Miten psyk. sairaanhoitaja hoitaa jännitysta ja masennusta?

LENKILLE!!

Nauraa

Psyk. sh. on oikea osoite niille kenellä on mieli maassa. Jospa säästettäis ne lääkärin palvelut niille jotka ovat oikeasti sairaita. Tuolla kulkee porukkaa joka on valmis lyömään kirveen tuntemattoman päähän, kuten on jo tapahtunutkin.

Kaikkia jännittää ja harmittaa ja moni silti pärjäilee ihan niillä elämänhallinnan ohjeilla, ilman yhteiskunnan tukea. Te ette ole uniikkeja lumihiutaleita. Itseä niskasta kiinni ja lakatkaa kuvittelemasta olevanne jotenkin poikkeuksellisia harmituksenne kanssa.

Haha

Käskee lenkille

Ei kenenkään jännitykset ja masennukset yhdestä juttelukerrasta parane. Siellä avataan sinulle sopivaan tahtiin yhdessä syitä jotka ovat todennäköisesti johtaneet siihen, että olet masentunut ja mietitään mitkä asiat altistavat ja mitkä toisivat elämänlaatuun parannusta.

Masennus on tässä apinatarhassa täysin normaalia. Otat kirveen käteen ja halkaiset pari kalloa. Uskallan väittää, että olo paranee kummasti. Kun lampaana määkii näiden röhkivien sikojen joukossa, olet loputtomasti masentunut.

Käskee sua lenkille

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin saat psykoedukaatiota (=tietoa) diagnooseihisi liittyen. Sinua kuunnellaan, mikä jo sinällään auttaa monia. Saat tutkimustietoon perustuvia vinkkejä miten voit itse auttaa itseäsi, ja voitte yhdessä hoitajan kanssa miettiä henkiökohtaisesti juuri sinulle sopivat tavoitteet, ja keinot niiden saavuttamiseksi. Hoitaja voi ehdottaa sinulle erilaisia kuntouttavia ryhmiä, tai terapiaa kun on tutustunut paremmin sinuun ja tilanteeseesi, ja tämän pohjalta pystyy päättelemään mistä juuri sinulle olisi apua. Jos sinusta jokin hoitajan ajatus tuntuisi kokeilemisen arvoiselta, voi hoitaja pyytää lääkäriä tekemään tarvittavat lähetteet. Jos sinulla on lääkehoito, hoitaja voi myös huolehtia siihen liittyvästä seurannasta. Hoitaja saattaa antaa täytettäväksi erilaisia oireitasi kartoittavia lomakkeita. Myöhemmin kun hoito on jatkunut jonkin aikaa, ja ehkä itsekin huomaat vointisi helpottuneen erilaisten harjoitteiden ja säännöllisten tapaamisten myötä, saat ehkä uudelleen täyttää samat lomakkeet. Näin saadaan ”mustaa valkoiselle” omasta kokemuksestasi oireiden helpottumisesta. Hoitaja myös auttaa realisoimaan ajatusvääristymiä ja epärealistisia pelkoja, ja auttaa muokkaamaan ajattelutapaasi tarvittaessa positiivisemmaksi. Yleensä hoitosuhde jatkuu kohtalaisen pitkään, ja aluksi melko tiiviinä tapaamisina. Jossain vaiheessa tapaamisia voidaan sovitusti ja suunnitellusti harventaa. Tarvittaessa voidaan pitää neuvotteluja, joissa myös lääkäri on paikalla. Jokaisen potilaan hoitoprosessi on yksilöllinen, ja jokaisella hoitajallakin on omanlaisensa tapa työskennellä. Hoitajat kouluttautuvat jatkuvasti erilaisilla lisäkoulutuksilla (koulutus ei siis koskaan jää siihen että on valmistunut psyk sh:ksi) ja näin ollen jokaisella on vähän erilaiset ”työkalut” käytössään. Myös hoitajien henkilökohtainen työkokemus tietenkin muokkaa toimintatapoja. Ei siis voi sanoa tarkalleen mitä juuri sinun kohdallasi on odotettavissa, mutta jotain tämän suuntaista kuitenkin. T.psyk sh

Hienoa, tämähän on kuin terapeutin vastaanotto? Vai eroaako jotenkin? Vai onko vastaava kuten hyvinvointivalmentaja tai terveysvalmentaja (health coach)? 

Tulisin mielelläni luoksesi!

Käskee tehdä ruokaa ja lenkkeillä

Vierailija kirjoitti:

Psyk. sh. on oikea osoite niille kenellä on mieli maassa. Jospa säästettäis ne lääkärin palvelut niille jotka ovat oikeasti sairaita. Tuolla kulkee porukkaa joka on valmis lyömään kirveen tuntemattoman päähän, kuten on jo tapahtunutkin.

Kaikkia jännittää ja harmittaa ja moni silti pärjäilee ihan niillä elämänhallinnan ohjeilla, ilman yhteiskunnan tukea. Te ette ole uniikkeja lumihiutaleita. Itseä niskasta kiinni ja lakatkaa kuvittelemasta olevanne jotenkin poikkeuksellisia harmituksenne kanssa.

Kuules ilkiö.

Jännittämistä on monen tasoista kuten esimerkiksi kipuakin, suurimmalla osalla se on siedettävää ja sen kanssa oikeasti pärjää. Sitten on ne joiden jännittäminen on sietämättömän kovaa, se vie puhekyvyn ja jalat alta. Se ei parane vaikka joka päivä menee jännittäviin tilanteisiin kymmenen vuoden ajan. Älä tule sanomaan että ottakaa itseä niskasta kiinni, kun et tiedä mistä puhut.

Riippuu hoitajasta. Usein hoitavat sitä vain ojentamalla lääkereseptin tekohymy naamallaan.

Älkää viitsikö vähätellä rajua jännittämistä jos ette halua maksaa heidän työkyvyttömyyseläkkeitä 45 vuoden ajan.