin välillä onko tytöllä jotain, vaikka se kuuluisa asperger, hän on niin rutiinininhaluinen ja joustamaton ja kyllä - en halua syytellä lasta vaan haluan oikeasti muuttaa tilanteita. Ps. Isä ei ollut marttyyrina viemässä kauppaan vaan ihan asiallinen.
[/quote]
Täällä as-nainen, jonka asperger todettiin vasta aikuisena. Ajattelin heti kuvausta lukiessani, että saattaa olla kysymys toiminnanohjauksen ongelmista. Tyttösi on ehkä yleensä extra-reipas, kuten itsekin lapsena olin, jolloin hän ehkä normaalisti onnistuu arjen toimissaan ja vaikuttaa siltä kuin mikään ei olisi vialla. Sitten kun tulee pettymystä ja mielipahaa, hän ei jaksakaan tsempata sata lasissa, että saa oikeanlaiset kamppeet ylleen ja kaiken muun huomioitua, mitä kauppareissua varten pitäisi (siis pieniä normaalisti helppoja juttuja kuten avainten muistaminen jne.). Tilanteessa hän itse tajuaa olevansa jotenkin viallinen ja kelvoton, kun nuo asiat ovat hänelle niin vaikeita, häpeää sitä, ja hermostuu entisestään.
Minua hermostuttaa juuri tuollainen tehdyn suunnitelman toteuttamisen yhtäkkinen katkeaminen, ja se että koko toiminta täytyy suunnitella alusta alkaen uudelleen sen vuoksi. Sellainen on aidosti iso haaste, vaikka olen keskimääräistä älykkäämpi ja monella muulla tavalla etevä. Nuo arjen pienet toimet vain vievät minusta mehut täysin (samoin sosiaalinen elämä, kuten vaikka kyseisen tilanteen keskellä kommunikoiminen muiden ihmisten kanssa).
Voi tuossa olla jostain muustakin kysymys, mutta sattuneesta syystä itselleni tuli kyllä tämä mieleen. Tsemppiä teille! Asia kannattaa pyrkiä selvittämään ajoissa. Lapsena todettu asperger ei tee ihmiselle yhtä pahaa vahinkoa, kun silloin on koko elämä aikaa opetella elämään sen asettamissa rajoissa ja mahdollisuus tehdä esim. ammatinvalinta sen mukaan.
Menee pieleen aloitus. Tai itse asiassa toiminnan suunnittelu ja ennakointi. Tiedäthän, että sanonnan mukaan 'hyvin suunniteltu on puoliksi tehty'.
Aina ENNEN leipomisen aloittamista tarkistetaan, että kaikkia aineita on ja otetaan ne valmiiksi pöydälle samassa järjestyksessä kuin missä niitä tarvitaan.
Meillä on lähimpään kauppaan noin 30 km, joten ei todellakaan lähdetä noutamaan margariinia sateella eikä paisteella. Sen sijaan voidaan käyttää vaikka jotain leipomiseen sopivaa levitettä, tai leipoa jotain sellaista, johon sitä ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet päästänyt sen kiukuttelemaan ja niskan päälle. Nyt on vaikeaa alkaa palauttamaan kuria, tulee verisiä taisteluita. No good.
EIkö kukaan tarkastanut ENNEN leipomisen aloittamista, että kaikkia aineita on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensiksikin tarkastetaan ennen ruuanlaiton aloittamista, että kaikki ainekset löytyy. Ja jos sattuu noin että loppuu kesken, eikä huvita lähteä kauppaan, keksitään aineksista jotain muuta. Kauppaan ei ole pakko kaatosateessa yksin lähteä.
9-vuotias on lapsi vasta, ei kai sen tarvitse yksin leipoa ja juosta ukkosella sateessa kauppaan, kun rasva on loppu? Tyttöä varmaan harmitti vietävästi, että lupaava ohjelmanumero - leipominen (äidin kanssa?) - keskeytyy siihen, ettei kaikkea ole, ja joutuisi yksin kauppaan. Olisin itsekin harmissani, jos miehen kanssa nälkäisinä keksittäisiin leipoa pitsaa ja sitten h-hetkellä huomaisi juuston olevan loppu. Jos mies siihen töykeästi tokaisisi, että "Juokse kauppaan hakemaan! No, ala jo mennä!" niin katsoisin kyllä pahalla silmällä.
