Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaakohan alakuloinen mieliala vauvaan (raskaana)?
30.07.2014 |
Stressi lukemani mukaan vaikuttaa, kun kortisoli siirtyy sikiöön, mutta entä alakulo tai lievä masennus?
En tunne saavani yhteyttä kehenkään, en mieheeni, en äitiini ja ystäviä ei ole. Olen yksin päivät vanhemman kanssa ja odotan toista lasta (rv 30). Yksinäisyyden kokemus saa minut jollain tapaa masentuneeksi. Mies ei eläkään raskausaikaa yhdessä kanssani, eikä minulla ole ketään muutakaan. Mutta päivä kerrallaan. Ei minulla mitään suurempaa hätää ole. Vain pieni tyhjyyden tunne ja satunnaisia itsemurha- tai muita eroajatuksia. Pettymys. Haavoittuminen kun toinen ei olekaan niin läheinen.
Mietin vain, miten psyyke vaikuttaa sikiöön. Ehkä mieliala ei kuitenkaan niin herkästi siirry? En löytänyt mitään kokemuksia tai tutkimuksia aiheesta.
Kommentit (10)
Kiitos ajatuksistasi. Pääseeköhän neuvolan kautta juttelemaan jollekin... Ehkä kunnan palvelut ovat kyllä niin tukossa, ettei yksi epämäärinen "mahdollisesti lievästi alakuloinen odottaja" ole mikään riski kenellekään eikä siten tarvitse kuorimittaa järjestelmää tavallisia neuvolakäyntejä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Varsinkin noin tiiviissä yhteydessä varmasti vaikuttaa.
Tottakai vaikuttaa. Jos olet herkästi masentuva niin lapsiraukkasi voi periä saman piirteen. Surullista että ihan itkettää kun menit lisääntymään.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 07:15"]
Tottakai vaikuttaa. Jos olet herkästi masentuva niin lapsiraukkasi voi periä saman piirteen. Surullista että ihan itkettää kun menit lisääntymään.
[/quote]
Ei kun just hyvä. Hieman masentuneet ovat ihania ihmisiä. Ymmärtävät maaimantuskaa. Taiteellisia. Syvällisiä. Niitä lisää! Eivät ainakaan sotia aloita, eivätkä jatka.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 07:15"]
Tottakai vaikuttaa. Jos olet herkästi masentuva niin lapsiraukkasi voi periä saman piirteen. Surullista että ihan itkettää kun menit lisääntymään.
[/quote]
Ei kun just hyvä. Hieman masentuneet ovat ihania ihmisiä. Ymmärtävät maaimantuskaa. Taiteellisia. Syvällisiä. Niitä lisää! Eivät ainakaan sotia aloita, eivätkä jatka.
[/quote]
itsemurha-ajatukset raskaana olevalla naisella onkin just hyvä juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 06:54"]Kiitos ajatuksistasi. Pääseeköhän neuvolan kautta juttelemaan jollekin... Ehkä kunnan palvelut ovat kyllä niin tukossa, ettei yksi epämäärinen "mahdollisesti lievästi alakuloinen odottaja" ole mikään riski kenellekään eikä siten tarvitse kuorimittaa järjestelmää tavallisia neuvolakäyntejä enempää.
[/quote]
Hei, mielialan lasku odottaessa on juuri sellainen syy, jonka vuoksi saa ohjauksen neuvolapsykologille. Tällöin voidaan jo ennen vauvan syntymää mahdollisesti ennaltaehkäistä esim. synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamista. Ole yhteydessä neuvolaasi! Yt Neuvolapsykologi Pk- seudulta
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 07:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 06:54"]Kiitos ajatuksistasi. Pääseeköhän neuvolan kautta juttelemaan jollekin... Ehkä kunnan palvelut ovat kyllä niin tukossa, ettei yksi epämäärinen "mahdollisesti lievästi alakuloinen odottaja" ole mikään riski kenellekään eikä siten tarvitse kuorimittaa järjestelmää tavallisia neuvolakäyntejä enempää.
[/quote]
Hei, mielialan lasku odottaessa on juuri sellainen syy, jonka vuoksi saa ohjauksen neuvolapsykologille. Tällöin voidaan jo ennen vauvan syntymää mahdollisesti ennaltaehkäistä esim. synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamista. Ole yhteydessä neuvolaasi! Yt Neuvolapsykologi Pk- seudulta
[/quote]
Kiitos tästä tiedosta. Pitääpä varovasti tunnustella, mikä Turussa on meininki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen jo olemassa olevaan lapseen vaikuttaa eniten. Neuvolapsykologin kanssa juttelemaan vaan.
Alue: Aihe vapaa
Niinhän sitä sanotaan. Mulla oli 14v sitten sama tilanne. Odotin toista, olin hyvin nuori, lapsen isä lähti loppuraskaudesta. Olin yksin.
Lapsesta on kasvanut vaativa. Kävimme aikanamme läpi perheneuvolat, erityisluokat, jopa pienen ajan lasten psykiatrilla.
Nyt pian 14v poika on äärettömän sosiaalinen ja hauska tyyppi. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Ainoa mikä äitiä normaalin teini-iän mutinoita lukuunottamatta ärsyttää, on se ettei koulu meinaa maittaa. Normaaliluokalla on ollut 6 luokasta saakka!
Jälkeen päin on paljon tullut analysoitua itseään. Johtuiko alun vaikeudet minusta, stressistä, alakulosta? Uskon että näillä on ollut vaikutuksensa.