Mitä tehdä pihin ystävän kanssa?
Ystävä, jonka olen tuntenut teini-iästä lähtien, on nyt aikuisena paljastunut varsin pihiksi. Hän lähettää mobilepaylla pyyntöjä maksaa naurettavan pieniä summia, koska hän on esim. piknikin jälkeen laskenut, että hänen tuomat nyyttärieväät olivat 50 senttiä muita kalliimmat. Jos ystäväni kutsuu kylään, tarjottavia ei koskaan ole valmiina, vaan ne käydään ostamassa yhdessä (ja lasku tietysti sentilleen tasan). Muiden luokse hän tulee mieluusti valmiiseen pöytään eikä mukana ole ikinä tuomisia. Ystäväni antaa joka joulu ja syntymäpäivä lahjaksi tuotteita, joita hän saa ilmaiseksi töistä. Toki olen kiitollinen niistä, mutta tuntuu vähän ikävältä, ettei ystäväni halua laittaa euroakaan läheistensä lahjoihin. Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua, kun ei itse pääsekään, mutta vasta jälkikäteen vaatiikin täyttä hintaa lipusta itselleen (tietysti saa pyytää kaveria maksamaan lipusta, mutta mielestäni vähän kieroa tehdä se sitten, kun lippu on jo käytetty).
Ymmärrän, ettei silloin voi olla kovin rento rahan kanssa, jos itsellä on tiukka taloudellinen tilanne. Ystävälläni näin ei kuitenkaan ole, ja hän on tehnyt tätä silloinkin, kun hän on ollut ainoa työssäkävijä ja muut kaveriporukasta pienituloisia opiskelijoita ja työttömiä. Välillä ahdistaa jo etukäteen tapaamiset, kun mietin sitä senttien kyttäämistä, joka on luvassa.
Onko kokemuksia? Kannattaako sanoa suoraan pihiydestä vai pitäisikö ryhtyä yhtä tarkaksi penninvenyttäjäksi tämän ystävän seurassa?
Kommentit (24)
#vainnaisjutut
Tämä senttien säätäminen on naisten keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.
T. 10 vuotta ravintola-alalla, onnekseni en enää
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Tavatkaa vain kahviloissa, ja kumpikin maksaa omansa.
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Seuraavalla kerralla?
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Juu.
"Haluatko käyttää, saat kympillä ?"
Ei:-"haluatko käyttää kun en itse ehdi" - viikon kuluttua "koska aiot maksaa sen leffalipun, se olis sitten 10€"
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
En kyllä pyydä maksua muuten käyttämättömäksi jäävistä lipuista Jos näin haluaa tehdä niin asia esitetään siinä muodossa, että haluatko ostaa minulta lipun. Ei niin, että tarjotaan lippua ja laskutetaan sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Kuten aloituksessa kirjoitin niin ei itse maksun pyytämisessä ole mitään pahaa, vaan ystäväni tyylissä tehdä se. Hän saattaa kysyä "hei, haluatko tämän lipun, kun en pääsekään tänään leffaan" (ei siis "haluatko ostaa kympillä tämän lipun) ja sitten seuraavana päivänä mobilepaylla pyyntö maksaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa vain kahviloissa, ja kumpikin maksaa omansa.
Tämä on tietysti hyvä vaihtoehto! Vaikka vähän rajoittaa tapaamismahdollisuuksia. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Juu.
"Haluatko käyttää, saat kympillä ?"
Ei:-"haluatko käyttää kun en itse ehdi" - viikon kuluttua "koska aiot maksaa sen leffalipun, se olis sitten 10€"
Tyypillistä. Mutta on näitä miehissäkin.
Eräs tuttava lainaa mielellään kaikkea, mutta häneltä ei saa koskaan lainaksi mitään.
Kerran tämmöinen lainasi suhteellisen suurta kampetta, kysyi hän (puhelimessa ilmoitti lainaamisesta) että ostaisi sen. En myynyt, koska tarvitsin itse.
Sama neuvottelu käytiin kun kampetta palautettiin.
Tori.fi:stä löysin vastaavan mutta paremman. Ajattelin kysyä seuraavalla kerralla että lainaako hän peräkärryä, jos myyn satasella lainaamansa kamppeen.
Saisin tilalme parempikuntoisemman, mutta otan takkiini polttoainekuluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Kuten aloituksessa kirjoitin niin ei itse maksun pyytämisessä ole mitään pahaa, vaan ystäväni tyylissä tehdä se. Hän saattaa kysyä "hei, haluatko tämän lipun, kun en pääsekään tänään leffaan" (ei siis "haluatko ostaa kympillä tämän lipun) ja sitten seuraavana päivänä mobilepaylla pyyntö maksaa. ap
Tarjoo puolet, kun on käytetystä kyse...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Kuten aloituksessa kirjoitin niin ei itse maksun pyytämisessä ole mitään pahaa, vaan ystäväni tyylissä tehdä se. Hän saattaa kysyä "hei, haluatko tämän lipun, kun en pääsekään tänään leffaan" (ei siis "haluatko ostaa kympillä tämän lipun) ja sitten seuraavana päivänä mobilepaylla pyyntö maksaa. ap
Kuulostaa todella oudolta että noin pihi ihminen kävisi leffateattereissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Juu.
