Miten ihmeessä te jaksatte lapsianne 24/7??
Leikki-ikäinen seuraa kuin hai laivaa, pitää jatkuvaa älämölöä, toistaa koko ajan "äitiäitiäiti". Olen yksin lapsen kanssa, ollut aina ja nyt alkaa olemaan mitta täysi. Ei hetken rauhaa eikä mitään mahdollisuutta omiin juttuihin omassa rauhassa! Olen kyllästymiseen asti ollut rannalla, leikkipuistoissa, kattonut sivusilmällä lasten dvd:eitä, You name it. Nyt haluaisin olla YKSIN.
Kommentit (38)
Odota,kun ne tulee teini- ikään. Kysy sitten.
Lapselle voi hyvin opettaa että äiti ei ole koko ajan saatavilla. Äitikin on ihminen ja tarvii rauhallisen kahvihetken, suihkussakäynnin ym. Jotenkin vaan ongelmasi kuulostaa isommalta.
Jos olet totaalisen yksin, eikä sinulla ole mitään tukiverkostoa, mihin saisit edes hetkeksi lapsen, kysy neuvolasta perhetyöntekijää. Sieltä saa apua arjessa jaksamiseen. Tee myös lapsen kanssa sellaisia asioita, mistä sinä tykkäät. Ei se tekeminen tarvitse aina olla vain lapselle mieluista.
Pidän sellaisia taukoja. Eli selkeät yhteiset leikkiajat ja omat ajat jokaisella. Miksi esim. pitää katsoa itse lastenohjelmat? Eieiei. Se on yksi niistä hetkistä, jolloin voi hengähtää. Kunhan siitä ei tule ainoa hetki. Eli sitten omatoimista leikkiä tai askartelua tai piirtämistä tai tehtäväkirjoja tai rakentelua tai muuta vaikkapa ruokailun jälkeen tai miten teille nyt sopii.
Aamun lastenohjelmien aikaan meillä hengähdän, välillä halaillaan ja jutellaan jotain mutta ei se kovin kuormittavaa ole. Sitten pienempi nukkuu päiväunet jolloin isompi saa katsoa elokuvaa tai pelailla. Silloin teen kotitöitä rauhassa, luen tai vain lepäilen. Sitten taas touhutaan yhdessä kun pienempi heräilee. Pojat ovat rauhallisia ihania tyyppejä enkä tätä kovin raskaaksi sanoisi. Onnistuisiko teilläkin tuo aamuohjelmien katselu niin että saisit silloin juoda vaikka kahvit rauhassa?
Ja täytyy myös sanoa, että kahden kanssa on helpompaa kun pieni kiinnostuu myös isomman jutuista ja isompi haluaa leikittää välillä pikkuveljeä. Yhden kanssa oli muistaakseni jotenkin ankeampaa.
No en jaksakaan. Minulla on vilkkaat 2 ja 4v. lapset jotka tappelevat keskenään usein ja ovat jatkuvasti päänä ja suuna. Molemmat ovat nyt jonkinlaisessa uhmaiässä eli joka päivä on aikamoista vääntöä säännöistä ja sääntöjen rikkomisesta.
Ymmärrän sua ap. Kaipaan myös sitä omaa aikaa ja rauhaa, ja nyt tuntuu siltä että koko ajan joku tarvitsee jotain, jos ei muuta niin leikkimistä ja kirjan lukemista. Olen koko kesän ohjelmoinut heitä, vienyt puistoon, rannalle, Linnanmäelle, mökille, Muumimaailmaan. Ovat myöhään valvovaa sorttia eli illallakaan ei ole omaa rauhaa vaan useimmiten kaadun väsymyksestä sänkyyn. Hoitoapua ei ole ja jos totta puhun odotan päivähoidon alkua kuin kuuta nousevaa.
Tsemppiä, ap! Kohta nuo kasvavat ja sitä omaa aikaa on jo paljon enemmän. Mutta tämän päivän avuksi MLL:n hoitaja kotiin ja sinä seuraa etsimään. :)
Ei kait noita aina jaksakaan. Esikoinen on ADHD ja kuopus jalassa roikkuva "äitiäitiäitiiiiiiii!!"-tyyppi.
