Miten psyk. sairaanhoitaja hoitaa jännitysta ja masennusta?

Yleensä siellä käydään useampi kerta juttelemassa omista ongelmista, sairauksista ym. Hoitajan rooli on kuunnella, tarjota olemassaolevia palveluita jos tarvetta on jne. Menet vaan ja puhut avoimesti. 

Hoitaja sanoo sulle: "oletko käynyt lenkillä?" "Lannattaisikohan sun koittaa sitä lenkkeilyä, siellä on niin kaunis ilmakin!" "Oletko tavannut ihmisiä?" "Suosittelisin että kävisit tapaamassa sitä kaverias, se voi piristää!"

Semmoista se on.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja sanoo sulle: "oletko käynyt lenkillä?" "Lannattaisikohan sun koittaa sitä lenkkeilyä, siellä on niin kaunis ilmakin!" "Oletko tavannut ihmisiä?" "Suosittelisin että kävisit tapaamassa sitä kaverias, se voi piristää!"

Semmoista se on.

Kyllä kannattaa käydäkin lenkillä ja siivoilla sekä tehdä normaaleja askareita. Katsoa hyviä sarjoja, vaikka komediaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja sanoo sulle: "oletko käynyt lenkillä?" "Lannattaisikohan sun koittaa sitä lenkkeilyä, siellä on niin kaunis ilmakin!" "Oletko tavannut ihmisiä?" "Suosittelisin että kävisit tapaamassa sitä kaverias, se voi piristää!"

Semmoista se on.

Kyllä kannattaa käydäkin lenkillä ja siivoilla sekä tehdä normaaleja askareita. Katsoa hyviä sarjoja, vaikka komediaa.

Mutta tarviiko siihen hoitajaa avuksi patistelemaan? :D tosi laadukasta on hoitsujen keskustelut

Lähinnä seksillä, dildotkin kehitettiin aikoinaan naisten stressin poistoon.

Ensinnäkin saat psykoedukaatiota (=tietoa) diagnooseihisi liittyen. Sinua kuunnellaan, mikä jo sinällään auttaa monia. Saat tutkimustietoon perustuvia vinkkejä miten voit itse auttaa itseäsi, ja voitte yhdessä hoitajan kanssa miettiä henkiökohtaisesti juuri sinulle sopivat tavoitteet, ja keinot niiden saavuttamiseksi. Hoitaja voi ehdottaa sinulle erilaisia kuntouttavia ryhmiä, tai terapiaa kun on tutustunut paremmin sinuun ja tilanteeseesi, ja tämän pohjalta pystyy päättelemään mistä juuri sinulle olisi apua. Jos sinusta jokin hoitajan ajatus tuntuisi kokeilemisen arvoiselta, voi hoitaja pyytää lääkäriä tekemään tarvittavat lähetteet. Jos sinulla on lääkehoito, hoitaja voi myös huolehtia siihen liittyvästä seurannasta. Hoitaja saattaa antaa täytettäväksi erilaisia oireitasi kartoittavia lomakkeita. Myöhemmin kun hoito on jatkunut jonkin aikaa, ja ehkä itsekin huomaat vointisi helpottuneen erilaisten harjoitteiden ja säännöllisten tapaamisten myötä, saat ehkä uudelleen täyttää samat lomakkeet. Näin saadaan ”mustaa valkoiselle” omasta kokemuksestasi oireiden helpottumisesta. Hoitaja myös auttaa realisoimaan ajatusvääristymiä ja epärealistisia pelkoja, ja auttaa muokkaamaan ajattelutapaasi tarvittaessa positiivisemmaksi. Yleensä hoitosuhde jatkuu kohtalaisen pitkään, ja aluksi melko tiiviinä tapaamisina. Jossain vaiheessa tapaamisia voidaan sovitusti ja suunnitellusti harventaa. Tarvittaessa voidaan pitää neuvotteluja, joissa myös lääkäri on paikalla. Jokaisen potilaan hoitoprosessi on yksilöllinen, ja jokaisella hoitajallakin on omanlaisensa tapa työskennellä. Hoitajat kouluttautuvat jatkuvasti erilaisilla lisäkoulutuksilla (koulutus ei siis koskaan jää siihen että on valmistunut psyk sh:ksi) ja näin ollen jokaisella on vähän erilaiset ”työkalut” käytössään. Myös hoitajien henkilökohtainen työkokemus tietenkin muokkaa toimintatapoja. Ei siis voi sanoa tarkalleen mitä juuri sinun kohdallasi on odotettavissa, mutta jotain tämän suuntaista kuitenkin. T.psyk sh

