Tykkäävätkö lapset, nuoret ja teinit oikeasti pehmeistä ja pyöreistä muodoista, kirkkaista selkeistä väreistä, lapsellisuudesta ja epärealistisuudesta vai onko se vain meidän aikuisten kuvitelmaa?

En teineistä tiedä enkä isommista lapsista mutta vauvat tuntuvat tykkäävän selkeistä väreistä ja muodoista.

Mistä muuten noi teinit tähän keksit?

Tosi hyvä kysymys! Olisi hyvä, jos vähän enempi alettaisiin ottaa selvää oikeasti myös siitä, mitä lapset kokevat ja ajattelevat. Tosi paljon aikuiset olettavat aina jonkun mielikuvan perusteella, että näinhän lapset ajattelevat…Ihanaa jos alettaisiin enemmän oikeasti pysähtyä kysymään onkohan noin.

Lasten kohdalla varmasti aivan tutkittu asia.  Heille helpointa huomata ja käsitellä selkeitä, värillisiä esineitä ja pehmeistä esineistä lapsi ei voi loukkaantua, ne ovat siis turvallsia.

Nuorilla ja teineillä lapsellisuus ja epäreaslistisuus on luontaista.  Tietenkin.

Eihän heillä ole vielä mitään kokemusta eikä näkemystä elämästä.

Ovat kokoneet vain sen turvallisen koulumaailman aina samojen kavereiden kanssa.

Sekä kotielämän  ja ne läheisimmät.

Siksi heitä onkin niin helppo huiputtaa ja houkutella vaikka millaisiin asiohin mukaan ja siksi he helposti omaksuvat aina muodissa olevat trendit, olitvapa ne miten lapsellisia tahansa.

No teinit nyt harvemmin niistä tykkäävät, ennemmin heille pitää olla tummaa, terävää ja särmikästä. Aikuisiksi kasvettuaan erityisesti moni nainen löytää värit uudelleen, vaikka osalle tummat ja neutraalit värit jäävät pysyviksi mieltymyksiksi.

Öö jos törmäät tälläisiin jatkuvasti niin voitko linkata tänne? Itse törmään ensimmäistä kertaa tähän ajatukseen.

Vauvat lähinnä tykkää selkeistä muodoista ja väreistä mutta lapset, teinit ja nuoret? En usko että kukaan on tällaista väittänyt.

Vierailija kirjoitti:

En teineistä tiedä enkä isommista lapsista mutta vauvat tuntuvat tykkäävän selkeistä väreistä ja muodoista.

Mistä muuten noi teinit tähän keksit?

Kaupoissa ainakin on alkanut ilmestymään samoja kuoseja ja värejä myös teinien vaatteissa kuin mitä aiemmin on ollut vain taaperoiden vaatteissa. Tämä herätti otsikon kysymyksen ja kun aloin netistä etsimään tietoakaan asiasta niin usea asiantuntija puhuu usein sekä pienistä että isommista lapsista. Mutta yhtään tutkimusta en asiasta kuitenkaan löytänyt.

Ap

Tykkäsin jo teininä pyöreistä, pehmeistä tisseistä.

Mistä tulee oletus, että tätä ei ole koskaan tutkittu? Kyllähän ihan peruspsykologiassa opetetaan, miten vauva tai pieni lapsi havainnoi ensin kirkkaita värejä ja selkeitä muotoja. Ei se ole mikään mielipidekysymys vaan liittyy ihan aivojen kehittymiseen. Pieni lapsi ei tunnista ja hahmota asioita samalla tavalla kuin aikuinen. Epärealistisuus taas liittyy mielikuvituksen kehittymiseen. Kyllähän sen helposti näkee, että lapsi todennäköisemmin kiinnittää huomiota telkkarissa olevaan Nalle Puhiin kuin uutistenlukijaan ja nauraa todennäköisemmin ilmeikkäälle pellelle kuin totiselle stand up -koomikolle. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kysymys! Olisi hyvä, jos vähän enempi alettaisiin ottaa selvää oikeasti myös siitä, mitä lapset kokevat ja ajattelevat. Tosi paljon aikuiset olettavat aina jonkun mielikuvan perusteella, että näinhän lapset ajattelevat…Ihanaa jos alettaisiin enemmän oikeasti pysähtyä kysymään onkohan noin.

Yksi lapsiin sitkeästi liitetty uskomus on se, että kaikki lapset ovat luonteeltaan iloisia ja puheliaita hassuttelijoita. Muunlaisia lapsia pidetään ujoina, jotka kyllä reipastuvat ja uskaltavat olla omia itsejään, kun aikuinen heitä vähän tormistelee (not). Oikeasti moni lapsi on perusluonteeltaan vakava ja tarkkaavainen mutta juuri tällaiset lapset jostain syystä ärsyttävät aikuisia. Aivan kuin lasten tehtävä olisi vain tuoda hupia aikuisten elämään.

Vierailija kirjoitti:

Öö jos törmäät tälläisiin jatkuvasti niin voitko linkata tänne? Itse törmään ensimmäistä kertaa tähän ajatukseen.

