Lue keskustelun säännöt.
Narsistiäitini soittelee sukulaisille ja haukkuu …
22.07.2021 |
Mukavalta tuntuu… onkohan tuo ihminen ajatellut yhtään, että hän on ollut se kasvattaja joka kasvattaa lapsensa pärjäämään elämässä.
Kannustaa ja tukee!
Mutta meillä on haukuttu, hakattu ja nälvitty sekä valehdeltu päin naamaa.
Ja vielä jaksaa v”ttuilla.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin vasta viisikymppisenä miehenä oman äitini pelin. Sitä voi kutsua narsistiseksi.
Ensin on hirveän lipevä ja yrittää vetää lähelle, ja jos luotat niin nöyryyttää välittömästi. Kaikkien onnellisimillaan jos saa minut suuttumaan.
Nykyään kommunikoin hänen kanssaan parisanaisilla lyhyillä lauseilla tekstarein.
"Joo kyllä", "ei ole", jne. En päästä iskuetäisyydelle.
Hirveä lipominen silti välillä päällä.
Mistä narsismin tunnistaa-ketjusta löysin tähän asti mielestäni osuvimman määritelmän tuolle ilmiölle:
”JATKUVA MUUTOS IDOLISOINNIN JA SYVÄN HALVEKSUNNAN VÄLILLÄ.”
Kun koko lapsuuden altistuu näiden ääripäiden jatkuvalle vuorottelulle, on vaikea aikuisenakaan tajuta, mikä on mitäkin, hyvin vai huonosti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä voi itse tehdä? Oppia ja jättää tekemättä samat virheet.
Ei normaali aikuinen edes halua jatkaa samaa huonoa, valehteluun perustuvaa näytelmää. Toki ymmärrän sen, että voi mennä todella pitkä aika, että pääsee näkemään sen oikean, normaalin aidon ja elämän.
Voimia kaikille väärin kohdelluille. 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi itse tehdä? Oppia ja jättää tekemättä samat virheet.
Ei normaali aikuinen edes halua jatkaa samaa huonoa, valehteluun perustuvaa näytelmää. Toki ymmärrän sen, että voi mennä todella pitkä aika, että pääsee näkemään sen oikean, normaalin aidon ja elämän.Voimia kaikille väärin kohdelluille. 👍🏻
No minä en ole vuosikymmeniin ollut missään tkeemisissä. Silti tää häirintä onnistuu KUN AINA JOKU HÖLMÖ USKOO "PIENTÄ HENTOA JA NIIIIIIN HYVÄÄ TARKOITTAVAA PIKKUMUMMELIA".
Viranomaisilmoitukset pitää kannella jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ne sukulaiset siihen vastaa?
Valitettavasti narsistit ovat vakuuttavia eli osa uskoo.
1
Eli äitisi sanoo jollekin kummin kaimalle että olet huono ihminen ja tämä uskoo eikä edes ihmette äitisi käytöstapoja. Et silloin kaipaa elämääsi heistä kumpaakaan.
Ei ne sun sukulaisetkaan sitten ihan täyspäisiä ole...juoruakat erikseen, mutta normaali ihminen kyllä kummastelee jos joku ei osaa puhua muusta kuin muiden ihmisten olemisista tai tekemisistä.
Erityisesti ihmettelisin, jos joku soittelisi ja haukkuisi omia lapsiaan. Normaalisti omia lapsia kehutaan ja kannustetaan.
Oma äitini tavallaan ampui itseään jalkaan niin sanotusti jo vuosia sitten, kun karkotti lähestulkoon kaikki sukulaiset lapsuuden perheeni ympäriltä.
Niin omalta kuin isäni puolelta.
Nyt voi jauhaa minun syntipukkilapseni tekemisiä tai tekemättä jättämisiä vain omien tuttujensa kanssa, ja siinä ei ole samaa potkua.
Jos joskus äärimmäisen harvoin tapaan äitini tuttuja siellä käydessä huomaan heissä tiettyä vaivaantuneisuutta, mutta se ei todellakaan ole minun ongelmani.
Äitini on enimmäkseen keskittynyt melko suoraan toimintaan, eli teen niin tai näin tai jätän tekemättä, ei ole hyvä.