Olen tosin temperamenttinen, kuten kenties tyttäresikin.
Meillä on ihan samanlaista 10 v. likan kans. Ja kaikki muutenkin on suurta vääryyttä, jos ei heti mee putkeen, ja siitä kuulee kaikki. Ilmeisesti murkkuilu alkamassa. :D
Ja turha tietämättömien vinkua, et on kasvatuksen puutetta.
Kuulostaa kyllä aika epäreilulta natsimeiningiltä. Mun mielestä pitäisi olla iloinen ja kannustava jos tuon ikäinen haluaa omatoimisesti leipoa tai laittaa ruokaa.. Se ei ole millään tavalla lapsen syy, jos vanhemmat ovat päästäneet perusaineet loppumaan,eivätkä kokemuksestaan huolimatta ymmärrä tarkistaa ennen leipomista että aineet löytyy. Miksi siis lasta rangaistaan, laitetaan yksin kaatosateeseen kauppaan? Kyllä mäkin kiukuttelusin. Tosta seuraa vaan Se, että lapselle jää koko jutusta niin negatiivinen fiilis, että jatkossa tuskin enää haluaa leipoa yhtään mitään.
Jos olisi ollut kyse minusta ja lapsestani, olisin toiminut näin:
-Lapsen tullessa kertomaan leipomishaluistaan ilahtunut ja kertonut sen myös lapselle. Yhdessä oltaisiin katsottu mitä aineita löytyy ja mitä niistä voisi tehdä. Jos lapsi haluaa ehdottomasti tehdä juuri piirakan, tai niin oleellisia ruoka-aineita puuttuu, ettei pysty leipomaan mitään ilman kaupassa käyntiä, olisin selittänyt tämän lapselle, ja oltaisi yhdessä lähdetty kauppaan tai sitten keksitty jotain ihan muuta mitä tehdä (ei voi leipoa, mutta mitä jos tehtäisi jäätelöä/smoothiet/omatekemiä sipsejä/ihan mitä vaan)
-Jos tähän asti kaikki olisi jo tehty väärin, ja tilanne olisi Se että osa aineista on jo kulhossa ja margariini puuttuu, olisin ehdottanut että voidaan lähteä yhdessä kauppaan, tai pistää aineet jääkaappiin ja hakea margariinin myöhemmin/huomenna, tai voidaan keksiä niistä jotain muuta mihin ei tarvita margariinia.
Missään tapauksessa en olisi pakottanut lasta sateessa yksin kauppaan, valittanut kiukuttelusta, ollut lapsen isän kanssa lapsen edessä eri mieltä, tappanut lapsen innostusta leipomiseen ja sen jälkeen vielä valittanut av-palstalle kuinka lapsi käyttäytyy kuin pahainen teini
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 16:31"]
9-vuotias on lapsi vasta, ei kai sen tarvitse yksin leipoa ja juosta ukkosella sateessa kauppaan, kun rasva on loppu? Tyttöä varmaan harmitti vietävästi, että lupaava ohjelmanumero - leipominen (äidin kanssa?) - keskeytyy siihen, ettei kaikkea ole, ja joutuisi yksin kauppaan. Olisin itsekin harmissani, jos miehen kanssa nälkäisinä keksittäisiin leipoa pitsaa ja sitten h-hetkellä huomaisi juuston olevan loppu. Jos mies siihen töykeästi tokaisisi, että "Juokse kauppaan hakemaan! No, ala jo mennä!" niin katsoisin kyllä pahalla silmällä.
Olen tosin temperamenttinen, kuten kenties tyttäresikin.
[/quote]
Entä jos olisitkin keksinyt sen pitsan leipomisen itse, ja aikonut leipoa itseksesi? Ei ap kyllä ainakaan aloituksessa sanonut että olisivat aikoneet tyttären kanssa yhdessä leipoa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen 30-vuotias lakimies ja minuakin vituttaisi jumalattomasti, jos pitäisi kesken leivonnan lähteä sateessa kauppaan. Saati jos olisin 9-vuotias lapsi. Tuskin tytöllä sen suurempia diagnooseja tässä on taustalla.