Mies viihdyttää vieraita/ottaa rennosti, sinä hoidat muksut. Muilla sama?

Meillä menee joskus. Toisinaan käskytän miestä osallistumaan ja kaikki on ihan että voi kauhee mikä muija, pistää miehen myös tekemään jotain, no huhhuh!

Sama juttu, jos ei puutu asiaan. Sanon asiasta jo ennen kyläilyä, että saa esim. toisen lapsen vastuulleen. Silti pitää käskyttää vieraiden läsnäollessakin, unohtuu omat lapset helposti

Mitä mies vastaa, kun sanot, että hänenkin pitää tehdä hommia?

Meillä noin menee silloin, kun miehen puolen sukulaista tai kavereita on käymässä, annan miehen seurustella enemmän. Jos on minun puoleltani porukkaa, silloin mies ottaa päävastuun lasten vahtimisesta ja minä saan seurustella.

Juu, ja sen lisäksi teen vielä ruuan koko porukalle. Oon kyllä ihme nipo.

Juu ei se ikinä tajua lapsen,päälle, unohtuu vaimo ja lapsi kun on muuta

Just näin ja suututtaa! Sanon aina etukäteen ja joudun vieraiden kuullen käskyttämään mutta ei se fiksuunnu. Ilman vieraitakin sama.

Meillä päinvastoin - minä saan istua koko illan ystävien seurana, mies huolehtii ruokien tarjoilusta, juomista ja kaiken sujumisesta. Ruuatkin tehdään yhdessä. Lapset pyörii jaloissa, heitä ei juurikaan tarvitse vahtia.

Ei onneks ole näin. Aika 50-50 hoidetaan, lapsia tosin yksi ja sekin alkaa olemaan aika omatoiminen.

Meillä ihan sama. Oltiiin miehen siskontytön häissä, meidän lapset 5v, 3v ja 1v. Ipanat osaavat käyttäytyä, olla ihmisiksi jne., mutta silti olisi ollut kiva, jos mies olisi vähän katsonut perään, että kantavat lautasensa siististi pöytään, saavat juotavaa jne. mutta ehei, mies meni ihan eri pöytään jonkun serkun kanssa juttelemaan ja minä huolehdin lapsille syömiset. Onneksi hääpaikalla oli iso piha, jossa minä ja lapset saatoimme myöhemmin kuluttaa aikaa. Miestä ei näkynyt oikeastaan koko iltana, minä nukutin lapset autoon ja odottelin (monesta vastaavasta juhlasta viisastuneena meillä oli iltapala-aineet kylmälaukussa eli oli juotavaa ja syötävää, mansikkakakku ei oikein riitä iltapalaksi). Lopulta mies tuli ja tohotti, että tanssi alkaa ja joku täti tai setä halusi nähdä meidän lapsia, hän on etsinyt kaikkialta (hienoa, meidät näki pihalla takuuvarmasti, katsoi mistä tahansa). Sanoin, että näitä ei nyt herätetä, tässä on miehellä ollut melkein 5 tuntia aikaa lapsia esitellä ja tässä vaiheessa minä saan päättää, että lähden kotiin. Mies saa jäädä, jos haluaa.

Ei oo meilläkään onneks noin.

Meillä menee niinpäin, että koska suurin osa vieraista on mun kavereita, niin mies hoitaa muksut ja minä vaihdan rauhassa kuulumisia. Sit kaikki aina hämmästelee miten mun mies on niin huomaavainen, että hoitaa lapset pyytämättä ja mä en kehtaa sanoa, että siks kun se ei halua jäädä teidän kanssa keskenään kahvipöytään sillävälin kun minä juoksen hoitamassa lapsia...

Mä olen nyt tätä touhua katsellut niin monta vuotta ja en jaksa enää käskyttää, kun ei se tilanne ole muuttunut yhtään parempaan. Näytän ja kuulostan muiden silmiin+korviin vaan kamalan nipolta mäkättävältä akalta, joka aina vaan valittaa. Nyt olenkin jättänyt sukulointeja välistä suosiolla, kun olen niin poikki niiden reissujen jälkeen. Mutta seuraamuksensa tässäkin; nyt sitten ihmetellään, mikä ylpeys minuun on iskenyt, kun en kyläile. Eipä muu, kuin totaali kyllästyminen!! Jos joku tunnistaa, niin olen pahoillani, kun en nyt osallistu perinteiseen suvun kokoontumiseen, mutta pääsen niin paljon helpomalla, kun jään kotiin. Mies ilmaantuu kyllä.

-ap-

No näitä kun katselee niin on mielellään yh. Olen naisparka kun en halua passata aikuista miestä. En kadehdi kenenkään tuntemani pariskunnan ydinperheitä. Tai no yhden perheen tiedän jossa isä hoitaa poikiaan ja on muutenkin ok. Nainen on niin mukava, että ihan suonkin sen onnen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:06"]Mä olen nyt tätä touhua katsellut niin monta vuotta ja en jaksa enää käskyttää, kun ei se tilanne ole muuttunut yhtään parempaan. Näytän ja kuulostan muiden silmiin+korviin vaan kamalan nipolta mäkättävältä akalta, joka aina vaan valittaa. Nyt olenkin jättänyt sukulointeja välistä suosiolla, kun olen niin poikki niiden reissujen jälkeen. Mutta seuraamuksensa tässäkin; nyt sitten ihmetellään, mikä ylpeys minuun on iskenyt, kun en kyläile. Eipä muu, kuin totaali kyllästyminen!! Jos joku tunnistaa, niin olen pahoillani, kun en nyt osallistu perinteiseen suvun kokoontumiseen, mutta pääsen niin paljon helpomalla, kun jään kotiin. Mies ilmaantuu kyllä.

-ap-

[/quote]

tuttua tarinaa, tottakai se on heti meidän vika ja ylpeys kun ei enää jakseta juosta ja kuunnella miesten juoruamista... sitte kehdataan väittää että naiset ajattelevat vaan ittiään ja juoruilevat