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin saat psykoedukaatiota (=tietoa) diagnooseihisi liittyen. Sinua kuunnellaan, mikä jo sinällään auttaa monia. Saat tutkimustietoon perustuvia vinkkejä miten voit itse auttaa itseäsi, ja voitte yhdessä hoitajan kanssa miettiä henkiökohtaisesti juuri sinulle sopivat tavoitteet, ja keinot niiden saavuttamiseksi. Hoitaja voi ehdottaa sinulle erilaisia kuntouttavia ryhmiä, tai terapiaa kun on tutustunut paremmin sinuun ja tilanteeseesi, ja tämän pohjalta pystyy päättelemään mistä juuri sinulle olisi apua. Jos sinusta jokin hoitajan ajatus tuntuisi kokeilemisen arvoiselta, voi hoitaja pyytää lääkäriä tekemään tarvittavat lähetteet. Jos sinulla on lääkehoito, hoitaja voi myös huolehtia siihen liittyvästä seurannasta. Hoitaja saattaa antaa täytettäväksi erilaisia oireitasi kartoittavia lomakkeita. Myöhemmin kun hoito on jatkunut jonkin aikaa, ja ehkä itsekin huomaat vointisi helpottuneen erilaisten harjoitteiden ja säännöllisten tapaamisten myötä, saat ehkä uudelleen täyttää samat lomakkeet. Näin saadaan ”mustaa valkoiselle” omasta kokemuksestasi oireiden helpottumisesta. Hoitaja myös auttaa realisoimaan ajatusvääristymiä ja epärealistisia pelkoja, ja auttaa muokkaamaan ajattelutapaasi tarvittaessa positiivisemmaksi. Yleensä hoitosuhde jatkuu kohtalaisen pitkään, ja aluksi melko tiiviinä tapaamisina. Jossain vaiheessa tapaamisia voidaan sovitusti ja suunnitellusti harventaa. Tarvittaessa voidaan pitää neuvotteluja, joissa myös lääkäri on paikalla. Jokaisen potilaan hoitoprosessi on yksilöllinen, ja jokaisella hoitajallakin on omanlaisensa tapa työskennellä. Hoitajat kouluttautuvat jatkuvasti erilaisilla lisäkoulutuksilla (koulutus ei siis koskaan jää siihen että on valmistunut psyk sh:ksi) ja näin ollen jokaisella on vähän erilaiset ”työkalut” käytössään. Myös hoitajien henkilökohtainen työkokemus tietenkin muokkaa toimintatapoja. Ei siis voi sanoa tarkalleen mitä juuri sinun kohdallasi on odotettavissa, mutta jotain tämän suuntaista kuitenkin. T.psyk sh

ei mene nykyään näin, vain pari käyntiä ja sit heitetään ulos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin saat psykoedukaatiota (=tietoa) diagnooseihisi liittyen. Sinua kuunnellaan, mikä jo sinällään auttaa monia. Saat tutkimustietoon perustuvia vinkkejä miten voit itse auttaa itseäsi, ja voitte yhdessä hoitajan kanssa miettiä henkiökohtaisesti juuri sinulle sopivat tavoitteet, ja keinot niiden saavuttamiseksi. Hoitaja voi ehdottaa sinulle erilaisia kuntouttavia ryhmiä, tai terapiaa kun on tutustunut paremmin sinuun ja tilanteeseesi, ja tämän pohjalta pystyy päättelemään mistä juuri sinulle olisi apua. Jos sinusta jokin hoitajan ajatus tuntuisi kokeilemisen arvoiselta, voi hoitaja pyytää lääkäriä tekemään tarvittavat lähetteet. Jos sinulla on lääkehoito, hoitaja voi myös huolehtia siihen liittyvästä seurannasta. Hoitaja saattaa antaa täytettäväksi erilaisia oireitasi kartoittavia lomakkeita. Myöhemmin kun hoito on jatkunut jonkin aikaa, ja ehkä itsekin huomaat vointisi helpottuneen erilaisten harjoitteiden ja säännöllisten tapaamisten myötä, saat ehkä uudelleen täyttää samat lomakkeet. Näin saadaan ”mustaa valkoiselle” omasta kokemuksestasi oireiden helpottumisesta. Hoitaja myös auttaa realisoimaan ajatusvääristymiä ja epärealistisia pelkoja, ja auttaa muokkaamaan ajattelutapaasi tarvittaessa positiivisemmaksi. Yleensä hoitosuhde jatkuu kohtalaisen pitkään, ja aluksi melko tiiviinä tapaamisina. Jossain vaiheessa tapaamisia voidaan sovitusti ja suunnitellusti harventaa. Tarvittaessa voidaan pitää neuvotteluja, joissa myös lääkäri on paikalla. Jokaisen potilaan hoitoprosessi on yksilöllinen, ja jokaisella hoitajallakin on omanlaisensa tapa työskennellä. Hoitajat kouluttautuvat jatkuvasti erilaisilla lisäkoulutuksilla (koulutus ei siis koskaan jää siihen että on valmistunut psyk sh:ksi) ja näin ollen jokaisella on vähän erilaiset ”työkalut” käytössään. Myös hoitajien henkilökohtainen työkokemus tietenkin muokkaa toimintatapoja. Ei siis voi sanoa tarkalleen mitä juuri sinun kohdallasi on odotettavissa, mutta jotain tämän suuntaista kuitenkin. T.psyk sh

ei mene nykyään näin, vain pari käyntiä ja sit heitetään ulos

Jaa, riippuu kai sitten paikkakunnasta, mutta näin ainakin meillä. Toki on myös lyhyempiä jaksoja, ihan tilanteen ja tarpeen mukaan. Jos lääkäri määrää pelkästään muutaman kartoituskäynnin, esim diagnostiikan tarkennusta ajatellen, niin siinä tapauksessa tosiaan sitten niin. Mutta jos kyseessä on varsinainen hoitojakso, se käsittää kyllä useita käyntejä.