Äitini myös 'huolestuu' milloin mistäkin, mutta se on vain keppihevonen, jolla yrittää sekaantua minun ja oman perheeni asioihin.
Välimatka ja puhelinhiljaisuus ovat ainoita keinoja selvitä itse ja suojella omaa perhettä.
Onneksi mieheni on fiksu, näkee äitini läpi, pitää omiensa puolta, mutta osaa välttää avoimen konfliktin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Enää äiti ei ole sukulaisten kanssa väleissä, mutta haukkuu minua nyt anopilleni. Lapsuudessani ilkkui valheita minusta niin, että kuulin kaiken. Nyt en halua tietää, mitä mahtaa puhua… Verhoaa asiansa huoleen ja kertoo, ettei voi keskustella kanssani, koska suuttuisin kuitenkin. Sehän ei sitten toki loukkaa, että selkäni takana kerrotaan valheita (: Ei kyllä ole normaali sellainenkaan, joka tuohon menee mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ne sukulaiset siihen vastaa?
Valitettavasti narsistit ovat vakuuttavia eli osa uskoo.
1
Eli äitisi sanoo jollekin kummin kaimalle että olet huono ihminen ja tämä uskoo eikä edes ihmette äitisi käytöstapoja. Et silloin kaipaa elämääsi heistä kumpaakaan.
Ei ne sun sukulaisetkaan sitten ihan täyspäisiä ole...juoruakat erikseen, mutta normaali ihminen kyllä kummastelee jos joku ei osaa puhua muusta kuin muiden ihmisten olemisista tai tekemisistä.Erityisesti ihmettelisin, jos joku soittelisi ja haukkuisi omia lapsiaan. Normaalisti omia lapsia kehutaan ja kannustetaan.
Kun se haukkuminen verhotaan imelään "huolenpitoon". Ollaan huolissaan että jaksaako se oma lapsi, onko oman lapsen puoliso niin ja niin kamala, onko se oma lapsi väsynyt kun ainahan se on kireä ja yrittää liikaa (juu, myönnän olleeni syntymästäni asti kireä ko narsistin seurassa) ja sitten seltietään miten se lapsenlapsirukkakin on niin laiha ja kun se ihanan narsistin tekemä makkarasoppakaan ei kelvannut...
Manipuloidaan se kuuntelija huolestumaan ja näkemään sitten itsekin kaikessa huolta. Ja keksimään itsekin jo vaikka mitä kun silloin vuonna miekka ja kypäräkin se uhri kyllä oli omituinen jne.
Ja päläpälä.
Voisin antaa miljoonia esimerkkejä. Esimerkiksi minun äitini oli veljensä vaimolle vuodattanut ummet ja lammet miten uupunut hän on, kun AINA joutuu minua paikkaamaan. Todellisuudessa en ollut ollut missään tekemisissä KUUTEEN VUOTEEN ennen tätä syytöstä.
Enon vaimo soittaa vihaisena miksi kuormitan vanhaa haurasta ihmistä ja että "pitää kyllä nyt itsenäistyä". Todellisuudessa elätin itseni 14-vuotiaasta ja muutin kotoa 16-vuotiaana. Harvinaisen itsenäinen, sanoisin.
Tai serkulle on selitetty, miten laiha lapseni on. Herrajumala kun se on laiha ja eihän se syökään mitään, itse vaan mässään leikkeleitä. Todellisuudessa ko lapsi kasvanut oppikirjaesimerkillisesti omalla käyrällään alusta loppuun. Ko ajankohtana hänellä oli todellisuudessa kasvupyrähdys, ei todellakaan ollut aliravittu.
Tällaista paskaa.
Itse tajusin vasta viisikymppisenä miehenä oman äitini pelin. Sitä voi kutsua narsistiseksi.
Ensin on hirveän lipevä ja yrittää vetää lähelle, ja jos luotat niin nöyryyttää välittömästi. Kaikkien onnellisimillaan jos saa minut suuttumaan.
Nykyään kommunikoin hänen kanssaan parisanaisilla lyhyillä lauseilla tekstarein.
"Joo kyllä", "ei ole", jne. En päästä iskuetäisyydelle.
Hirveä lipominen silti välillä päällä.