"Haluatko käyttää, saat kympillä ?"
Ei:-"haluatko käyttää kun en itse ehdi" - viikon kuluttua "koska aiot maksaa sen leffalipun, se olis sitten 10€"
Tyypillistä. Mutta on näitä miehissäkin.
Eräs tuttava lainaa mielellään kaikkea, mutta häneltä ei saa koskaan lainaksi mitään.
Kerran tämmöinen lainasi suhteellisen suurta kampetta, kysyi hän (puhelimessa ilmoitti lainaamisesta) että ostaisi sen. En myynyt, koska tarvitsin itse.
Sama neuvottelu käytiin kun kampetta palautettiin.
Tori.fi:stä löysin vastaavan mutta paremman. Ajattelin kysyä seuraavalla kerralla että lainaako hän peräkärryä, jos myyn satasella lainaamansa kamppeen.
Saisin tilalme parempikuntoisemman, mutta otan takkiini polttoainekuluissa.
Mitä tekemistä tällä tarinalla oli pihiyden kanssa?
Siis mitä pihiä on siinä että haluaa maksaa tasan puolet? Niinhän se kuuluu mennäkin. Miksi hänen pitäisi teille tarjota??
Tapaisin vain julkisilla paikoilla jossa molemmat maksaa omat syömisensä/pääsylippunsa/tmv.
Ihmetyttää miksi tarjoiluja laitettaisiin edes tasan. Itse en tarvitse kylässä kahvipöytään muuta kuin sitä kahvia niin miksi pitäisi maksaa pullasta jota en edes halunnut. Vanhemmilla sukulaisilla kyläily ärsyttää jopa tästä syystä kun aina pitää syödä marjapiirakkaa ja korvapuustia jne. En välitä makeasta ja ruokanikin syön kotona (tai ravintolassa) silloin kun on nälkää.
Se piirre raivostuttavaa piheissä ihmisissä kaikkein eniten, että muiden piikkiin syödään ja tehdään kaikkea kyllä. Silloin ei nuukailla yhtään. Ärsyttää nämä, jotka ovat aina vain ottamassa itselleen.
Minulla on yksi samantyyppinen kaveri. Hän on ihan normaalituloinen mutta käyttäytyy kuin olisi joutumassa vararikkoon. Kaikki maksulliset aktiviteetit, kuten vuokramökit, ovat poissuljettuja. Reissuilla ja illanvietoissa hän ei halua osallistua yhteisiin kokkailuhetkiin vaan syö itselleen ostamiaan nuudeleita ja pussipuuroja. Tulee todella kiusaantunut olo syödä "kunnon ruokaa" yhden mutustaessa vieressä omia eväitään. Hän myös osallistuu mielellään muiden järjestämiin juhliin mutta ei koskaan vastavuoroisesti järjestä mitään. Asia pitäisi ottaa puheeksi, mutta vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa myös tarjota vaikka leffalippua...No, kyllä minäkin tämän tyyppisistä jutuista pyydän maksun.
Kuten aloituksessa kirjoitin niin ei itse maksun pyytämisessä ole mitään pahaa, vaan ystäväni tyylissä tehdä se. Hän saattaa kysyä "hei, haluatko tämän lipun, kun en pääsekään tänään leffaan" (ei siis "haluatko ostaa kympillä tämän lipun) ja sitten seuraavana päivänä mobilepaylla pyyntö maksaa. ap
Kuulostaa todella oudolta että noin pihi ihminen kävisi leffateattereissa.
Sehän tässä onkin niin ärsyttävää, että hän kyllä laittaa rahaa itseensä, ostaa esim. merkkivaatteita, mutta ei voi tarjota kylässä edes kahvia ja keksejä. ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi samantyyppinen kaveri. Hän on ihan normaalituloinen mutta käyttäytyy kuin olisi joutumassa vararikkoon. Kaikki maksulliset aktiviteetit, kuten vuokramökit, ovat poissuljettuja. Reissuilla ja illanvietoissa hän ei halua osallistua yhteisiin kokkailuhetkiin vaan syö itselleen ostamiaan nuudeleita ja pussipuuroja. Tulee todella kiusaantunut olo syödä "kunnon ruokaa" yhden mutustaessa vieressä omia eväitään. Hän myös osallistuu mielellään muiden järjestämiin juhliin mutta ei koskaan vastavuoroisesti järjestä mitään. Asia pitäisi ottaa puheeksi, mutta vaikeaa on.
Niinpä, tavallaan sitä ajattelee, ettei rahalla ole tekemistä ystävyyden kanssa, mutta kuitenkin tuollainen piheys ja erilaiset rahakäsitykset ylipäätään vaikeuttaa ystävyyssuhteita aika pahasti. ap
Jos on totta tämä. Hän on vaan itsekäs mielestäni.