Miksi en "jaksa" enää ihmisiä kuten ennen?

Olen ekstrovertti ja aina viihtynyt ihmisten seurassa, juttelen mukavia ihan kenen kanssa vaan. Nykyään kuitenkin huomaan, etten enää oikein viihdy niin hyvin ihmisten seurassa, tuntuu kuin useimmat olisivat jotenkin yksinkertaisia ja kapeakatseisia. Lisäksi huomaan että monien keskustelutaidot ovat surkeat, ei synny kunnon dialogoa kun toinen vaan pajattaa omiaan. Esim. Muutamasta ns nuoruuden ystävästä ihmettelen nyt, mikä meitä on oikein ystäviksi saanutkaan. Olen itse nainen mutta monet naiset ovat mielestäni yksinkertaisia. En mä kyllä tykkää sellaiSista umpi-introverteistakaan, joilta saa sanat hohtimilla suusta kiskoa. No, sitten on vielä nää Suomalaisen kulttuurin kursailuSäännöt mistä kaikesta saa puhua ettei vain pajoita kenenkään mieltä (pitää olla kurjaa köyhää nälkää vilua). Onko muilla samanlaisia fiiliksiä? Toim huom: pilkkujen ja kappalejakojen puuttuminen siitä että kirjoitan puhelimella ja on vaivalloista räpeltää täydellistä tekstiä