Silti niitä rakastaa enemmän kuin mitään maailmassa, sen muistaa taas silloin kun esikoisella on ns. hyvä päivä ja kuopus taapertaa pelkässä vaipassa, maha pömpöttäen, naama puurossa luokse ja antaa pusun ja sanoo "äiti gagaaaaaa". (epäilen sen tarkoittavan äiti rakas :) )
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:31"]
Täällä oli juuri ketju vähän aikaa sitten lasten tvn katselusta. Siinä kaikkien tutkimustulosten mukaan tvn katselusta ei ole lapselle mitään hyötyä.
[/quote]
Olen mediatutkija ja tv-toimittaja. Voin nyt ihan suorilta sanoa, että olet pitkälti väärässä.
- kohtuu kaikessa on tietysti tärkeää. Tunti päivässä hyviä lastenohjelmia on täysin ok, kun päivään mahtuu paljon muutakin: vapaata leikkiä, liikuntaa, muiden lasten seuraa, kotitöitä, oleilua vanhempien kanssa.
- televisio ei sinänsä ole yli kolmevuotiaalle haitallinen, mutta aivan pienellä ja epileptisiin kohtauksiin taipuvalla se voi olla neurologisesti haitallista. Taaperot harvemmin jaksavat pitkään televisiota edes tuijottaa.
- televisiosta oppii monenmoista. Lastenohjelmat on tehty opettaviksi, ja niiden kuvamaailma on lapsille sopiva. Enemmän olisin huolissani niistä lapsista, jotka katselevat vanhempien huomaamatta aikuisten ohjelmia televisiosta. Väkivalta, seksi, aikuisten saippuaoopperoiden ihmissuhdekieroilut eivät lapsille sovi.
- televisio on osa lasten mediataitoja, joita lapsen on hyvä nykymaailmassa oppia siinä missä muitakin mediataitoja. Tietokoneen käyttö, näyttöjen (ml. paheksumasi Ipad), kännykän käyttö, niitä kaikkia voi ihan tietoisesti harjoitella.
- Liiallinen television katsominen on - kuten mikä tahansa tekeminen ylenpalttisena - pois tosiaan mm. sosiaalisten taitojen harjoittelulta, mutta televisiota voi myös katsoa sosiaalisesti eli esim. yhdessä äidin tai isän kanssa ja keskustellen. Itse asiassa televisio on sosiaalinen media verrattuna tietokonenäyttöön, koska jälkimmäistä yleensä katsellaan yksin.
Joten valvottua katselua, ohjelmien valikointia - niitä peliin. Tunti pikkukakkosta ei ole pelsebuubista, lapsi voi aina halutessaan mennä vaikka leikkimään huoneeseensa, jos ikävystyttää.
[/quote]
Alle kolmevuotiaan ei tulisi katsella tv:tä. Useiden tutkimusten mukaan niiden, jotka katselevat alle viisivuotiaana yli 2h televisiota päivässä, kielellinen kehitys on ikätovereitaan huomattavasti heikompaa. Aika ihme, että tässä ketjussa kannustetaan television katselemiseen, kun aikaisemmassa ketjussa television katsominen kokonaan teilattiin. Se ei ole lapselle hyväksi millään tavoin. Esikouluikäiset alkavat olla jo vähän eri asia, mutta 1-3 vuotiaalle se on täysin turha ja jopa haitallinen.
Voithan sinä mediatutkijana sanoa mitä vain, mutta kaikki tutkimustulokset puhuvat television katsomista vastaan. Televisiota paljon katsovilla lapsilla on huonompi mielikuvitus, heikommat kyvyt keksiä leikkejä, huonommat sosiaaliset taidot ja heikommat verbaaliset taidot sekä kielellinen ilmaisukyky. Miksi lapsi ei voisi vaikka katsella kirjoja tai hänelle ei voisi lukea mieluummin, kuin katsella televisiota? Tai vaikka kuunnella lasten tarinoita nauhalta (kuuntelukasetit)? Ne kehittävät aivan eri tavalla.
Siis saan mä tuollain semirauhassa olla. Mutta nyt on mitta täynnä sitäkin ja haluaisin olla totaalisen rauhassa, ilman ees sitä mahdollisuutta, että lapsi häiritsis mun ajatuksia tai kahvihetkeä, ees sillä halauksella.