Kai psyk sh käy paremman puutteessa, mutta itse toivoisin itseäni hoitavan tahon olevan pätevämpi ja kokeneempi. Raha on ikävä kyllä se, joka määrää hoidon tason kunnallisella puolella.

Omahoito mielenterveystalon sivuilta tueksi myös. Voin suositella. Tsemppiä ap: lle. Hyvä kun selvittelet pelkojesi ja masennuksen syitä.

Mua kukaan ei ole onnistunut kunttouttaa koska on perusasiat hyvin.

Olen vain syrjäytynyt, työtön ja yksinäinen. Olen muuten vain kaunis, normipainoinen ja koti tiptop.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja sanoo sulle: "oletko käynyt lenkillä?" "Lannattaisikohan sun koittaa sitä lenkkeilyä, siellä on niin kaunis ilmakin!" "Oletko tavannut ihmisiä?" "Suosittelisin että kävisit tapaamassa sitä kaverias, se voi piristää!"

Semmoista se on.

Kysyy oöetko käynyt lenkillä

Kävin kolmella eri psyk. sh:lla ennen terapian aloittamista ja ainakin oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että he saattavat olla aika erilaisia toimintatavoiltaan, joten vaikea sanoa millainen sun kokemuksesi tulee olemaan.

Eka hoitajani oli kiinnostunut perheestäni ja halusi minun tekevän vähän sukututkimusta. En tiedä miten sen olisi pitänyt muka auttaa, mutta olihan se kiinnostavaa ja sain syyn kysellä mummoltani hänen elämästään ja meidän suvusta.

Toista hoitajaa tapasin vaan pari kertaa ja hän olisi kovasti lähtenyt kanssani lenkille tai muuten vaan tekemään jotain ulos. Vähän ehkä kuunteli huoliani, mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta.

Kolmannen kanssa vaan juteltiin vähän niitä näitä. Jotenkin oltiin ihan eri aaltopituuksilla ja en edes muista mistä puhuttiin, olivat kai sen verran merkityksettömiä juttuja. Tavattiin vuoden ajan ehkä joka toinen tai joka kolmas viikko. Hän lähetti mut kuitenkin pariin eri ryhmään, mistä oli vähän enemmän apua.

Pääasiassa siellä käydään useampi kerta ja saat aikalailla itse päättää mistä haluat puhua. Saat todennäköisesti jotain perus tukea arkeen, mutta et mitään oikeaan psykoterapiaan verrattavissa olevaa hoitoa. Suosittelen kokeilemaan ryhmiä tai vaikka toimintaterapiaa, jos sellaisia tarjotaan. Tärkein neuvoni on, että jos muutaman käyntikerran jälkeen tuntuu siltä, että et pidä kyseisestä hoitajasta tai että käynneistä ei ole hyötyä, sano se sille hoitajalle suoraan! Keskustelkaa siitä ja toiveistasi hoidon suhteen. Älä tee kuten minä, joka kävin vuosia täysin turhassa hoidossa kun en osannut pitää puoliani.

Ei kannata mennä.

Ne ajaa riivaajia ulos cityseurakunnassa ja varastelee Vapaakirkon arkki seurakunnassa tuo laittomia Suomeen Venäjältä Virosta ja hellareissa.

Potkii munille

Et joudu käymään kertaakaan. Kannattaa antaa oma paikka sitä tarvitsevalle ja kokeilla omat keinot ensin.

Ylitin todella korkean kynnyksen hakea apua psykiatriselta sairaanhoitajalta masennukseen ja ahdistukseen  ja altistin sille että tietoni näkyy sen jälkeen järjestelmissä ikuisesti.  Tuli suuri pettymys. Puhelimitse  antoi koronan takia hengitysharjoituksia ja nauraa hirnutti välillä.  Kaiken lisäksi oli hyvin lääkekielteinen, kirjoitti vielä minun tietoihin että olen vaatimassa vain lääkkeitä. Miksi ei masentunut saisi lääkitä itseään? Lähdin tästä luokkaantuneena ja olon huonontuessa  yksityiselle lääkäriasemalle lääkäriin ja maksoin työttömänä pitkän pennin että sain kunnollisen lääkityksen. Lääkitys alkoi tehota heti ja alkoi tuoda toimintakykyä takaisin. En tarkoita, että hengitysharjoitukset olisi huono asia, mutta joskus tarvitaan lääkkeitäkin. En ollut lääkkeiden väärinkäyttäjä tms.  Jos olisi ollut asiallinen sairaanhoitaja, olisi voinut jutella minun huolenaiheista.  Totesin, että minulla kävi huono tuuri kun hain apua terveyskeskuksesta ja minut tyrkättiin sellaiselle sairaanhoitajalle, joka ei ole sopiva minulle.

Pussaamalla huulille