Vauvat lähinnä tykkää selkeistä muodoista ja väreistä mutta lapset, teinit ja nuoret? En usko että kukaan on tällaista väittänyt.

En enää valitettavasti löydä vaikka äsken niitä oli useitakin. Mutta laitanko heti linkkiä kun saan selaishistorian auki siinä vain menee aina hetki kun puhelin jää miettimään. En nimittäin ajatellut vaan ehdin sulkea välilehden. Anteeksi kauheasti tästä vaivasta.

Ap

Teineillä on edelleen vielä lapsen aivot ja ajattelevat siksi samalla tavalla kuin lapset. Siksi se lastenkirjan pehmeäksi ja pyöreäksi piiretty pastellin sävyinen piirosnorsu on kiehtovampi kuin realistinen kuva oikeasta norsusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kysymys! Olisi hyvä, jos vähän enempi alettaisiin ottaa selvää oikeasti myös siitä, mitä lapset kokevat ja ajattelevat. Tosi paljon aikuiset olettavat aina jonkun mielikuvan perusteella, että näinhän lapset ajattelevat…Ihanaa jos alettaisiin enemmän oikeasti pysähtyä kysymään onkohan noin.

Yksi lapsiin sitkeästi liitetty uskomus on se, että kaikki lapset ovat luonteeltaan iloisia ja puheliaita hassuttelijoita. Muunlaisia lapsia pidetään ujoina, jotka kyllä reipastuvat ja uskaltavat olla omia itsejään, kun aikuinen heitä vähän tormistelee (not). Oikeasti moni lapsi on perusluonteeltaan vakava ja tarkkaavainen mutta juuri tällaiset lapset jostain syystä ärsyttävät aikuisia. Aivan kuin lasten tehtävä olisi vain tuoda hupia aikuisten elämään.

Yksi ärsyttävän yleinen uskomus on se, että lapset kokevat vain yksinkertaisia tunteita, kuten juuri iloa tai surua. He ajattelevat vain hassuja juttuja tai ihmettelevät miten asiat toimii. Lapsen mieli on oikeasti paljon monimutkaisempi ja tunteet eivät eroa paljon aikuisten tunteista.

Muistan hyvin elävästi miten päiväkodissa seisoin pihassa ja koin, että olen äärettömän yksin enkä tiennyt onko kukaan oikeasti lähelläni. Minua ahdisti valtavasti, ja minulla oli tyhjä olo.

Muistan myös miten olin yksin päiväkodin leikkitilassa ja tutkin leikkiuunia. Tarhatäti tuli viereeni ja alkoi kysellä mitä minä kokkaan ja alkoi siinä sitten tehdä kaikkea leikkiastioilla. Mietin miksi minun pitäisi leikkiä, että teen ruokaa. Minusta koko ajatus oli tylsä. Minusta itse asiassa kaikki sisälelut siinä ryhmässä olivat tylsiä, enkä ikinä ymmärtänyt miksi minun pitäisi olla nuken äiti tai rullata pieniä autoja lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kysymys! Olisi hyvä, jos vähän enempi alettaisiin ottaa selvää oikeasti myös siitä, mitä lapset kokevat ja ajattelevat. Tosi paljon aikuiset olettavat aina jonkun mielikuvan perusteella, että näinhän lapset ajattelevat…Ihanaa jos alettaisiin enemmän oikeasti pysähtyä kysymään onkohan noin.

Yksi lapsiin sitkeästi liitetty uskomus on se, että kaikki lapset ovat luonteeltaan iloisia ja puheliaita hassuttelijoita. Muunlaisia lapsia pidetään ujoina, jotka kyllä reipastuvat ja uskaltavat olla omia itsejään, kun aikuinen heitä vähän tormistelee (not). Oikeasti moni lapsi on perusluonteeltaan vakava ja tarkkaavainen mutta juuri tällaiset lapset jostain syystä ärsyttävät aikuisia. Aivan kuin lasten tehtävä olisi vain tuoda hupia aikuisten elämään.

Yksi ärsyttävän yleinen uskomus on se, että lapset kokevat vain yksinkertaisia tunteita, kuten juuri iloa tai surua. He ajattelevat vain hassuja juttuja tai ihmettelevät miten asiat toimii. Lapsen mieli on oikeasti paljon monimutkaisempi ja tunteet eivät eroa paljon aikuisten tunteista.

Muistan hyvin elävästi miten päiväkodissa seisoin pihassa ja koin, että olen äärettömän yksin enkä tiennyt onko kukaan oikeasti lähelläni. Minua ahdisti valtavasti, ja minulla oli tyhjä olo.

Muistan myös miten olin yksin päiväkodin leikkitilassa ja tutkin leikkiuunia. Tarhatäti tuli viereeni ja alkoi kysellä mitä minä kokkaan ja alkoi siinä sitten tehdä kaikkea leikkiastioilla. Mietin miksi minun pitäisi leikkiä, että teen ruokaa. Minusta koko ajatus oli tylsä. Minusta itse asiassa kaikki sisälelut siinä ryhmässä olivat tylsiä, enkä ikinä ymmärtänyt miksi minun pitäisi olla nuken äiti tai rullata pieniä autoja lattialla.

Asperger?