Sitä paitsi mua panettaa, haluan rakastajan ja rauhallisen viikonlopun sitä varten.
ap
Ihan hyvin jaksan lapsia 24/7 kun osaan ottaa ilon irti ihan pienistäkin hetkistä yksin eli silloin kun lapset menenvät nukkumaan klo.21 minulla on "omaa aikaa".
Lisäksi lasken omaksi ajaksi myös ostoksilla käynnin lasten kanssa sillä sehän leppoisaa olemista sellaisen asian parissa mistä tykkään.
Ei hemmetti, mä varmaan oon huomaamattani mies, kun musta löytyy tällainen piirre, että Pitäis saada olla yksin ja toteuttaa itseään yksin aika paljon. D:
ap
Hei , se vain on kestetävä kun kerran olet leikkiin lähteny. Ja jos et nyt jaksa niin kuin sitten myöhemmin. Nyt pääset vielä helpolla.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:34"]Aamun lastenohjelmien aikaan meillä hengähdän, välillä halaillaan ja jutellaan jotain mutta ei se kovin kuormittavaa ole. Sitten pienempi nukkuu päiväunet jolloin isompi saa katsoa elokuvaa tai pelailla. Silloin teen kotitöitä rauhassa, luen tai vain lepäilen. Sitten taas touhutaan yhdessä kun pienempi heräilee. Pojat ovat rauhallisia ihania tyyppejä enkä tätä kovin raskaaksi sanoisi. Onnistuisiko teilläkin tuo aamuohjelmien katselu niin että saisit silloin juoda vaikka kahvit rauhassa?
Ja täytyy myös sanoa, että kahden kanssa on helpompaa kun pieni kiinnostuu myös isomman jutuista ja isompi haluaa leikittää välillä pikkuveljeä. Yhden kanssa oli muistaakseni jotenkin ankeampaa.
[/quote]
Oletko tosissasi, että lapsesi katsoo aamuisin ohjelmia ja vielä elokuvia pikkuveljen päiväunien aikaan? Ei lapsen tule katsoa joka päivä tv:tä. Minulla on yksi lapsi ja hän katsoo tv:tä 1-2 kertaa viikossa max tunnin kerrallaan. Ei tv ole mikään lapsenvahti.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:11"]Hei , se vain on kestetävä kun kerran olet leikkiin lähteny. Ja jos et nyt jaksa niin kuin sitten myöhemmin. Nyt pääset vielä helpolla.
[/quote]
Kerropas miten mä pääsen nyt helpolla? ET tunne minua, et lastani etkä tiedä meidän tilanteesta tämän enempää. Minä koen erittäin kuluttavaksi sen, että joutuu koko ajan olemaan käytettävissä ja jos jonnekin haluan, niin mun on pakko ottaa lapsi mukaan ja tehdä kaikki sen ehdoilla. Odotan, että lapsi kasvaa ja pääsen illalla yksin vaikkapa kuntosalille, perkele. Sitten helpottaa!
Huh, kylläpäs tuohduin. Olen todella ärtynyt tämän oman ajan ja seksin puutteen vuoksi.
ap
Ymmärrän, varmaan kaikista äideistä tuntuu välillä tuolta. Meillä vielä erittäin vilkas ja touhukas esikoinen joka ei vielä puhu kuin muutaman sanan. Yksi niistä on nimeni. Välillä tuntuu että pää räjähtää kun lauseessa 10 sanaa joista 9 nimeni. Aamusta iltaan, ei olleenkaan äiti vaan Päivi, päivi päivi, päivipäivipäivi päivi, isoooo päivi päivi. Ostin tytölle kuulokkeet, katsoo ne päässä lasten ohjelmia ipadista pari kertaa päivässä, lounaan jälkeen ja ennen päivällistä. Sen ajan juon kahvia ja imetän vauvaa rauhassa. Muuten touhutaan kuin pikku muurahaiset koko päivä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:06"]
Lisäksi lasken omaksi ajaksi myös ostoksilla käynnin lasten kanssa sillä sehän leppoisaa olemista sellaisen asian parissa mistä tykkään.
