Mitä tehdä pihin ystävän kanssa?
Ystävä, jonka olen tuntenut teini-iästä lähtien, on nyt aikuisena paljastunut varsin pihiksi. Hän lähettää mobilepaylla pyyntöjä maksaa naurettavan pieniä summia, koska hän on esim. piknikin jälkeen laskenut, että hänen tuomat nyyttärieväät olivat 50 senttiä muita kalliimmat. Jos ystäväni kutsuu kylään, tarjottavia ei koskaan ole valmiina, vaan ne käydään ostamassa yhdessä (ja lasku tietysti sentilleen tasan). Muiden luokse hän tulee mieluusti valmiiseen pöytään eikä mukana ole ikinä tuomisia. Ystäväni antaa joka joulu ja syntymäpäivä lahjaksi tuotteita, joita hän saa ilmaiseksi töistä. Toki olen kiitollinen niistä, mutta tuntuu vähän ikävältä, ettei ystäväni halua laittaa euroakaan läheistensä lahjoihin. Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua, kun ei itse pääsekään, mutta vasta jälkikäteen vaatiikin täyttä hintaa lipusta itselleen (tietysti saa pyytää kaveria maksamaan lipusta, mutta mielestäni vähän kieroa tehdä se sitten, kun lippu on jo käytetty).
Ymmärrän, ettei silloin voi olla kovin rento rahan kanssa, jos itsellä on tiukka taloudellinen tilanne. Ystävälläni näin ei kuitenkaan ole, ja hän on tehnyt tätä silloinkin, kun hän on ollut ainoa työssäkävijä ja muut kaveriporukasta pienituloisia opiskelijoita ja työttömiä. Välillä ahdistaa jo etukäteen tapaamiset, kun mietin sitä senttien kyttäämistä, joka on luvassa.
Onko kokemuksia? Kannattaako sanoa suoraan pihiydestä vai pitäisikö ryhtyä yhtä tarkaksi penninvenyttäjäksi tämän ystävän seurassa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Juu.
"Haluatko käyttää, saat kympillä ?"
Ei:-"haluatko käyttää kun en itse ehdi" - viikon kuluttua "koska aiot maksaa sen leffalipun, se olis sitten 10€"
Tyypillistä. Mutta on näitä miehissäkin.
Eräs tuttava lainaa mielellään kaikkea, mutta häneltä ei saa koskaan lainaksi mitään.
Kerran tämmöinen lainasi suhteellisen suurta kampetta, kysyi hän (puhelimessa ilmoitti lainaamisesta) että ostaisi sen. En myynyt, koska tarvitsin itse.
Sama neuvottelu käytiin kun kampetta palautettiin.
Tori.fi:stä löysin vastaavan mutta paremman. Ajattelin kysyä seuraavalla kerralla että lainaako hän peräkärryä, jos myyn satasella lainaamansa kamppeen.
Saisin tilalme parempikuntoisemman, mutta otan takkiini polttoainekuluissa.
Mitä tekemistä tällä tarinalla oli pihiyden kanssa?
onhan se törkeää pyytää jälkeenpäin rahaa antamastaan lahjasta
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Jos itse tarjoat leffalippua, niin ei siitä oteta maksua. Tollo.
Jos oot esim toimistossa töissä niin anna ensi kerralla lahjaksi toimistolta pöllittyjä kyniä ja vihko tai sitten kasvomaskeja, niitä on joka työpaikassa nyt tarjolla.
Ei tollaselle kannata antaa mitään tai edes ottaa mitään vastaan, parempi vaan että jokanen maksaa omansa. Jos siis vielä haluut olla ystäviä, en tiiä pystyykö tollasen ihmisen kanssa oikeesti elämään vaikka muuten olisi kiva kaveri.
Jos hän ostaa itselleen kalliita asioita, niin kyse ei ole pihiydestä, vaan ahneudesta. Pihi haluaa vain säästää kaikesta, myös omastaan, kun taas ahne ei halua antaa muille mitään, itselleen kyllä. Ahneen kanssa pitää toimia samalla mitalla, eli yhtä tarkkana kuin hän, ettei anna ilmaiseksi.