Äitini mielestä minun pitäisi vaieta lapsuuteni väkivallasta

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:00"]

Minusta asia pitää käsitellä, mutta kannattaa miettiä kenelle kaikille puhuu. Kaikki eivät välttämättä usko, joka voi lisätä asian ahdistavuutta. Asian purkaminen kannattaa aloittaa terapeutin kanssa. Samankaltaisia kokemuksia itselläni. Olen käsitellyt asiat ja antanut anteeksi. Lapsuuteni väkivalta oli lievähköä, joten vuosien jälkeen olen saanut käsittelyni päätökseen.

[/quote] Miten käsittelit sitä? Kauanko kävit terapiassa?

[/quote]

Kävin terapiassa, puhuin asiasta luotettavalle ystävälle, luin kaikenlaista teoriatietoa ja juttelin vanhempieni lapsuuksista sukulaisteni kanssa. Yksi tädeistäni kertoi isäni lapsuudesta ja se valaisi paljon. Tajusin kuinka vajavaisia ja tunne-elämältään rikkinäisiä ihmisiä vanhempani ovat. Hyväksyin oman lapsuuteni sellaisena kuin se oli, mutta päätin rakentaa hyvän elämän tästä eteenpäin ja antaa omille lapsilleni hyvän lapsuuden. Koin itselleni hyväksi antaa anteeksi ja alkaa tietoisesti rakentaa hyvää omaa elämää. Emme puhu näistä vanhempieni kanssa, välit on ok, mutta ei kovin läheiset. En tiedä miten olisi onnistunut, jos väkivalta olisi ollut raakaa ja jatkuvaa, mutta näin minulla.

Ainahan sitä voi pyytää, mutta kaikkea ei voi saada.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:00"]

Minusta asia pitää käsitellä, mutta kannattaa miettiä kenelle kaikille puhuu. Kaikki eivät välttämättä usko, joka voi lisätä asian ahdistavuutta. Asian purkaminen kannattaa aloittaa terapeutin kanssa. Samankaltaisia kokemuksia itselläni. Olen käsitellyt asiat ja antanut anteeksi. Lapsuuteni väkivalta oli lievähköä, joten vuosien jälkeen olen saanut käsittelyni päätökseen.

[/quote] Miten käsittelit sitä? Kauanko kävit terapiassa?

[/quote]

Kävin terapiassa, puhuin asiasta luotettavalle ystävälle, luin kaikenlaista teoriatietoa ja juttelin vanhempieni lapsuuksista sukulaisteni kanssa. Yksi tädeistäni kertoi isäni lapsuudesta ja se valaisi paljon. Tajusin kuinka vajavaisia ja tunne-elämältään rikkinäisiä ihmisiä vanhempani ovat. Hyväksyin oman lapsuuteni sellaisena kuin se oli, mutta päätin rakentaa hyvän elämän tästä eteenpäin ja antaa omille lapsilleni hyvän lapsuuden. Koin itselleni hyväksi antaa anteeksi ja alkaa tietoisesti rakentaa hyvää omaa elämää. Emme puhu näistä vanhempieni kanssa, välit on ok, mutta ei kovin läheiset. En tiedä miten olisi onnistunut, jos väkivalta olisi ollut raakaa ja jatkuvaa, mutta näin minulla.

[/quote]

Minun äitini suuttui kun otin joskus asian puheeksi. Ylipääsemiseen liittyi myös sen hyväksyminen että "olen yksin". En turvaudu missään asiassa vanhempiini. 22

Jos kiinnostaa niin lue Tommy Hellsten - Virtahepo olohuoneessa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:00"]

Minusta asia pitää käsitellä, mutta kannattaa miettiä kenelle kaikille puhuu. Kaikki eivät välttämättä usko, joka voi lisätä asian ahdistavuutta. Asian purkaminen kannattaa aloittaa terapeutin kanssa. Samankaltaisia kokemuksia itselläni. Olen käsitellyt asiat ja antanut anteeksi. Lapsuuteni väkivalta oli lievähköä, joten vuosien jälkeen olen saanut käsittelyni päätökseen.

[/quote] Miten käsittelit sitä? Kauanko kävit terapiassa?

[/quote]

Kävin terapiassa, puhuin asiasta luotettavalle ystävälle, luin kaikenlaista teoriatietoa ja juttelin vanhempieni lapsuuksista sukulaisteni kanssa. Yksi tädeistäni kertoi isäni lapsuudesta ja se valaisi paljon. Tajusin kuinka vajavaisia ja tunne-elämältään rikkinäisiä ihmisiä vanhempani ovat. Hyväksyin oman lapsuuteni sellaisena kuin se oli, mutta päätin rakentaa hyvän elämän tästä eteenpäin ja antaa omille lapsilleni hyvän lapsuuden. Koin itselleni hyväksi antaa anteeksi ja alkaa tietoisesti rakentaa hyvää omaa elämää. Emme puhu näistä vanhempieni kanssa, välit on ok, mutta ei kovin läheiset. En tiedä miten olisi onnistunut, jos väkivalta olisi ollut raakaa ja jatkuvaa, mutta näin minulla.

[/quote]

Minun äitini suuttui kun otin joskus asian puheeksi. Ylipääsemiseen liittyi myös sen hyväksyminen että "olen yksin". En turvaudu missään asiassa vanhempiini. 22

[/quote]

Asian käsittely vei useita vuosia. Ehkä 5-10./ 22

Voimia sulle ap!               T:17

Molemmat vanhempani olivat väkivaltaisia lapsuudessani. En ole uskaltanut nostaa kissaa pöydälle, koska vanhempani ovat elossa ja kuulema väkivalta on hävinnyt äitini suuren leikkauksen jälkeen. Pelkään, että jos heidän kanssaan juttelisin asiasta, niin väkivalta voisi alkaa uudestaan. Vanhempani ovat jo yli 70-vuotiaita ja luulen, että osaan käsitellä tämän asian ilman heille avautumistakaan.

Epäilen, että ap äitisi pelkää, että isäsi suuttuu asian käsittelystä ja jos sinä et ole enää saman katon alla, niin hän tietää, että keneen se väkivalta kohdistuu.

28 jatkaa vielä, että kerran sanoin äidilleni, kun hän oli jo yli 70, että jos isä alkaa uudestaan väkivaltaiseksi, niin soittaa poliisit. Äidin hämmästys oli sanoinkuvaamaton. Hän ei selvästikään ollut koskaan edes moista ajatellut.