Se ihana hetki kun viimeinkin tajuaa, että voi jättää kumppanin joka kohtelee huonosti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hienoa, ettei nykyisissä demokraattisissa yhteiskunnissa tarvi avioeroakaan perustella yhtään millään. Sen kun eroaa, jos ja kun siltä tuntuu. Toisin oli ennen.

Hyvää vauhtia ollaa menossa takaisin siihen toiseen suuntaan. Ja ihan teidän itsenne takia.. surullista

Tässä ilmeisesti persu yrittää kovasti öyhöttää jotain. Ei ole mitään indikaatiota että avioeroa koskeva lainsäädäntö olisi muuttumassa.

Minä ja ex oltiin kuin paita ja peppu elämänarvoiltamme, harrastuksilta, yms. eli "täydellinen pari toisillemme" paperilla. Paitsi että ex oli uhriutuja. Minä jouduin miettimään jokaisen sanani ettei se uhriutumismonologi taas ala. Joskus alkoi uhriutumaan normaalissa keskustelussakin jostain 10v sitten tapahtuneesta vääryydestä. Pitkään mietin eroa, mutta kun olimme niin samanlaisia lykkäsin ja toivoin parannusta. Viimeinen pisara oli kun mies oli viikonlopulle sopinut menoa kavereidensa kanssa, mutta se peruuntui, ja mies uhriutui tästä minulle (kuinka häntä ei oikeasti haluttu mukaan ja siksi peruttiin jne). Erosin ja jo heti seuraavana päivänä elämä alkoi kukoistamaan.

Vierailija kirjoitti:

On hienoa, ettei nykyisissä demokraattisissa yhteiskunnissa tarvi avioeroakaan perustella yhtään millään. Sen kun eroaa, jos ja kun siltä tuntuu. Toisin oli ennen.

No sehän se onkin oleellista. Hankalapa se onkin kirjoittaa vaikka yhden rivin perustelu avioerohakemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse huonossa suhteessa mutta en uskalla lähteä kun pelkään mitä siitä seuraa. En tunne olevani vapaa itseni miehen kanssa ja usein toivon että hän lähtisi pois että saan olla yksin. Olen läheisriippuvainen nainen. Säälittäväähän se on. Eniten ahdistaa meidän välinen hiljaisuus. Mistään ei puhuta eikä mitään käydä läpi. Mies on hirveän estoinen kokoajan.

Mutta onneksi on tosiaan näitä jotka sitten ymmärtävät erota ja jatkaa elämäänsä onnellisina omina itsenään. Minä en siihen pysty.

Sen kun lähdet vaan. Minä jätin mustasukkaisen ja väkivaltaisen miehen. Pari viikkoa uhriutui ja puolessa vuodessa oli jo kihloissa ja meni naimisiin kun avioero tuli valmiiksi. Ei tuollainen tyhjä kuori välitä mistään. Kunhan on vain joku jonka elämästä saa tehdä surkean. Vankila on oman pääsi sisällä.

Totaalinen itsekeskeisyys. Sanoi aina kyllä rakastavansa ja välittävänsä, mutta teot olikin sitten muuta.

Kaikenlaisia loukkaavia tekoja ja sanoja. Kun yritin niistä puhua, niin totesi vain, ettei itse näe niissä olevan mitään loukkaavaa.

Synttäreinä tai jouluna en lahjoja saanut, kun ei kuulema keksinyt mitään. Sanoin, että minulle kelpaa hyvin vaikka suklaalevy, mutten saanut edes sitä.

Tiukassakin rahatilanteessa saattoi käyttää itseensä ja harrastuksiinsa satoja euroja silmääkään räpäyttämättä.

Kun itse sain viimein säästettyä rahaa niin, että sain ostettua uuden talvitakin ja - kengät, niin hakusi heti tehdä tarkat laskelmat, että maksetaan varmasti kaikki puoliksi.

Loppuvaiheessa alkoi myös syytellä minua ihan kaikista elämänsä ongelmista.

En aio enää lähteä parisuhteeseen ennenkuin olen oppinut, etten enää aio katsoa huonoa kohtelua.

Sama juttu. Mikään ei ollut niin helpottavaa kuin se hetki kun pääsi eroon nalkuttavasta ämmästä.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Mikään ei ollut niin helpottavaa kuin se hetki kun pääsi eroon nalkuttavasta ämmästä.

Mistä nalkutti? Mitä sinä teit?