Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on diag.epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta en voisi ikinä pettää
30.07.2014 |
Joka puolella lukee, että epävakaat pettää.
Minulla asia on niin päin, että pelkään, että mieheni pettäisi, koska mikään ei olisi enää ennallaan.
Mieheni on luvannut ettei ikinä tee niin, koska sen lisäksi, että haluaa olla vain minun kanssani, niin ei myöskään ikinä rikkoisi minua enempää tekemällä noin.
Täytyy sanoa, että olen ylpeä itsestäni, koska persoonallisuushäiriöstäni huolimatta eroan tyypillisestä nykyajan naisesta jolla on pakollinen tarve harrastaa seksiä jokaisen vastaantulijan kanssa.
Ja lisättäköön vielä, että olen kaunis, sporttinen ja naisellinen nainen, joten saan kyllä muiden miesten huomion minne menenkin, mitään muuta en ikinä vierailta miehiltä haluaisikaan.
Kommentit (3)
Olet vissiin marskukin tai vain itserakasas ihan ns terveesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatusmaailmasi kuulostaa kyllä epävakaalta. "En ikinä" "mies on luvannut ettei koskaan" jne. Oletko ollut tilanteessa, jossa sinun on tehnyt kovasti mieli pettää, mutta et ole sitä tehnyt? Jos et niin en vielä puhuisi mitään. Tai palataan asiaan kun olet 65 etkä ole vielä silloinkaan pettänyt ketään.
Minä taas ajattelen, että pettäminen on väärin, mutta joskus ihmiset toimivat väärin. Toivon ja uskon, ettemme koskaan mieheni kanssa petä toisiamme, mutta pidän mahdollisena, että näin käy. Ja olen ollut tilanteessa, jossa kiusaus oli valtava, ja kieltäydyin siitä.
Alue: Aihe vapaa
Enpä ole ennen kuullut, että tuolla diagnoosilla (tai oikein muillakaan) olisi vaikutusta siihen pettääkö vai ei.
Ylipäätään ei pitäisi niin hirveästi laittaa omia tai muiden ajatuksia ja tekoja diagnoosien piikkiin, vaikka jokin diagnoosi olisikin. Diagnoosi, jos se on suunnilleen kohdallaan, niin se on toki hyvä kuvaus siitä mikä vaivaa ja mikä auttaa, mutta on ärsyttävää, jos diagnoosista (joka saattaa olla vääräkin) tehdään jokin koko elämää selittävä leima. Tuohon leimaamiseen syyllistyvät diagnosoidut itse ("en voi itselleni mitään koska minulla on X") ja myös muut ("Kaikki, joilla on X on ärsyttäviä." / "Toi johtuu varmaan siitä koska sulla on X." / "Ehkä sun kannattais tehdä näin koska sulla on X." / "Sitä pitää ymmärtää, koska sillä on X.")
Eräällä vanhalla sukulaisellani oli skitsofrenia, joka pysyi lääkityksellä hyvin kurissa. Minulle hän ei koskaan jutellut, kuinka naapurit vainoavat häntä, mutta silti välillä jostain hänen jutuistaan mietin, että "johtuukohan tämä puheenaihe hänen skitsofreniastaan?". Myöhemmin tajusin, että niiden juttujen kummallisuus (tai että tuntuivat kummilta) johtui lähinnä sen sukulaistädin iästä ja meidän välisestä ikäerosta. Saman ikäisillä muillakin naisilla on sellaisia juttuja, jotka tuntuvat hieman hupsuilta. Oli ikävää tajuta, että olin antanut diagnoosin leimata suhtautumistani tuohon naiseen, vaikka hän ei ikinä seurassani käyttäytynyt oudosti enkä varmasti olisi edes tiennyt hänen diagnoosistaan, jos minulle ei olisi ikinä kerrottu.