[/quote]
Tuli vain ohiksena mieleen että sinulla taitaa olla helpot lapset!
Ap:lle myönnän ja teille muillekin etten kyllä jaksakaan 24/7, mutta minua helpottaa että minulla on se mies joka myös osallistuu. Muuten varmaan hajoais pää.
Olen äitiyslomalla 2kk ikäisen vauvan kanssa ja kotona on 3-vuotias ihana tyttömme, mutta jolla on todella vahva uhmaikä päällä. Ihan päivittäin saa keskustella siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jäähypenkki on tullut tutuksi. Hetkeksikään en voi jättää vauvaa niin että 3-vuotias pääsisi häneen käsiksi, jos en ole paikalla. Täytyy sanoa että tämä kaksi kuukautta on ollut ihanaa ja raskasta aikaa. Vauva vaatii paljon kantamista ja syliä ja kolme vuotias protestoi, kun ei saakaan kaikkea huomiota. Tiedän että tämä jossain vaiheessa helpottaa, mutta kyllä rehellisesti sanottuna nautin, jos ollaan esim. mummolassa jossa kolme vuotias kuluttaa aikaa mummon ja papan kanssa. Meillä mummola on 200km päässä.
Iltaisin on pakko päästä yksin koiran kanssa lenkille, että saa edes hetken hengähtää omien ajatusten parissa.
Pyydä ap apua neuvolasta tms. ei kenekään tarvitse jaksaa olla yksin.
Hommaa lastenvahti. joko palkkaat tai jos ystavista/ sukulaisista loytyis vapaaehtoinen tai sitten sovit jonkun toisen aidin kanssa etta esim kerran viikossa toinen hoitaa molempien lapsia vaikka puoli paivaa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:21"]Ymmärrän, varmaan kaikista äideistä tuntuu välillä tuolta. Meillä vielä erittäin vilkas ja touhukas esikoinen joka ei vielä puhu kuin muutaman sanan. Yksi niistä on nimeni. Välillä tuntuu että pää räjähtää kun lauseessa 10 sanaa joista 9 nimeni. Aamusta iltaan, ei olleenkaan äiti vaan Päivi, päivi päivi, päivipäivipäivi päivi, isoooo päivi päivi. Ostin tytölle kuulokkeet, katsoo ne päässä lasten ohjelmia ipadista pari kertaa päivässä, lounaan jälkeen ja ennen päivällistä. Sen ajan juon kahvia ja imetän vauvaa rauhassa. Muuten touhutaan kuin pikku muurahaiset koko päivä.
[/quote]
Huhhuh. Miksi annat lapsen katsoa joka päivä ipadista ohjelmia? Etenkin jos lapsi on niin pieni ettei puhu, ei sen ikäisellä ole mitään syytä katsella ipadia. Jos taas vanhempi ja puheen oppimisessa ongelmaa, tv-ohjelmat eivät lainkaan helpota asiaa, päinvastoin. Tässä ketjussa huomaa hyvin, kuinka perheessä jossa on kaksi pientä lasta, ei siihen esikoiseen ole mahdollista oikeasti panostaa samaan tapaan kuin yksilapsisessa perheessä. Kuulostaa tosi pahalta, että lapsen hoitajana käytetään tv:tä tms. Se aika on pois sosiaalisten taitojen ja vapaan tai ohjatun leikin opettelemisesta.
Täällä oli juuri ketju vähän aikaa sitten lasten tvn katselusta. Siinä kaikkien tutkimustulosten mukaan tvn katselusta ei ole lapselle mitään hyötyä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:42"]Leikki-ikäinen seuraa kuin hai laivaa, pitää jatkuvaa älämölöä, toistaa koko ajan "äitiäitiäiti". Olen yksin lapsen kanssa, ollut aina ja nyt alkaa olemaan mitta täysi. Ei hetken rauhaa eikä mitään mahdollisuutta omiin juttuihin omassa rauhassa! Olen kyllästymiseen asti ollut rannalla, leikkipuistoissa, kattonut sivusilmällä lasten dvd:eitä, You name it. Nyt haluaisin olla YKSIN.
[/quote]
Lusäksi haluaisin jostain miehen, jonka kanssa harrastaa kiireetöntä seksiä pari päivää putkeen.
ap